Viikonloppukurssin eka osuus on nähty ja käyty. Eli kyse on Yarran agiliidosta ja kurssittajana tällä kertaa J. Suomalainen. Töitä saatiin tehdä ihan kiitettävästi ja vieläpä omituinen keväinen "helleaalto" koettelee hermoja ja jaksamista:(. Ohjaaja sekä koira ovat levon tarpeessa ja onneksi huominenkin osuutemme on iltapäivän puolella. Koira on todella huolella loppuverkattu ja hierottu ja venytelty. Ohjaajankin varmaan kannattaa vähän venytellä ennen nukkumaanmenoa:).

Aloitusradalla oli mittaa 23 estettä, ei kamalasti, mutta varsin riittävästi kyllä. Jari vitsaili treenien alussa, että ohjaajien ei ole tarvis paljon juosta, koiraa vain lähetellään aina jonnekin. Olin kuitenkin ollut paikalla sen verran ajoissa, että näin edellisen porukan juoksemista ja punaisia naamoja, että hämäys ei mennyt läpi... Rata alkoi helpohkolla hyppy - rengas - kääntö hypylle - n.90 asteen kääntö toiselle hypylle - siitä A-este (oikeastaan kaikki päivän kontaktit olivat siten sijoitetut radalle, että sai etua ohjaukseen, jos pystyi hieman jättämään koiraa alastuloon). Ekalla yrittämällä mitä ilmeisemmin käänsin liian tiukasti esteellä nro 3 ja rima alas. Keskeytin heti, kun kuulin kolahduksen ja tehtiin alku uusiksi. Se olikin Yarran ainoa pudotus koko päivänä, eihän se niitä tee kuin karkeista ohjausvirheistä! Sitten saatiin puhdas aloitus - > A:lta jatkettiin 2 hyppyä vinossa lähestymiskulmasta, joiden jälkeen tiukka käännös pujotteluun (sekä jonkunasteisena tärppinä vielä 3.hyppy etuvasemmalla).

Pujottelusta jatko oli n. 180 asteen käännös muurille, joka oli lähellä pujottelun aloituspäätä. Siitä jatko mutkaputkeen oikeaan suuaukkoon. Tätä kohtaa me sitten jäätiinkin tahkoamaan ohjaajan sekoilujen takia. Eli ohjasin siten, että lähetin koiran tuohon suljettuun pujottelukulmaan oikealla puolellani. Tarkoitukseni oli mennä vedättämään pujottelun loppuun ja ottaa siitä koira mukaan ja jatkaa muurille koira oikealla puolellani. Muuri oli hivenen "ikävästi" sijoitettu, että jos ei saanut hiukka etumatkaa, joutui sen hivenen kiertämään muuria, että koira herkästi pääsi tulkitsemaan putken vasemman suuaukon seuraavaksi kohteeksi. No, siinäkin tuli ongelmaa, mutta suurempi ongelma oli tuo pujottelun lopetus! Jännityksissäni sinkoilin ihan mihin tahansa (pujottelusta eteenpäin, kun piti sivusuuntaan etääntyä tai käänsinkin rintamasuunnan koiraa kohden ja sehän lopetti koko pujottelemisen siihen paikkaan.....) ja koira meni hyvinkin epävarmaksi. Olin valinnut tuon ohjauspuolen pujotteluun sen takia, että pelkäsin sitä linjan 3.hyppyä, mutta ihan turhaan näin tein. Hölmö minä!

Eli kouluttajan mielestä olin saanut jo ihan tarpeeksi virheitä aikaiseksi, joten tehtiin ohjaussuunnitelman muutos. Tein valssin viimeiselle hypylle ennen pujottelua ja lähestyin nyt siis tuota estettä koira vasemmalla puolellani. Muuten meni ihan hyvin (ja virheettömästikin koiran taholta), mutta koiralle jäi kyllä tosi pieni rako, mistä mennä pujotteluun... onneksi on pieni koira, kun tää ohjaaja sinkoilee miten sattuu! Pujottelun päässä oli tarkoitus ottaa etäisyyttä sivusuunnassa ja lähteä valssiin ja sitä muuria kohden heti, kun koira on pujotelman viimeisessä välissä. Ja vieläkin onnistun sössimään! Paritkin kerrat unohdan tuon sivusuuntaetäisyyden ja saan koiran sinkoamaan pujottelun vieressä olevaan suoraan putkeen tai sitten jos se lähtee mun mukaan muuria kohden, olen niin myöhässä, että joudun kiertämään sitä muuria ja koira mutkaputken väärään päähän. Voihan rähmä! Huono, huono, surkea ohjaaja. Kouluttaja on kuitenkin pitkäpinnaista sorttia ja jaksaa vielä kerran oikaista ja neuvoa ja vihdoin saadaan hyväkin suoritus puristettua.

