Viikonlopun agilitytalkoot jatkuivat tänään normaaleilla sunnuntai-aamun treeneillä. Yello oli ensin vuorossa. Treenasimme tänään kolmea eri ratapätkää. Näistä 2 oli vähän pidempää ja 1 lyhyt. Tarkoitus oli "testata", miten Yello pystyy suorittamaan A:n ja pujottelun kovasta vauhdista - radan osana siis. Ilmeni, että pujottelun suhteen voin olla rauhallisilla mielillä, pohjatyö on ollut perusteellista ja edistyminen tämän esteen suhteen on ollut varmaa. Varmuutta ei ole koskaan liikaa, joten pidämme toki edelleenkin yllä armotonta, vaativaa treenausta. A:n suhteen sen sijaan vielä on pitkä matka valmiiseen suoritukseen. Kontaktien suhteen nyt yleensäkin tiesin, että valmiita ei olla, vaan tuhoton kasa toistoja on vielä tehtävä ennen mitään valmiutta. Siis kisavalmiutta. Jos sopivasti sattuu hyppyrata kohdille, voidaan vaikka heti mennä. Kontaktiradalle ei vielä moneen kuukauteen. Ah, tätä kärsimätöntä luonnettani!

Ensin Yello aloitti seuraavasti: Hyppy -> hyppy, u-käännös -> hyppy -> pussiin -> vippaus, peruutus, hyppy -> mutkaputkeen -> A-este -> putki  -> vastaanottovalssaus, hyppy -> pujottelu avokulmasta, valssi päähän -> rengas, valssi -> hyppy. Vauhtia ja säpinää oli vaikka toisille jakaa (kuten myös ärsyttävää meteliä.... eka rata taitaa mennä suurimmalla metelillä, sitten taitaa vähän väsähtää ja haukkua vähemmän). Yello kääntyi hyvin hypyillä, se oli suunnaton ilo huomata. Tuosta putkesta vastaanottoon ennen pujottelua ei kääntynyt hyvin (putkesta suoraan näkyi rengas), koska ITSE olin myöhässä. Ilmeisesti sen verran usein olen Yarran saanut ulos putkesta liian aikaisella kutsumisella, että Yellonkin kanssa pelkään samaa. Ihan niinkuin SEN saisi putkesta tulemaan takaisinpäin. Dream on:)! Tähän perään tehtiin heti lyhyt pätkä. Tässä oli haastavat käännökset hypyillä ja aiai kuinka hienosti Yello ne totteli. Vau, ei muuta voi sanoa! Eli tehtiin ensin 2 hyppyä aika suoraan, tokan hypyn jälkeen tiukka käännös oikealle "takaakiertoon". Eli toka ja kolmas hyppy olivat n. reilun 90 asteen kulmassa, hyppysuunta oli ensin  ulos, sitten toinen hyppy sisäänpäin. Otin Yellon käännökseen tiukasti, näytin, että ei tulla välistä, vaan kierretään ulkokautta kohden minua. Yello tuli tosi pienellä kaarella ja pienellä avulla ideaalia kaarta suoraan haluttuun suuntaan. Sen lisäksi se hyppäsi kolmos-hypyn mielettömän hienosti ja kesti hyvin seuraavan käännöksen (180 astetta) aikaisen ohjauksen. Tästä vielä neljäs hyppy, josta myös 180 asteen käännös ja sylkkärillä pujotteluun. Ekassa yrityksessä ryssin sylkkärin. Jäin ihailemaan hienoja hyppykäännöksiä, ja unohdin ohjata koiraa... Mutta sitten skarppasin ja tämä tehtiin pari kertaa upeasti ja virheettömästi!

Toisella suoritusvuorolla tehtiin vielä kolmas ratapätkä. Tässäkin oli alussa hypyillä kääntymistä. Ensin hyppy kohden -> 90 asteen käännös hypylle (ensin tuli rima alas johtuen tiukasta käännöksestä) -> hyppy, valssi -> lähetys putkeen, karkuun -> rengas -> suljettu kulma pujotteluun (luulin, että en ehdi, aluksi juoksin liian lujaa kohden pujottelua auttamaan sisäänsyötössä seurauksella, että jouduin jarruttamaan rajusti, eikä Yello mennyt pujotteluun) - > valssi pujottelun päähän, hyppy -> pussi, leikkaus -> vastaanottovalssi hyppylle -> hyppy -> putkeensyöttö, suuaukko piilossa (ensin ei mennyt, piti vähän paremmin mennä mukaan) -> mutkaputki -> A-este. Kontaktilla oli avustaja laittamassa makupaloja. Putkisuma ilmeisesti kuumensi Yelloa sen verran paljon (ja kokemattomuuskin tietysti), että se loikkasi kerran A:lta mun perään ottamatta 2on-2off-asentoa. Eli tätä jäätiin sitten hiomaan (vauhti putkesta), toista erehdystä ei tullut. Perustoistojen pariin vielä käy matkamme, mars, mars. Pujottelun valssaus ja pussiin leikkaus menivät kerrasta loistavasti, niitä ei enempää hiottu. Putkesta rengas ja suljettu kulma tehtiin vielä lopuksi.

