Matkasimme illalla kohden Mutalaa ja Yarran treenejä. Tehtiin 23:en esteen rata, jossa oli ihan mukavasti haastetta. Kontakteista oli matkassa A ja keinu. Putkiansoja oli, mutta ne ei Yarraa tänään hätkäyttäneet, ei ainoatakaan virhettä niissä.

Radan alussa oli 2:n putken muodostelma, jossa koiralla oli runsaasti valinnanvaraa sujahtaa putkeen. Otin tämän kohdan kuitenkin jääräpäisesti jättäen vaihtoehtoja näkyviin, itelle oli niin helpompi ohjata ja olin sitä mieltä, että mitään ei tarvitse varmistaa. Näin kävi, ei erehdyksiä kummallekaan. Putket mentiin sitten molemmat ja putkien takaa alkoi ratakuvio, jossa mulla oli vähän vaikeuksia. Lähetin koiran keinulta renkaan kautta takaakierto-hypylle ja sitten yritin jäädä seuraavalle hypylle kääntämään Yarraa ikäänkuin ulkokautta (suorempi linja seuraavalle esteelle eli pituudelle ja lyhyempää kautta kierrättäessä A tärppinä) sylkkärillä. Ajattelin myös persjättöä, mutta en sitten heti "uskaltanut". Pituuden jälkeisessä kuviossa tein sitten alkeellisen virheen. Mentiin 90 asteen kulmassa olevat hypyt siten, että kulma kierrettiin ulkokautta. Jälkimmäinen hyppy oli siis hivenen piilossa koiralle. Mun piti tietysti kääntää koiraa voimakkaasti ekan hypyn jälkeen, mutta olinkin tosi ulapalla ja huutelin vain mene, mene. Just. Menihän se...

Dodiin sitten vähän otettíin aikalisää ja mietittiin korjausta. Sinne pituutta edeltävälle hypylle tein sitten sen persjätön ja käännökselle annoin suuntaa, jotta koira pysyi kartalla... Tästä kohdasta selvittyämme jatko sujui sitten jo paremmin. A:lta putkeen, putkesta jyrkkä käännös pöydälle (selvittiin ilman ylimääräistä pyörähdystä), tanskalaiset hypyt, uudestaan A:lle ja putken kautta loppuhypyt (joista eka takaakierto). Lopussa ei enää muita virheitä, kuin rima alas takaakierrolla (kerrankin olin ajoissa vedättämässä, Yarralle taisi vain tulla hivenen kiire mun perään). Lopuksi toistin vain ne kohdat, joissa oli vaikeuksia. Ei  mitään superohjausta (sitä on turha odottaa, ainakaan ei kannata henkeään pidätellä odotellessa) edelleenkään, mutta koira oli mainio ja sen kanssa oli taas ilo mennä. Joten tyytyväinen koirakko poistui radalta.

Yarran treenien päätteeksi otin Morriksen kentälle treenaamaan 3:ea estettä: pujottelua, hyppyä ja putkea. Ajatuksena on EHKÄ osallistua sen kanssa perjantaina seuramestiksien veteraaneihin. Katsotaan, kuinka meidän käy. Oli aika pelottava suoritus, mä oikeesti pelkään, että Morris käy muhun kiinni. Edelleenkään se ei tee rauhallisesti vaan sata lasissa. Virheitä pukkas kympillä. Se oli niin innoissaan, että ei osannut muka mennä pujotteluun sisään, meni jonnekin puoliväliin. Vahingossakaan ei mennyt siihen putkenpäähän, mitä osoitin. Aina toiseen. Hypylläkin (yksi hyppy koko kentällä) piti vielä huulilla kysyä; "tätäkö hyppyä tarkoitetaan?". Kuullostaa erittäin lupaavalta siis. Treenattu ollaan tänä vuonna kerran ja viime vuonna 2 krt, muistaakseni. Jotta kun ei uskalla, se kun teloo itsensä. Nytkin oli ihan onnesta sekaisin, kun pääsi esteille (ja lopulta muuten pujottelikin ihan oikein). Onnellinen, poikki ja ennen kaikkea tyytyväinen.