Kun tuosta vihdoin ja viimein selvittiin, loppurata sitten jo onneksi rullasi hyvin (vain yhtä kohtaa enää hiottiin). Mutkaputkesta käännös keinulle, josta hiukka tanskalaistyyppisesti (no, eihän ne hypyt linjassa olleet, eikä edes tasassa, mutta vähän sinnepäin:) 3 hyppyä, joista viimeiselle jonkinlainen sylkkäri-leikkaus ja jatkettiin 90 asteen käännös hypylle, josta taasen käännyttiin täyskäännös ja mentiin aika mutkasykeröllä olleen putken kautta puomille. Puomille lievä koiran jättäminen (pieni etumatka, kiitos!), siitä suoraan putkeen ja siitä mutkaputkeen ja vielä kääntö keinulle ja linjassa oleva loppusuora, hyppy - rengas -hyppy. Loppusuoralla haettiin suoritusta, jossa koira ei saa vilkaista ohjaajaan, vaan tekee määrätietoisesti. Tämä onnistui Yarralta tänään joka toistolla (sama loppusuora oli jälkimmäiselläkin radalla). Tuo kohta, mitä hivenen tsekattiin (ratasuorituksesta ohjasin tässä Yarraa taas omituisen kaukaa), oli noiden "tanskalaishyppyjen" vika + se seuraava hyppy ja se jatkokäännös putkeen. Katsottiin, että kummalta puolelta tuon setin viimeinen hyppy kannattaa kierrättää ja valssillako keskimmäinen hyppy vai leikkauksella se 3. hyppy. Mun mielestä leikkaus kolmannelle + kierrätys ohjaajan edestä siinä vikalla. Loppuun vielä nopea, helppo pujottelu, että saataisiin nuo virhesuoritukset kuitattua.

Toinen ratapätkä olikin sitten aavistuksen helpompaa settiä, ja ohjaajakin oli saanut osan kipsistään karistettua pois, joten päästiin jo lähemmäs "normaalisuoritustamme". Radalla tällä kertaa 24 estettä. Aloitus hyppy-rengas-hyppy- käännös seuraavalle hypylle (oli sijoitettu siten, että vähänkin vääräaikaisella kääntämisellä olisi saanut koiran hyppäämään väärinpäin, Yarran kanssa ei virhettä). Siitä hypyn ohitus läheltä ja toiselle hypylle, jossa tiukkaa kääntämistä pienellä säteellä ja lähetys siihen mutkasykeröputkeen:). Tästä puomille (taas pieni kontaktillejättäminen) ja hypyn edestä pujotteluun koira oikealla puolella. Siitä takaakiertohyppy, 3 hypyn kautta suoraan putkeen (ohjaaja joutuu hivenen kiertämään pujottelun päätä, se kun on siinä tyrsyllään:), josta mutkaputkeen, tällä kierroksella siihen oikeanpuoleiseen päähän. Koiran suorittaessa suoraa putkea, ohjaaja kirmaa minkä jaloistaan kerkiää ja kun kiertää muurin, tulee samalla kaartaneeksi hivenen oikelle, mikä auttaa koiraa löytämään oikean putkensuun. Tähän asti ollaan päästy virheittä + oikeastaan melko ideaalisuorituksella, jos ei lasketa yhtä alkuradan kaarroksista, siitä hivenen myöhemmin lisää.