Yarran treeneissä teemana oli paljon juoksua ja paljon putkia. Tätähän mun väsyneet jalat tässä vaiheessa jo kaipasivatkin (ehkä ei...). Yllättävän hyvin kuitenkin meni, koira oli totuttuun tapaan hyvä, ohjaajan toimissa on (aina) toivomisen varaa. Tehtiin tavallaan 1 rata, kahdessa osassa siten, että eka pätkä oli huomattavasti pidempi. Aloitettiin hyppysuoralla (linjassa, ei suorassa), josta putkenpäänohitukseen (sössin tän heti aluksi..). Jatkui hienona putki-putki-putki-yhdistelmänä, josta takaisinpäin 2 hyppyä, käännös ja putken (sössin käännöksen pitkäksi...) kautta toiseen putkeen, josta A:lle. Sieltä matka jatkui renkaan kautta pujottelun suljettuun kulmaan (sama kohta, jota Yello oli harjoitellut, myös vielä 3 seuraavaa estettä tästä eteenpäin). Valssi pujottelun päähän, hyppy ja pussille leikkaus. Pussista tultiin taas luukutusta 4 hyppyä: suunnitelmassani oli mennä vastaanottamaan 1:n hypyn taakse, mutta ajauduinkin vahingossa 2:n hypyn taakse (ekalla toistolla se ei Yarraa hämännyt, mutta toistoyrityksellä ajautui ekan hypyn jälkeen viereiseen putkeen, ilmeisesti valssi jäi ns. päälle). Hyppyjen perään vielä kerran kaikki putket (3) ja siitä jatkettiin vielä 3:n hypyn verran maaliin. Kunto loppui totaalisesti viimeisellä putkella, enkä jaksanut kunnolla loppuhyppyjä. Toistimme vain muutaman sössimiskohdan, kokonaan en olisi jaksanut. Eli sen ekan putkeenviennin suunohituksen (vekki ennen viimeistä hyppyä), käännöksen putkeen 2:n hypyn kautta ja tuota pussin jälkeistä kuviota siis vielä, vaikka se kyllä meni parhaiten sillä "vahinkokerralla", kun olin 2:n hypyn takana onnistuneesti.

Tokalla radalla oli sitten pituutta huomattavasti vähemmän, mutta käännöksiä enemmän:). Otin siihen alkuun tuon äskeisen radan lopun, kun siinä oli kunto loppunut ja ohjaus hajosi siihen. Eli putkesta putkeen, lähetys hypyistä ekalle, hyppyjä siis 3 ja käännös putkeen takaisin, sieltä taas putki ja A. A:lta lähdettiinkin nyt sitten vieressä olevaan putkeen, kaukaisempaan päähän (Yarra irtosi sinne hyvin!). Putken edessä puolenvaihto, hypylle takaakierto, sylkkärillä käännös toiselle hypylle ja pujottelu ja lopetus renkaalle. Tehtiin vähän diipadaapa, ja lopputulos olikin kaarroksia hyppykäännöksissä. Kokeilimme / testasimme ekaan käännökseen jaakotusta. Eli koira putkesta lähetyksellä ekalle hypylle (sehän tuli lievänä takaakiertona), tässä piti saada vähän etumatkaa, jotta ehtisi jaakottaa. Ennen kolmatta hyppyä koira "kiinni" vastakäteen, sitten lähetys ja nopea käännös. Tässä oli ensin hapuilua: en saanut koiraa irtoamaan ekalle hypylle, tuli ohi. Sitten pidin liian tiukasti ohjauksen kiinni, eikä lähtenyt kolmannelle hypylle. Sitten kun sain onnistumaan, tunne oli hieno. Nää on niin mahtavia tällaiset onnistumiset! Sitten vielä sitä sylkkärikäännöstä. Siihen ei ihan yhtä hyviä parannuksia saatu aikaiseksi, mutta siihen oikeaan, parempaan suuntaan siis,  sentään mentiin.

Yarralla oli tänään 3 agilitystarttia Liedossa ATT:n hienossa hallissa. Hyviä (ja vähän huonompiakin) uutisia on. Hyvää oli se, että kontakteilla ei tänään virheitä tullut. Vähän huonompaa se, että ei se kontaktiasia ihan hallussa vieläkään ole. Mutta mieli alkaa olla jo vähän positiivisempi, ehkä joskus homma saadaan reilaan. Ainakin jollakin tasollaJ .

