Hakutreenit.

Yarralle tehtiin sama mielikuvaharjoitus kuin viimeksikin. Siinä siis vietiin maalimies koiran kanssa metsään ja lähetettiin sitten keskilinjalta hakemaan. Ei mennyt ihan nappiin. Ekalla äijällä haki kuitenkin jäljen, muuten ok. Tokalla lähti viistosti etenemään polkua pitkin ja otin takaisin. Vire kuitenkin laski tuosta takaisinpaluusta ja lähti huonolla vauhdilla tokalla yrittämällä. Muuten ok. Kolmas ja viimeinen olis ollut tosi hyvä, paitsi, että  maalimies unohti vaatia haukkumista. Mur! Sitä haukuntaa mietti taas jonkun aikaa niillä ekalla ja tokalla äijällä.

Morrikselle tehtiinkin sitten KUNNON treenit! Alkuun molemmille puolille äijät, jotka menivät takakautta (ei mahdollisuutta hakea jälkeä). Ensin vasemmalle puolelle, josta koira bongasi äijän tosi nopeasti, suht suora lähestyminen (ei käynyt ihan etukulmassa, mutta se on sivuseikka, kun on hajulla). Oikeanpuoleinen äijä oli vastoin ohjeitani etukulmassa, koira otti sen tokalla lähetyksellä. Todennäköisesti olis ottanut jo ekallakin, mutta hermostuksissani (kun huomasin väärän sijoittumisen) komensin koiran ensin pois. Koira lähti kaartamaan hieman alueen ulkopuolelle, mutta ilmeisesti haju painui sinne. Tokalla yrityksellä lähti sitten ilmeisesti hakemaan jälkeä, mutta ainakin hieno löytö, vaikka vähän takatyöskentelynä. Sitten vasuriin upea tyhjä pisto, koira eteni suoraan takalinjalle ja eteni siellä vauhdikkaasti, kunnes komensin luokseni. Totteli heti. Sitten äijä oikealla puolella. Vaati 2 lähetystä, ilmeisesti ei malttanut heti mennä tarpeeksi kauas.  Vielä yksi pisto vasemmalle, jonne taas upea suoritus (vasen puoli onkin aina ollut Morriksen vahvempi puoli). Koira luotisuoraan takarajalle, josta eteni takakulmaan ja siitä kaarsi kohden keskilinjaa ja matkalta (noin 35 metrissä) löytyi viimeinen äijä. Koira oli aivan puhki, mutta ikionnellinen. Voi kuinka hieno koira!!