Mutta mitä tapahtuu sitten; koira tulee putkesta ja aloitetaan hyppysykeröpyöritystä. Koira hyppää putken jälkeisen hypyn hivenen huonosti (ylimääräistä kaarta) ja se vähän masentaa ja ohjaus tippuu. Vielä seuraava hyppy (u-käännös) ok, mutta sitten koiran veto sylkkäriin jää lyhyeksi ja sitä seuraava hyppy väärin päin.. Eli hyppyjä 3 kpl taas jonkunlaisessa tanskalaismuodostelmassa,  mutta hypyt eivät kylläkään ole mitenkään "tasan" linjassa. Rata tekee tuossa kohtaa ikäänkuin kahdeksikkoa. Eli uusi lähtö mutkaputkelta, hienosti menee hypyt ja sylkkärikin onnistuu. Jatketaan sitten hypyt toiseen suuntaan ja sylkkäri taas vimpalle hypylle. Sitten ohjaajan linja epäonnistuu ja kun pitäisi viimeisen hypyn jälkeen mennä sinne mutkaputkeen, koira tulkitseekin (ohjauksen mukaan) keinun. No, tuota linjaa työstetään hetki ja saadaan onnistumaan. Ja mutkaputkesta onkin sitten  enää jo tuttu loppusuora edessä: keinu - > hyppy -> rengas -> hyppy. Yarran suorasta putkesta mutkaputkeen oli kyllä tosi makea suoritus, siinä sai kerrankin nauttia kunnolla!

Lopuksi vielä katsottiin sitä alun kaarrosta; eli niiden 3:n ekan hypyn jälkeen tuli se käännös, mutta ohjaukseni oli niin myöhässä, että kaarros oli aikamoinen. Suomalainen kyseli, että onko mulla mitään konstia opetettuna, että saisin koiran kääntymään nopeammin. Vaikkapa rintamasuunnan kääntäminen ajoissa tms. Vastasin, että mullahan onkin jopa käskysana, joka tarkoittaa, että tulossa on tiukka käännös..... Kiva juttu.... no, otetaan se käyttöön ("psssst" on tuo sana) ja saadaan laakista koira kääntymään kuin unelma. Tähän vielä muistutusta, että harjoituksissa täytyy muistaa pakata koira vähintään 50% toistoista, kun käytetään tuota tiukan käännöksen käskyä. Olipas hyvä, että tuo tilanne tuli, olinpa puolittain unohtanut koko käskyn!

Hyvä mieli jäi tästä päivästä ja koulutuksesta. Perusohjausta painotettiin ja oletettavasti sitä oli myös pätkittäin näköpiirissä. Annas kattoo, mitä huomenna opitaan!

 

Yellon hyppypohdiskelua

Kurssin loputtua otin vielä Yellon treenaamaan. Aloitettiin muurilta, joka oli ekaa kertaa maxina, kuitenkin ilman irtopaloja. Ensin vastaanottona ja sitten hiukan radanomaisesti viereltä ohjattuna, vähän otin etumatkaa. Sitten alettiin katsomaan ja treenaamaan niitä hyppyjä.... Laitoin taas 3 hyppyä suoraan linjaan suht lyhyillä etäisyyksillä, rimankorkeus 55cm. Vika rima tuli alas. Otin vikan hypyn pois ja 2 meni puhtaasti. Sitten pohdittiin siinä (Taina L. oli paikalla), että Yellon hyppytekniikan parantamiseksi taitaisi olla viisaampaa tehdä niitä ns. tekniikkahyppyjä. Ja ohjausharjoitteita sitten ihan omina juttuinaan, 1 hypyn kautta aloittaen. Tuumasta toimeen, vaikka epäilinkin loikkapojan aivokapasiteetin riittävyyttä.... Asetimme 4 hyppyä (rimat 20cm) 5:n kantavarvas-askelen  päähän toisistaan. Target ja lihapulla siihen (Yellohan ei vielä osaa targettia, mutta eiköhän se pian sen opi, sitä en epäile, sen verran on ahne). Toistojen tarkkaa lukumäärää en muista, mutta vain kerran(!) tuli 2 rimaa yhdellä loikalla! Muuten hoksasi homman nimen. Rimanylitystekniikka nyt on mitä on, mutta seurataan tilannetta ja ennen kaikkea treenataan.

Loppuun otin vielä pujottelua puolikkaalla pujottelulla. Aluksi viritin 3 verkkoa, joista muutaman toiston jälkeen otin keskimmäisen pois. Hienot olivat pujottelut tällä kertaa!