Tiistaina treenasin vähän tottista Mutalassa agikoulutuksen päätteeksi. Yello oli siis odottanut autossa 1½ tuntia.... olipahan taas kuningasajatus. Lähinnä tehtiin seuraamista ja se meni vähän junnaamiseksi, kun palkattavaa kohtaa ei oikein tullut koskaan. Eli Yello painoi niin kamalasti, että meni överiksi. Muista tehtiin luoksetulon loppuasentoa.

Tänään perjantaina käväistiin aamusella Mutalassa ajatuksissa esineruutu ja pienet tottelevaisuudet.

Tallasin (vahingossa) lähes täysikokoisen ruudun, puolikas piti... Vein ruutuun 3 esinettä, takakulmat ja keskelle. Ensin Yello keskittyi juoksemiseen, se kun on nykyisin ilmeisesti niiiiin hienoa. Sitten alkoi nenäkin tehdä töitä. Ensimmäisenä lähti tulemaan esine oikeasta takakulmasta (lompakko). Sitten tapahtui sellaista, mitä ei ole aikoihin tapahtunut - kun aloin kehua, Yello tiputti esineen. Olin vaan neutraali, vaikka lopulta vaati uuden käskyn ennen kuin toi. Pääasia kaiketi, että toi. Sitten nousi vasemmalta takaa köysisolmu. Ongelmitta, matkalla kehuin vain kerran ja miedosti sittenkin. Keskiesinettä ei tullut, ennen kuin kävin heittelemässä sitä. Läheltä oltiin menty kyllä ainakin pari kertaa.

Tottiksessa aloitettiin seuraamisella, joka oli vähän tökkivää tällä kertaa. Eli vähän ailahtelevaa nyt sen paikan kanssa. Aina jotakin. Otin  kaikki jäävät, jotka meni kaikki oikein joka kerta. Mutta -  - ilo loppui lyhyeen. Vauhtiluoksetulojen jälkeen olin ottamassa luoksetuloa "kokeenomaisesti". Eikä kertaakaan liikkeestä maahan (seisomaan tai istumaan...)!! Itkujen itku. Mutta tätähän ne taitavammatkin ja ahkerammatkin treenaajat taitavat joskus valittaa - jäävien erottelu on joskus tuskaa. Mutta kyllä niitä kaiketi samassa treenissä on vaan otettava. No, en siihen sitten takertunut sen enempää, tein liikkeestä maahanmenoja autettuna enkä mitään luoksetuloa siihen perään. Katsotaan sitten, mikä ensi kerralla takertelee.