Eka rata. Ihan kiva rata, joo. Mukava suorastaan, mutta olihan se vähän sellainen luukutus - hallinta - luukutus -hallinta. Eli mentiin suoraan ja sitten tuli jokin tarkka kohta. Este nro 3 oli puomi ja se oli tämän päivän paras puomi-kontakti. Ah, niin ihanasti Yarra kuunteli ja itsekin olin tosi rento. Tehtiin pikainen pysähdys ja sitten lupa jatkaa. Ei mitään parkkeerausta, vaan lyhyesti ja hallitusti. Takakaarteen luukutus meni vielä ok, mutta se hallinta (välistäveto) sitten jo epäonnistuiL . Annoin ponnettoman ennakkovaroituksen "pssst", jota koira ei varmaan edes kuullut. Tuli jälkimmäisen hypyn väärinpäin ja se siitä. Loppurata ei mennyt virheittä, joten turha tuota hyllytystä on jäädä miettimään. Pujottelun jälkeiseen hyppyyn rimanpudotus (hypyn sijainti ohjaajalta hukassa....) ja A:lle kielto; putki oli A:n alla ja vein niin huonosti rimanpudotuksen jälkeen (peräkkäiset esteet), että Yarra ei ollut varma, mihin oli tarkoitus mennä… A:n kontaktilta Yarra otti hienoisen aavistuslähdön (ei paha) ja palautin sen sinne takaisin ja uusinta hallitusti. Tästä oli enää 2 hyppyä maaliin, joten hyvin uskalsi tehdä "kouluttamalla". Tällä radalla ei muuten nollajuhlaa ollut (vaikka oltiin Liedossa!), vain 7 nollaa muistaakseni.

Toka rata. Tämä oli eka rata melkein toisinpäin, vain joitakin estekulmia oli muutettu. Ilmeisesti helpompi näin päin tai sitten porukka oli sisuuntunut (tai herännyt.... eka rataantutustuminen oli klo 8.45, plääh), nollia 15. Yarrallekin nolla, hitain nolla! Tälläkään radalla ei vielä esitetty meidän parasta osaamista, mutta jo parempaan päin. Alussa oli nyt A (este nro 3), putki alla (kaikilla radoilla putki oli A:n alla), mutta ehdin alastuloon loistavasti. Hieno kontakti ja hallinta. A:lta jatkettiin hypyn (+valssi) kautta pujotteluun, jossa meinasi käydä huonosti. Yarra melkein ehti lukita pujottelun vieressä olevan hypyn, mutta sain sen vielä kääntymään viime hetkillä. Sitten tehtiin ihan perussiistiä settiä, kunnes tultiin taas siihen välistävetoon. En ehtinyt vaihtaa ohjauspuolta pussilla, vaan meni säveltämiseksi. Leikkausta ja vetoa ja pyörimistä, onneksi ei kuitenkaan kiellon arvoisesti. Sisulla päätin, että molempia ratoja EN hyllytä samaan kohtaan. Sitten päästiin luukuttamaan taas ja vielä tiukka käännös putkesta puomille. Tässä alastulossa Yarra aavistuksenomaisesti jälleen varasti.... mutta juostuaan ensin alas asti, kaikki 4 tassua osuivat. Vielä viistot maalihypyt ja nolla oli.

Kolmas ja viimeinen. Ihanneaika oli tiukka tälle radalle (ratojen pituudesta ei tietoa, mutta ihanneajat olivat 44-45-40s). Tiesin heti, että mulla on 2 vaihtoehtoa: vetää kontaktit hivenen riskillä ehtien ihanneaikaan tai tehdä "kontaktirata" ehtimättä ihanneaikaan. Ja menettää mahdollisuus tuplanollaan. Tein mielestäni tähän saumaan ainoan oikean päätöksen; kontaktirata! Alun hyppyjen (4 kpl) jälkeen Yarra tuli hivenen huonossa linjassa (kaarta) keinulle. Otin keinullekin nyt hivenen tarkemman ohjauksen alastulon osalta. Hyvin kuunneltiin. Pujottelun vedätys meni nappiin, putkeenmeno sujuva. Putki oli suorassa ja A:n alla, siitä jatkettiin u-käännöshypyille (Yarra irtosi hyvin!). Irtoamisen takia sain hyvän etumatkan A:lle ja sinne kontaktille. Se meni ok (ei ihan yhtä hyvin kuin keskimmäisellä radalla), mutta sitten sekosin sukissani. A:n jälkeen oli 1 hyppy, jonka jälkeen 180 asteen käännös puomille. En ehtinyt kertoa Yarralle mitään kääntymisestä ja se juoksi mielettömän ylimääräisen kaarroksen suorittamatta kuitenkaan yhtään ylimääräistä estettä, onneksi!  Sitten matka jatkui sinne puomille ja alastuloon pienimuotoinen pysäköinti. Kehut ja vielä hyppy - muuri - hyppy. Aika meni "harmittavan vähän" yli (2,06), eli ei se tuplanolla kovin kauas jäänyt. Enpä nyt viitsi spekuloida noita kaarroksia (1 pienempi ja 1 iso), pääasia, että kontaktit olivat hallinnassa tai ainakin melkein hallinnassa. (Se iso kaarros vei kyllä 2 sek, jos ei sitten 3..., huomJ .)

