Torstaini oli aivan mahdoton. Pitkä ja vähän hankalakin työpäivä kiristi hermot äärimmilleen. Kuitenkin suoraan töistä kentälle ja sittenkin puoli tuntia myöhässä Yellon tekniikkakurssin aloituksesta. Ei ole paras metodi tuo, ei jäänyt itselle mitään rauhoittumisaikaa eikä koirille (kaikki mukana) lenkitysaikaa. Mutta kun on töitäkin tehtävä, jotta saa sen laskupinon joskus maksettua....

Yellon hyppytekniikkakurssi osa 2/5. Olimme siis myöhässä, muut olivat tehneet tikapuukävelyä sillä aikaa. Mekin tehtiin siinä muutama hätäinen toisto. Koetapa saada tuo koira keskittymään kiireessä... ja näillä ohjaajan hermoilla... Kun muut siirtyivät tekemään koiran peruuttamisia ja sivusuunnassa pohkeenväistö-yrityksiä, mun oli pakko mennä sivuun istumaan ja puhaltamaan. Ja viemään se koira pissalle ja kakalle vähän paremmin. Raukkaparka. Sitten aloitettiin hyppiminen. Maxien pisteessä 4 hyppyä rimat 20 cm (vai oliko ne 25?), 6 kantavarvas-askelta väli. Eli ihan se perussetti loikan hakemiseen. Aluksi oli jotakin selvitystä, miten jatketaan (välistä pois yksi hyppy, haetaan laakahyppyä, venyttääkö koira, kaarihypyt jne). Siitä meni suurin osa ohi, kun en jaksanut minäkään keskittyä. Mutta itse se hyppyosuus meni Yellon osalta ihan hyvin. Hiukka vain oli liikaa virtaa ja vietereitä jaloissa. Mutta hyppäsi puhtaasti ja ilmeisesti aika hyvin teknisestikin. Lopuksi käytiin vielä hiipimässä metsässä. Sitä olemme tässä välissä ehtineet treenata kerran. Kaatuneen puunrungon päällä onkin sitten vähän enemmänkin taiteiltu. Näitä jatketaan ja varmaan, jos ehditään, peruutustakin koetetaan. Seuraava tekniikkakerta onkin jo ylihuomenna lauantaina, joten katsotaan ehditäänkö huomenna tehdä mitään virityksiä.

Vedin välissä treenit ja jäin sitten vielä treenaamaan omien koirien kanssa. Järjestys oli seuraava : ensin Yello, sitten Yarra. Tämä järjestys toimikin järjettömän hyvin. Pääsin myös vertailemaan vähän (mutu-menetelmällä) kelpieiden vauhtia, kun tein tismalleen samat pikku ratakuviot. Yello ensin radalle ja Yarra autoon keräämään raivoa (Morrishan oli tehnyt sitä jo 3 tuntia, sille ei kaivattu enää lisää..). Tehtiin samat kuviot, kun mitä ryhmäni oli tehnyt. Niissä oli teemana u-käännös ja okserin jälkeinen käännös (tosin muutin okserin tavalliseksi hypyksi, kun en halunnut sitä vielä Yellon kanssa tehdä). Yello aloitti 2 hyppyä linjassa (ei suorassa), u- käännös, hyppy suoraan, käännös 180 astetta ja takaisin edelliselle hypylle ja siitä putkeen. Itse hätiköin ekan kerran tuon täyskäännöksen, siinä taisi tulla rima alas. Vaikka juurikin näitä virheitä on tapahtunut, siis täysin ohjaajalähtöisesti, Yello on hiukan oppinut reagoimaan asiaan korjaamalla itse hyppyään. Tämä on erittäin ilahduttava asia. Olen nimittäin "rankaissut" sitä omasta virheestäni keskeyttämällä radan suorituksen. Ja sehän se on kamalinta tämän agilityyn syttyneen pikkuisen pojan mielestä:). Uusinnassa puhtaat kurvit. Ja sain muuten sinne kakkoshypylle lähetettyä Jellonan aika makean kaukaa, hyvin lukee tai ainakin tuossa luki rataa!! Perään tehtiin heti se toka versio. Ja tutusti alkoi:(. Eli aiheutin taas riman tiputuksen. Mentiin 2 hyppyä suoraan ja kääntö pois putken tärppipäästä (siis tismalleen sama alkukuvio, kun tiistain vapaaharkkakuviossa). Siitä jatkettiin u-käännökseen, jonka eka hyppy oli vähän niukassa linjassa (sainkin Yellon ensin ohi koko ekasta hypystä ja tulemaan hyppyjen välistä, aika mainiosti koira totteli ohjausta, nimittäin ohjasin sen tasan itse tekemään niin). Uusi aloitus, hienot hypyt, nopea kääntö putkeen ja karkuun ohjaamaan (huolella) u-käännös. Jälkimmäiselle piti tehdä valssi, mutta lennossa huomaan, että en ehdi ja valssi muuttuu persjätöksi. No, tulipahan sitäkin ekan kerran treenattua. Hyvin tuo kulki. Vielä kunnialla loppuhypylle ja koiran vaihtoon.

