Valitsin tänään jumpan sijasta agiliitelyt. Ei millään malttaisi odottaa kesänkentälle siirtymistä; mieli palaa treenaamaan (vähintään) 2 krt viikossa! Nää talven vapaaharjoittelut on kovin hankaliin aikoihin. No, tänään tosiaan käytiin liitelemässä.

Vaikka Yarra pääasiassa treenasi, pääsi myös "pikku"-Yello vähän radalle kääntymään. Tosin hyvin lyhyesti, koska viereisellä kenttäpuoliskolla meni koiria, jotka eivät ole ohjaajiensa hallinnassa, joten suurin osa ajasta odotettiin vain sopivaa väliä:(. Itse treeni oli 2 hyppyä -> lähetys mutkaputkeen ->  ja karkuun oikealle ohjaamaan 2 ei ihan linjassa olevaa hyppyä. Ekalla toistolla en uskaltanut lähettää putkeen kovin kaukaa, enkä ehtinyt kunnolla seuraavan hypyn taakse, viimeinen hyppy vähän takersi. (Välissä käytiin maneesin ulkopuolella odottelemassa....). Toisella kierroksella uhkarohkea lähetys putkeen ja hirveellä kiireellä hypyn taakse. Sieltähän se pikakiituri tuli juurikin oikeaan suuntaan ja molemmat maalisuoran hypyt sukkana. JA miten kivasti Yello nykyisin leikkii mun kanssa, ihan into piukeena unohtaen koko muun ympäristön, murisee ja vetää ihan tosissaan. Että mä olen tohkeissani, kun nyt on taas talossa koira, joka leikkii mun kaa!! (Toki myös Morris edelleen leikkis ja välillä lenkillä otetaankin pikatottista lelupalkalla, jos mulla on sattunut lelu taskuun Yellon leikkitreenausta varten). Yello pysyi hyvin käsissä eli hallinnassa, mutta muistettava on, että tuleehan se sitten viimeistään kesäkenturalla monet kerrat karkaamaan jonnekin nuorten poikien tavoin..... kasvatetaan varapäreitä nyt jo:).

Yarran treeniin kuului pätkä viikonlopun kisaradasta, kohta johon halusin testata sylkkärin onnistumista. Pätkä oli sovellus sopivien esteiden vähyyden vuoksi. Mutta ohjausmanööveri toki saatiin juurikin samanlaiseen kuvioon (hypyn takaakiertoon, kisassa otin varman päälle, nyt tehtiin avoimemmin sylkkärinä). Lähtöön lätkäistiin pituus, josta lähetys mutkaputkeen. Putken aikana siirryin ohjauspuolelle, josta ajauduttiin sylkkäriin. 1 hyppy vastaanottona, sitten koiran otto hallintaan ja takaakierto sylkkärinä, siitä jatko jyrkästi kääntyen hypylle (kisaradalla oli tässä kohtaa pujottelu) jättäen tärppihypyn avoimeksi. Vielä keinulle ja avokulmasta pujotteluun, jonka päässä maksalaatikkoa! Jokusia toistoja, sylkkärikohdassa oli hieman vaikeuksia saada kerrottua koiralle seuraavaa suuntaa jo hypyn päällä. Otin kunnes olin käätymiseen tyytyväinen:). Lopuksi vielä toisto samaan tyyliin, kuin kisassa sen ratakohdan tein eli jäin hyppyjen väliin tekemään "normaalin" takaakierron ja käänsin koiran sitten edestäni jatkamaan seuraavalle hypylle. Tässä ei mitään ongelmaa.

Toisella suorituskerrallamme keskityttiin aluksi sikavaikeaan pujotteluavo-kulmaan. Sellaiseen, jossa mentiin hypyltä aimo matka eteenpäin ja koira kääntyi ekaan väliin ja lähti pujottelemaan käännyttyään. Testasin kuinka kaukaa pystyn sen tuohon tehtävään lähettämään. Pari toistoa onnistuikin aika kaukaa, tosin siinä oli alla vain 2 hyppyä. Kun siirryttiin ottamaan vauhtia 3 hypyn kautta, jouduin saattelemaan pidemmälle. Sitten vielä pikku ratapätkä. Hypyltä keinulle, josta rohkeita lähetyksiä kepeille itsenäiseen sisäänsyöttöön (ihan jokainen onnistui!) ja etäisyyden ottoa sivusuunnassa kepeillä (keppien lopussa oli kyllä maksispurkki...) + keppien loppupuolella oli hyppy hämäävän lähellä. Ei epäröintejä kepeillä (purkki tietysti vaikutti asiaan), en jäänyt palkkaamaan, vaan jatkettin siihen lähihypylle, jonka takana olin valmiina vastaanottoon, seuraavalle hypylle ahdas takaakierto, siitä hypylle ja mutkaputkeen lähetys kauempaan aukkoon. Tässä putkeenlähetyksessä takelleltiin vähän aikaa, kun lähdin pikkasen liian aikaisin (koiran mielestä) pakittamaan maalisuoran hyppyjen ohjauslinjaan. Kun sain koiran uskomaan, että sinne putkeen PITÄÄ ja SAA mennä, sitten sujui tosi hyvin. Ihka lopuksi vielä pelkkä pujottelu maksalaatikko-palkalla. Ettei aina sitä ihanaa purkkia ohiteta!