Kävimme jälleen vapaaharkkaamassa yövuorossa. Treenien aiheena erityisesti monipuoliset pujottelut ja putken ohitukset. Yello aloitti urakan, kuinkas muuten. Teimme ensin 2:n hypyn kautta (helpon) putken ohituksen, vasta kaukaisemmasta päästä sinne putkeen. Putkesta koira ulos ja kepeille, johon jäin odottelemaan, koska tein sitten leikkauksen. Kohta ei ollut "luonnollinen" leikkauskohta, vaan ns. tekemällä tehty. Eli jouduin odottelemaan ja koirakin ihmetteli, että mitä seisoskelin. Eli ei ensin edes lähtenyt pujottelemaan. Sitten jo ymmärsi, että sinne vaan! Tätä muutama toisto.

Myös Yarra treenasi omalla vuorollaan  keppejä. Vein keppien loppuun pitkästä aikaa makupala-alustan lihapullineen. Eli tarkoitus oli nyt jättäytyä taakse koiran pujotellessa loppuun asti itsenäisesti. Kivasti makupala toikin potkua koiraan. Myös Yarra teki putkensuun ohituksia (se katsoi aina niin kivasti muhun päin varmistuksen, että oonhan menossa oikein...?!?). Keinulle tehtiin useita toistoja. Lopuksi vielä pujottelua, leikkausta takana ja avokulman hakua. Ei mitään ylivaikeaa tänään, enemmänkin sellaista leppoisaa menoa.

Yellon urakka jatkui toisellakin suoritusvuorolla. Aloitimme keinulla, jota Yello teki tänään ilman avustusta, ekan kerran! Hieman se on varovainen (ja minäkin tietysti), mutta ihan kivasti toistot menivät. Ensin Yello oli kytkettynä, mutta sitten meni myös irti. Siitä se taas pikkuhiljaa homma etenee..... Sitten taas pujottelun ja putkenohitusten pariin. Aloitimme samoista 2:sta hypystä ja putkenpään ohituksesta. Putken olin siirtänyt huomattavasti enemmän tyrkylleen, eli väärä pää oli suht koht suoraan hypyltä. Ekalla yrittämällä Yello menikin "miinaan" ja sinne hävisi. Tokallakin kerralla meinasi, mutta sain käännettyä (otin uuden aloituksen). Loput ohitukset moitteettomasti. Putkesta ei menty nyt pujotteluun, vaan hypyn ja muurin (hieman vaikeassa kulmassa) kautta pujotteluun toisesta päästä (avokulmaan). Hyvin Yello teki töitä ja avokulmakin löytyi hienosti. Pujottelusta vielä jatkettiin uudestaan putkenohitus (ei takeltelua tässä) ja pari hyppyä maaliin.

Tähän vielä pieni paussi ja lopuksi Yello teki muutaman toiston pujottelun avokulmaa(häivytettiin ohjaajan apua sisäänsyöttössä) ja myös sikavaikeaa suljettua kulmaa. Ei virheen virhettä (ainakaan en muista sellaista:).

Arrgh, viime yönä joskus 2:n maissa alkoi joku humalainen möykätä ja häiriköidä pihalla. Ja yöunet tärviöllä! Pelkäsin miten jaksan treeneissä, kun olin nukkunut arviolta noin 3½ tuntia ja senkin pätkissä. Yellon treenit vielä jotenkin jaksoin, mutta Yarran kanssa oli jo vaikeuksia. Yello treenasi tänään kaikenlaista ja meni aika hienosti. Aloitimme muutamalla A:n kontaktiharjoituksella, tehtiin vauhdista. Hieman tarkkuutta tuohon naksun paikkaan edelleen kaivataan, mutta suunta on jo oikea. Sekä täytyy kiinnittää huomiota myös siihen, että Yello ei lähde ennen lupaa kontaktilta. Tästä jatkettiin upeisiin pujottelusuorituksiin, aivan huipputasoa! Ensin suljettua kulmaa siten, että pujottelun takaa siinti putki (tosin suuaukot eivät näkyneet). Yello ei putkea mitenkään hakenut. Musta kyllä tuntuu, että Yellon lempiesteet ovat nimenomaan putki ja pujottelu, joten tasavertaiset tässä kohtaa. Suljettuun kulmaan mentiin ensin 1:n hypyn takaa, sitten lisättiin hyppyjä 3 joista tokan ja kolmannen väliin hieno kääntyminen 90 astetta. Myös avokulmaa tehtiin, ei mikään vaikea, mutta sain viimeisellä suorituksella jo antaa koiran tehdä aika itsenäisesti, olin vedättämässä jo sisäänsyötön tapahtuessa. Tämän suoritusvuoron lopuksi pieni kääntymisharjoitus 2:n hypyn kanssa. Treenasin sitä rintamasuunnan muutosta ennen kääntöä, kuinka paljon pystyn ennakoimaan. Hyvinhän se kuunteli, oma ajoitus vain oli pari kertaa pielessä. Mutta siitä ei voi koiraa syyttää...

