Ensimmäisellä (helpolla) radalla onnistuin sitten aiheuttamaan 10 virhepistettä. Alku pyöri vielä jotenkin (pelkkää kaarevaa menoa), kunnes pujottelun alkuun tuli hieman vaikea vienti ja koira joutui taivuttamaan itseään tosissaan kakkosväliin. Siitä säikähtäneenä unohdin vedättää (piti ottaa vähän etumatkaa) ja olinkin pulassa renkaan jälkeisessä käännöksessä A-esteelle. Taas joku "minikoirien" esteväli, Yarralle oli tarkoitukseni tehdä reilusti kaarta ennen A:ta. Onnistuin sitten olemaan koiran tiellä ja tuo raukkaparka yritti nollavaudista suorittaa (ja ohjaajapoloinen käskytti, vaikka koira oli poikittain ylösmenokontaktilla...). Alashan se painovoima sen vihdoin vei ja kielto. Hitsinpihkurat. Sitten taas jotenkin mukavaa menoa, kun ei radassa mitään erikoista. Lopussa vielä sarjaesteeltä viimeisestä hypystä rima alas. Mulla oli varmaan hitusen liikaa vauhtia suhteessa koiran taivutteluihin siellä rimoilla.

Toka rata oli aika kiva sellainen. Alussa vain oli ilkeä vienti puomille, jossa tuli tukuttain ylösmenokontaktivirheitä (tosi lähellä putkea, josta siis tultiin sinne puomille). Niin meilläkin napsahti se virhe siihen, vaikka muka ohjasin. Olisinko lie kumartunut hivenen eteenpäin, kun olisi pitänyt pidättää. Mene ja tiedä, kohta oli vaikea ja videotarkistusmahdollisuutta ei ole:). Yritin jatkaa agrella, mutta lipsahti pikkaisen jo ennen loppu"suoraa", eli A-esteelle huono hallinta alastulossa (osui hyvin, mutta olin vähän malttamaton kuitenkin). Siitä alkoi vähän lipsua ja lopun välistäveto jäi puolittaiseksi, lähdin liian aikaisin etenemään ja koira jäikin sitten väärälle puolelle hyppyä ja siitä hyppy väärinpäin. Eli hyl. No, toisaalta se ja sama, jos nolla oli jo menetetty. Vaikka näiden virheratojen suoritus täytyisi kyllä tehdä iloisesti loppuun ja yrittää treenata ja kannustaa koiraa. Vielä on tuossa oppimista rutkasti.

Viimeisen radan(hyppis) nähtyäni olin jo masentua. Tuntui tosi vaikealta väännöltä. Mineissä ja medeissä tuli paljon kieltoja ja väärille esteille sinkoamisia. Esteiden linjat oli siis huomioitava tarkasti. Yritin löytää rentoa ja positiivista asennetta ennen starttia. Ilmeisesti jollakin tasolla siinä onnistuin, koska maalissa olin melko varma nollasta (vielä halusin varmistaa, että myös aika oli alle ihanteen). Nolla siis parista nukahdus-kohdasta huolimatta. Heti alun putkeensyötön jälkeen olin hetken ymmälläni, että mihin mun sitten pitikään mennä... Nopea valssaus seuraavalle hypylle, josta hieman työntäen jatko muurille. Tuon empimiseni vuoksi sain tosissaan työntää koiraa muurille, joka onneksi tällä kertaa ei hämääntynyt jyräyksestäni. 180 asteen kääntö hypylle, josta putken väärän pään ohitus ja tiukka syöttö toiseen päähän. Siitä pituudelle (vähän vinossa linjalta). Jään työntelemään sinne ja  myöhästyn seuraavalta hypyltä aikomaltani vastaanottovalssilta. Jää siis tekemättä ja joudun tekemään ylimääräisen leikkauksen seuraavalle hypylle. Menee  kuitenkin hyvin, vaikka sävellänkin lennosta (ja vältän edelleen niitä leikkauksia..). Siitä taas tiukka 180 astetta pujotteluun, jossa hermot pitää ja teen suunnittelemani valssin loppuun. Siitä jatko hypyltä suoraan putkeen ja lähestymme jo loppusuor.. eiku taas loppuväärää. Päätin jo rataantutustumisessa, että saattelen pitkälle renkaalle (tosi moni otti siitä kiellon, kun kiirehtivät valssailemaan jatkotilanteisiin) ja otan koko loppuhypyt (4kpl) leikaten. Joka ikisen. Vihdoin uskallan ja rohkeus palkitaan. NOlla on.