Yarra radalle. Tehtiin tuo eka pätkä, jossa hain optimaalisen lyhyitä kaarroksia hypyn jälkeen. Hyvin Yarra kääntyi ja luki vastakäden (rintamasuunnan vaihdon) käyttöön oton ja teki hyvin lyhyet kaaret. Vauhtivertailua. Kyllä se vaan niin meni, että Yellon jälkeen Yarran vauhti tuntui hitaalta. Siis hitaalta... Onhan sen Jellonan ohjaamisessa ohjaajallakin enemmän säpinää, ettei vain tekis virhettä (+vaikkapa esteenohitusta). Mutta siitäkin huolimatta. Yarra tosin voittaa noissa pienissä kaarissa:). Yellon kanssa ei vielä voi kovin niukkoja kaarroksia odottaa. Treenataan vähän lisää ja vaaditaan sitten enemmän. Yarralle vielä puomi-toistoja ennen koiranvaihtoa. Makupala oli alasmenossa alustalla, jotta paikka olisi koiralle mahdollisimman selvä. Treenata tässä yritetään minkä ehditään. Masentava tilanne, mutta eiköhän siitäkin treenaamalla ohi päästä!

Tokalla kierroksella Yello otti pujottelua. Ja kuinka ollakaan, verkkoja laitoin sen uhkaamani 2, eli vain alussa ja lopussa. Kaikki siinä keskellä ilman mitään! En laskenut toistokertoja, mutta virheitäkin tuli. Olisko onnituneet - epäonnistuneet jotakuinkin sixty-fifty?!?:). Eli virheitä eli ohituksia tuli kyllä himppasen liikaa. Katsotaan ehkä vielä ensi kerralla näin ja lisätään se 3.verkko, jos ei prosentit  parane. Muutama onnistunut toisto oli kyllä sairaan nopea. Tuosta koirasta taitaa tulla tykki! Vielä muutama kirmaus A:lla ja puomilla. Kontaktitreeniä ei tule koskaan liikaa.

Yarra teki tokalla kiepillä sitten enää sen toisen pikku ratapätkän. Hienosti menee ja kuuliaisesti kulkee. Nyt oli niin niukat käännökset, että taisi hipoa niitä siivekkeitä.

Sitten koitti joulu ja juhannus. Nimittäin Morrikselle. Sainpa jonkin mielenhäiriön ja otin nuo ratapätkät vielä Morriksenkin kanssa (matalat rimat). Tämän jälkeen onkin sitten tehtävä kaikkensa, jotta sitä ei tarvitsisi ottaa kentälle (nyt reissumme kesti 14 tuntia työt+kentällä olo, joten en voinut jättää sitä kotiin ymmärrettävistä syistä...). Taitais sitten jo murtautua autosta läpi kentälle. Kun mä pääsin silloin viimeksikin, kait nyt taas..... Hyvinhän se Morriskin asiat vielä taitaa. Meni aika hulppeasti turkki hulmuten:). Tuli ihan nostalginen olo, mutta ei nivelrikkoista voi viedä, sehän teloo itsensä. Nyt on vähän pelko takaraivossa, rupeaako ontumaan. Mutta pääsipähän ainakin vähän tekemään lempilajiaan, raukkaparka eläkeläinen. Hassua, juuri tänään keskustelin yhden asiaakkaan kanssa koirien treenaamisesta ja siitä, että en voi tuota vanhinta treenata enää edes harrastusmielessä. Hän kovin ihmetteli asiaa. Mutta jos koiralla on vain 2 vaihdetta; seis tai sata lasissa, ei voi ottaa riskiä, että Morris loukkaisi itsensä. Kentällä ja esteillä ei olla kipeitä ei yhtään. Sinne vaan ja täysillä päin! Tänään se taas tuli todistettua, nyt ei taas puoleen vuoteen uskallakaan mitään vauhtilajeja.....