Tokalla vuorolla tehtiin paria pientä ratapätkää. Ensin esteitä oli 8 (9). Lähtö hypyltä -> takaakierto -> lähetys putkeen - veto ja vippaus hypylle -> hyppy -> sylkkäri -> hyppy -> u-käännös seuraavalle (leikkaus) -> putkeen (-> vielä A-este joillakin toistoilla lopuksi). Tässä oli säpinää tosi paljon, Yello teki niukat linjat hypyille ja kesti rimat ylhäällä ja ilman lisäpyörähdyksiä suunnanvaihdot. Kohta, mikä oli haastava, oli tuo sylkkäri. Kohta oli tosi ahdas, enkä meinannut saada Yelloa kääntymään välistä. Eli teki hypyn muutaman kerran väärin päin. Tehtiin myös jonkun kerran pelkästään tuo kohta ja sitten vasta liitettiin kokonaisuuteen. Hyvin olis pyörinyt ilman tuota. Tai hyvinhän se meni, mutta varmaan omassa ohjauksessa olisi ollut tuohon parantamisen varaa. Toinen harjoitus oli persjättöharjoitus. Koiran lähetys putkeen, siitä hypylle, johon persjättö ja siitä tiukka taitto hypylle, jonka jälkeen linjan suoristus ja 2:n suoran hypyn kautta A-esteelle ja maalihyppy myös suoraan. En jaksa muistaa, onko persjättöä treenattu (tuskin ainakaan kamalasti, ei ole oikein mun juttu), mutta nyt siis kokeiltiin. Tuollainen vastaava kohta oli eilen vetämissäni treeneissä ja siitä se tuli mieleen, että onpas kokeiltava myös Yellolle:).

Kolmannella ja samalla viimeisellä suoritusvuorollaan Yello treenasi keinua. Se sujuu aina vain paremmin ja rohkeammin. Tosin en ole varma, oppiiko Yello itse mukauttamaan liikkeensä keinahtavaan keinuun, vai juokseeko se vain sinne päähän ja odottaa laskeutumista..? Eli siinä mielessä vielä on matkaa hyvään suoritukseen. Mutta treenataan treenataan. Tai no, mikä sitten on hyvä suoritus? Saahan se tykillä sinne keinun päähänkin juosta, kunhan ei vain telo itseään.

Yarran treenit olivat tänään (toisaalta onneksi) suoraa soiroa yhdistettynä kaikenlaiseen kikkailuun. Tästäkin huolimatta onnistuin ekalla ratapätkällä unohtamaan radan, kunto loppui ja "tipuin" totaalisesti väsymyksen vuoksi. Jotta tässä ei vielä kaikki, Yarra myös juoksi ja hyppäsi suoraan päin kyynärpäätäni (onneksi vasenta), joka muuttuukin hetki hetkeltä kipeämmäksi, osui siis tosi pahasti. Huh, onneksi Yarra painaa vain 14 kiloa! Eka treenirata alkoi 2:n hypyn kautta putkeenmenoon, siitä yhden hypyn ohi ja 2:n kautta pujotteluun (leikkaus). Koira sai pujotella itsenäisesti, itse siirryin putken taakse (putki koiran ja minun välissä), sieltä kuitenkin pystyi käskyttämään ja pitämään vartalo-ohjauksella koiraa pujottelussa (eka toisto hienosti!). Sitten jatkettiin sinne putkeen, vipattiin hypylle sisäkautta ulos (tässä sössin ekalla kierroksella) ja takaisin hyppysuoralle, josta otettiin 2 kpl ennen siirtymistä viistosti oikealle puomille (leikkaus). Puomilta täyskäännös putkeen ja taas hyppysuoralle, nyt mentiin 3 kpl. Sitten multa katosi rata, vaikka loppu oli ihan helppo. Vikalta hypyltä putkeen, putkesta hyppysuoraa 3 kipaletta (eka hyppy lievä takaakierto, Yarralle helppo), putkeen ja maalihyppy. Tokalla toistokierroksella oli sitten vähän vaikeuksia, kepeillä tuli häröä (ohitti viimeisen) ja palatessani alkuun, Yarra hyppäsi kipeästi käteeni. Kipu oli häiritsevää, ja olin koiralle vähän tyly. Sitten alkoi esiintyä tietysti epävarmuutta. Putkesta ulos takaisinpäin... jälleen kerran. Lopussa ja keskellä ohi koko putkesta... Noo, ei kai tuo vakavaa ollut, kaiken pystyi korjaamaan. Ja käsikin paranee aikanaan. Pieniä parannuksia kokeiltiin: ennen puomia tehtiin hypylle vekkiä, jotta lähestymislinja oli parempi. Vippaushypyllä keskityin, eikä vain hosuttu..

