Treenasimme tänään piiiitkästä aikaa Yellon kanssa agiliitelyä. Taidettiin ottaa hiukka liikaa ohjelmaa, kun iski ahneus tauon takia. Koira jaksoi kuitenkin ihmeteltävän hyvin.

Aloitettiin muurilla, tällä kertaa se muuri, missä on aukko. Pari toistoa luoksetulona, sitten molemmat ohjauspuolet yhteislähtönä. Kaikki toistot menivät hienosti. Ja ekaa kertaa oli muuten irtopalatkin mukana. Yello hyppäsi oikein ilmavasti ja varmasti.

Ekat A-kontaktit tänään! Tehtiin muutama toisto harjoitus-A-esteellä. Sama metodi kuin puomilla; 2 on-2off. Ei  herranjumala juoksukontakteja, täytyyhän ohjaajalle jäädä pari paikkaa, missä ehtii hengittää:). Eikä ihan pöllömpiä toistoja tullutkaan. Jatkossa jätän jo hihnan pois, siitä ei ole kuin haittaa, ja sitäpaitsi Yellon saa ohjattua hyvin makupalalla. Ja uskallan väittää, että se suurinpiirtein tietää jo, mitä halutaan. Toisessa kädessä on makupala ja toisessa naksutin, niin hihnan kanssa onkin ollut tosi hankala pelata siinä lisänä. Se on vain tiellä.

Sitten ratatreeneihin. Aloitettiin helpotetulla välistävedolla. Huikaisevan hyvin Yello ohjautui. Sitten nopeat toistot viime kerran sylkkäristä, molemmat ohjauspuolet. Eli se meni niin, että lähetin Yellon putkeen, ja otin sieltä hallintaan eteeni ja pyöräytin hypylle. Koiran vauhti putkesta tullessa oli suorastaan pelottavaa, mutta hyvin se kuitenkin ohjautui. Sitten tehtiin kokeilunomaisesti 2 rataa, kumpikin sisälsi peräti 10 estettä. Vaikeuksia oli, tuo koira on aivan järjettömän nopea ja vielä tässä vaiheessa se vaatii paljon ohjaustukea erityisesti niille hypyille. Rimat tulee alas, jos teen pienenkin ohjausvirheen. Onhan tämä vaihe pian ohi, onhan?!? Tai oikeastaan siis mitään näinkään pitkiä "ratoja" ei ole järkevää, eikä tarkoituskaan vielä tehdä. Nyt vain iski jokin hulluus tai mielenhäiriö, siksi tehtiin nämä kokeilut. Ja vaikka niitä ongelmia oli, hiukan pääsin jo tuntumaan, mitä tuon nato-ohjuksen vieminen radalla tulee olemaan. Ei ainaskaan helppoa. Jalat on vähän muusina nyt....

Eka rata oli seuraavanlainen: hyppy, kääntö -> hyppy, u-käännös -> hyppy -> putkeen lähetys, leikkaus -> koira haltuun, toiseen putkeen (tärppipään ohitus)-> hyppy kohden "tyhjää" -> putki -> vastaanotto hypylle -> putkeenlähetys ja käännös -> koira mukaan ja maalihyppy. Huh huh, mitä vääntämistä vähällä kokemuksella (koiran) ja hirveellä turbobuustivauhdilla. Hypyillä sait tehdä tosissaan töitä, varsinkin sillä tyhjään hypyllä, kun koirakin tiesi, että jonnekin pois käännytään. Näin koska eihän siinä edessä ollut mitään esteitä näköpiirissä + ohjaajakin jarrutteli siellä takana. Mitäs jarrutteli! Saatiin viimein tehtyä puhdaskin kierros. Tai siis väärähän se oli, kun siinä karmeessa haipakassa unohdin vetää koiran pois siitä putken tärppipäästä. Onneksi aivot kuitenkin pelasivat sen verran, että jatkettiin vain matkaa ja saatiin se "puhdas" kierros. Yellolla oli meinaan sen verran säpinää, että yksi lisäkierros olisi voinut olla jo aivan mahdoton tehtävä!

Toka pätkä taisi olla sitten jopa astetta haastavampi, hui. Alkuun 2 hyppyä, siitä u-käännös vastaanottovalssilla. Ensin Yello tuli välistä.... sitäkö just hetkeä aiemmin oltiin treenattu! Oppivainen penikka, mokoma. Valssin jälkeen 90 asteen kulmassa seuraava hyppy, josta u-käännös (normaaliohjaus, koira koko ajan mun vasemmalla puolella). Tästä taas 90 astetta ja hyppy. Siitä singahdus putkeen (leikkaus), hyppy ja seuraavaan putkeen lähetys (taas ohjauspuolen vaihto). Sitten tulikin mielenkiintoista, tämän putken jälkeen oli enää maalihyppy (sama kuin aloitus) hivenen viistossa vasemmalle (ja edellisellä radalla tässä oltiin menty putki-putki). Tulee niin voimakas työntö(yritys), että meinaamme törmätä. Yello oli nimittäin päättänyt, että vaikka sen pitäisi jyrätä mut yli, sen on päästävä sinne putkeen. Ja 2 krt menikin. Kunnes pääsen pari senttiä pidemmälle ennen koiraa ja onnistun näyttämään kaikilla käsillä, yläkropalla, jaloilla ja vaikkapa lippiksenlipalla sinne hypylle. Vihdoin kääntyy! On se vaan aika putkihullu! Ohjaajakaan ei pelota vaikka melkein tulee yhteentörmäys..... No niin, nämä radat on nyt kokeiltu ja osittain jopa onnistuttu. Nyt voidaan taas palata lyhyisiin ohjausharjoitteisiin. Jalkaparkani kiittävät.

Lopuksi otettiin vielä pujotteluakin. Nyt oli pelissä 12 keppiä ja 4 verkkoa. Ekat 2 toistoa 5 verkolla. Tehtiin aika monta suoritusta, eikä saatu yhtäkään virhettä tulemaan. Ehkä se siitä jonain päivänä onnistuu ilman verkkojakin, hope so!