Tokalle sitten tsemppasin ja ratakin oli onneksi lyhyempi. Onnistuttiin kerrasta. Hiottavaa toki jäi varmasti paljonkin, mutta en halunnut uusia, koska meni niin kivasti. Tässä olikin aikamoista luukutussuoraa! Aloitettiin puomilta, 2:n hypyn kautta putkensuunohitukseen ja veto toiseen päähän . Sieltä kaarrettiin tekemään kaikki 4 hyppyä suoraan ja vielä lähetys 90 asteen kulmaan 5.:lle hypylle ja takaisinpäin putkeen. Sieltä 1 hyppy, vähän vetoa ja pujotteluun. Koira pujotteli nyt itsenäisesti lopun, koska jättäydyin takaviistoon seuraavan hypyn takia. Se oli sijoitettuna suurinpiirtein pujottelun aloituksen kohdalle kohden pujottelua. Siihen vastaanottovalssi ja pyöräytys puomille vaikeasta lähestymiskulmasta. Nappiin! Lopuksi puomille yksittäistoistoja ja hyvä mieli lopuksi (varsinkin ihanaiselle Yarralle:). 

Tänään oli vuorossa vapaaharjoittelua Länsi-Teiskossa. En ollut oikein miettinyt treenejä, ja päädyimmekin siten tekemään kaikkea sekalaista. Yello aloitti oman urakkansa pienellä kuviolla, joka päättyi A-esteeseen. Alussa oli hyppyjä 3 kpl, joista 2 mentiin suoraan ja 3:lle tyrkkäsin koiran takaa (eli hypyt olivat vierekkäin ja molemmat mentiin samaan suuntaan. Näiden jälkeen koiran lähetys putkeen ja A:lle siitä. Teimme vielä pujotteluun muutamia toistoja. Avokulman kanssa oli ongelmia, yritin liian vaikeaa, tietysti. Tarkoitus oli antaa koiran hakea itse, eikä pitänyt sitä juurikaan auttaa. Kun se ei onnistunut, oli sitten autettavaJ . Vähän oli takkuista menoa tällä ekalla kierroksella. Tuon pujottelun lisäksi tuli muutama rima alas. Ekaa kertaa tuossa maneesissa, kun oli rimat 60 cm. Pohja varmasti vaikutti ja ylipäätään myös se, että ei niitä 60 cm ole vielä kovin paljon otettu. Mutta musta myös Yellon hyppytekniikka oli huonoa, täytyisi varmaan ottaa taas muistutuksena niitä tekniikkahyppyjäkin!

Yarra teki omalla vuorollaan muutamia pikku kuvioita, joissa oli mm. hypyn takaakiertoa, itsenäistä pujottelun hakemista niin suljettuun kuin avokulmaankin ja paljon toistoja A:lle. Puomia kävimme hitusen lainaamassa naapurikentän puolella. Myös Yarra otti tuon saman alkukuvion, kuin Yellokin, mutta ohjasin sitä hivenen eri tavalla. Se kun suorittaa (tietysti) esteet Yelloa varmemmin, niin esim. hypyn taakse sen voi vain lähetellä kauempaa ja vähemmillä avuilla.

Yellon toinen suoritusvuoro meni onneksi paljon paremmin! Pujottelut alkoivat mennä varmemmin ja nopeammin. Hypyillä treenattiin u-käännöstä (nyt rimat oli laskettu 55 cm, ei enää tiputuksia), käännöstä ja tehtiin rengasta. A:llekin vielä aimo tukku toistoja. Ja osa vauhdista. Nyt yritin keskittyä siihen naksun naksauttamiseen JUURI silloin, kun kuono on alhaalla. Tätä jatketaan. Ja pitää vielä mainitsemani, että Yellon kanssahan ei ihan hirmusti ole treenattu häiriön alaisena. Ihan hyvin se teki mun kanssa, ei suuria vaikeuksia. Vain yhdellä pätkällä (kun tehtiin A-estettä kohden viereistä kenttäpuoliskoa) oli "parina" toisella puolella äänekäs ohjaaja, siihen Yello selvästi reagoi. Se oli kontaktilla 2on-2off-asennossa, mutta katse oli viereisellä kentällä. Mutta noin yleensä ottaen mallikelposesti mentiin ja toteltiinkin:).

Käväisimme Yarran kanssa Tampereella kisaamassa 1:n agilitystartin. Rata oli jälleen kerran jouheva ja lievästi helpohkon tuntuinen. Vaan se ratahan meillä ei ollut niinkään harjoituksen kohteena, vaan ne kontaktit ja vieläpä erityisesti puomi. The murheenkryyni. Yarra kulki kuitenkin aika hienosti. Ennen puomia oli 3 hyppyä jonkinlaisen viuhkana. Viuhkan hypyistä keskimmäinen oli aika kaukana, mutta Yarra irtosi sinne kuin unelma. Vikalle hypylle ennen puomia tein vastaanottovalssin ja sain koiran vasemmalle puolelleni. Hieman siksakkia ennen puomia, mutta sitten päästiin matkaan. Alastulossa yritin olla tosi tiukkana ja sainkin koiran hallintaan hyvin. Käskytin Yarran maahan kontaktille ja vietimme siinä jokusen tovin. Hyvin rauhoittui. Tasan luvalla lähdettiin jatkamaan matkaa ja myös loppuosa tehtiin virheittä. Myös A:n alastulossa vietimme jokusen ylimääräisen tovin. Putkesta vielä pujotteluun ja loppusuora rengas ja 2 hyppyä. Näin maksettu harjoitus saatiin tehtyä ratanollana. 3-luokan tiukka ihanneaika ei tokikaan kestänyt mitään kontaktiparkkeerauksia, joten yliaikatulos (7,72 ). Eihän kontaktit (varsinkin puomi) täydellinen ollut, ei lähelläkään. Kankisuoritus on aina kankisuoritus. Mutta kun jostakin pitää aloittaa, jotta joskus se asia olisi taas jossakin hallinnassa. Toivotaan niin.

Tämän viikonlopun treenit oli poikkeuksellisesti jo lauantaina heppojen aikataulujen vuoksi. Sehän sopi minulle paremmin kuin hyvin (saa kerrankin nukkua rauhassa sunnuntai-aamuna, ja sitä paitsi su illalla on 1 startti Tampereella).

Ensin Yellon harjoituksia. Aloitimme kääntymisharjoituksella vauhdin kera, pituutta oli 13:n esteen verran. Ensin mentiin hypyn kautta putkeen (tähän tuli ekan pään ohitus, vasta toisesta sisään, hyvin meni tämä). Putkesta 2 hyppyä luukutusta suoraan, kääntö välistä hypylle, lähetys kärkihypylle ja taas 2 hyppyä suoraan. Seuraavaan kääntöön antoi haastetta se, että putki oli nyt edessä ja kääntävä valssi piti sijoittaa siten, että seuraavan hypyn pystyi tyrkkäämään takaakiertona. Kuten arvata saattoi, putkella oli valtava vetovoima ja eka käännös(yritys) menikin kaarrokseksiL . Takaakierrosta vielä villi loppujuoksu ensin putki, sitten 3 hyppyä, joista 2 suoraan, 3. kääntyi vasemmalle, mutta kaikki sai luukuttaa lujaa. Käännöksiä joutui hiomaan muutaman kerran. Eka oli tavallaan helppo, kun ehdin ottaa etumatkaa koiran ollessa putkessa. Kärkihypyllä (jonne lähetin koiran) oli vähän vaikeuksia malttaa hypätä kunnolla, rima tuli pari kertaa alas, kun olin ottamassa etumatkaa. Tai sitten se seuraava rima. Otin aina seis, kun rima tippui ja korjattiin siitä uudestaan. Kärkihypylle oli saatava koira irtoamaan, käännöskohtaan oli totisesti saatava etumatkaa, jotta putken vetovoiman pystyi eliminoimaan. Takaakierrossa karkasi kerran lähistöllä olevaan putkeen, joka ei kuulunut tähän pätkään (kävin siirtämässä sisäänmenoaukon pois näkyviltä). Kun niitä käännöksiä ja takaakiertoa oli hiottu, saatiin koko pätkäkin menemään sujuvasti ja ohjausta tottelevasti. Koirassa on kuulemma potentiaalia.... jup, tiedetään, lujaahan tuo menee. Kun vaan oppisi jotenkin mukana raahautumaanJ.

Toisella suoritusvuorolla tehtiin lähinnä esteitä. Aloitimme A-esteestä, jonne otimme vauhtia hypyn ja putken kautta. Alastuloon sain tarkennusvinkin: naksautus silloin, kun koira katsoo alas, edesauttaa sitä kontaktin itsenäisyyttä, mihin tähdätään... Pujottelua muutama toisto, ei mitään ihmeellisiä kulmia, perusjuttua. Keinua ilman remmiä, edelleen vähän kaatumista himmaten.

Yarra oli tänään pro, hienot treenit. Vain ohjaaja kämmäsi muutaman kerran, koira kulki kuin unelma ja LUJAA! Aloitimme ratapätkällä, jossa oli ensin 3 hyppyä linjassa, vaan ei suorassa. Niiden jälkeen oli mielenkiintoinen putkeenlähetys toisen putken jäädessä koiran ja ohjaajan väliin. Tässä ei vaikeuksia. Siitä jatkettiin puomille (jossa Yarra oli niin vauhdikas, että ylösmenonami jäi ensin poimimatta) ja keinulle. Keinulta jatkettiin hienosti aika itsenäisesti haettuun hypyn takaakiertoon, josta kääntö A:lle. A:n jälkeen mun piti vekittää seuraavalle hypylle (unohdin..), koska mentiin 2:n käännöshypyn kautta putkeenlähetykseen. Eli hyppyjen välinen kääntöosuus meni pitkäksi, kun unohdin sen vekityksen. Putkesta otettiin koira sylkkärillä toiseen putkeen. Tähän mä halusin kokeilla myös koiran lähetystä ekasta putkesta toisen putken takaa sinne sisäänmenoaukkoon. Vaan ei toiminut, koska ekan putken suuaukko oli hivenen vinossa kohden keskikenttää. Olisi saattanut toimiakin, jos olisi osoittanut suoraan. Eli unohdettiin se siihen. Tästä jälkimmäisestä putkesta oli ahdas vienti seuraavalle hypylle. Ahdas siksi, että putken pää oli mahdottoman tyrkyllä koiran mennä sinne uudestaan. Sijoittauduin putkenpään eteen ja käänsin koiran sylkkärillä ekalle hypylle. Siitä vielä 2 (samat hypyt kuin alkusuoralla) hyppyä ja täyskäännös pujotteluun. Lähetin Yarran mahdollisimman kaukaa pujottelemaan (kulmahan oli sille suljettu) ja se onnistuikin yllättävän hyvin! Olin pujottelun päässä jo vedättämässä kohden seuraavaa hyppyä. Siihen tein valssin, jolla koira käännettiin putkeen toisen putken suuaukon vierestä. Sitten taas siihen toiseenkin putkeen ja vielä hypyn kautta A:lle, johon lopetus. Alkua ei enää toistettu, mutta tuosta A:n vekityksestä eteenpäin tehtiin vielä. Vekityksen kanssa sujui hienosti! Pujottelun jälkeiselle hypylle kehoitettiin tekemään jaakotus, jolla koiran saikin kääntymään tosi näppärästi. Sitten toki / tosin onnistuin saamaan Yarran ulos putkesta, mutta se onkin sitten jo eri juttu:). Kun sen annettiin mennä eikä hätiköity siellä takana, johan pelitti. Aikas hienosti rullasi ja oli kivaakin.

Yarra kisasi Tampereella, 2 starttia; agilityrata hyl ja hyppyrata 0 (sij. 5.).

Eka rata oli suht simppeli 3-luokan radaksi, ja agilityä mentiin. Alussa ei hämminkiä, takaakierrolta A:lle (jonka kontakti kuunneltiin megahyvin), jatkettiin kurviin, pussin kautta välistäveto ja sitten se perhanan puomi. Koira kävi ennen estettä hihaani kiinni... taisi olla kierroksia meillä molemmilla. Ja siinähän kävi, kuten arvattavaa on; komeasti loikkasi alastulon yli..... Kutsuin takaisin esteelle, laitoin maahan ja kehuin ja silitin. Sitten ulos radalta. Usko tässä alkaa jo mennä. En kohta enää jaksa. Treeneissä ei KOSKAAN loikkaa, kisoissa melkein aina. Uskomaton ongelmakierre. Masentaa, masentaa, masentaa, masentaa.....

Toka rata oli sitten (myös suht helppo) hyppäri. Tehtiin suht loppuun asti meidän tasolla aika ideaalia rataa. Sitten putkella unohdan ratasuunnitelmani ja lähden tekemään valssia putken päähän (kun piti jättäytyä taakse ja ottaa koira sieltä välistävetoon). Tästä ei ratavirhettä, mutta aikaahan siinä paloi (ja sijoitus, jos ei toinenkin), kun tuli ylimääräinen kaarros. Ihan kiva aika kuitenkin saatiin ja sijoitus oli 5. Onneksi edes tämä onnistui. Mutta olo on enemmän kuin surullinen. Onko meistä enää ikinä mitään?