Sunnuntai-aamu alkoi taas agilityllä, ensin Yello-höyrypään vuoro. Aloitin 2:lla eri lyhyellä ratapätkällä, jotka osoittautuivatkin suhteellisen haastaviksi. Eivät ihan sillä tavalla haastaviksi, kun olin kuvitellut, vaan vähän yllättävästi. Ensin mentiin 2 hyppyä suoraan (putki suoraan edessä) ja 3. hyppy viistosti vasemmalla, siitä lähetys putkeen, putken suu vähän piilossa. Tässä kuviossa luulin, että Yello olisi ampaissut putkeen suoraan lähdöstä, mutta ongelmaksi muodostuikin putkeen lähetys (meni pari kertaa siitä lähemmästä päästä 3.hypyn jälkeen). Tämä saatiin pienellä hiomisella onnistumaan. Putkesta jatko välistävetohypyille ja mutkaputkenpään ohitus + loppuhypyt, u-käännös ja 1 suoraan. Tässä ei putki tuottanut ongelmia, mutta välistävedossa on niin vaikea kertoa koiralle seuraavaa suuntaa, kun rimat on herkässä, jos käännetään liian aikaisin…. Tehtiin välistävetoa yksinään ja sitten koko pätkä pari kertaa onnistuen alusta loppuun.

Tokassa pätkässä oli yksi tosi vaikea putken ohitus. Meinasin jo olla sitä mieltä, että koira on sikasika, mutta onneksi sitten tajusin, että se on vain toooosi tarkka mun sylkkärin ajoituksesta. Eli mun vika, myönnetään. Tässä tehtiin 2 hyppyä aluksi suoraan, 3. oli u-käännös. Käännöksen jälkeen kiepautin koiran sylkkärillä edestäni mutkaputken vasempaan päähän. Ja Yello sujahti muutaman kerran "väkisin" takaani sinne väärään päähän putkea…. Joo, menihän siinä jokunen tovi, ennen kuin myönsin, että minussa vika. Olis tässäkin auttanut, jos olisi kouluttaja paikalla. Mutta vihdoin se mullekin selvisi itekseen, että ei sovi koiraa syyttää, vaan korjata omaa ohjausta. Putken jälkeen tuli u-käännös siten, että eka hyppy tuli koiralle takaakiertona, itse olin kirmannut putken aikana hypyn taakse nappaamaan koira sille puolelle. U-käännöksen jälkeiselle hypylle piti ehtiä tekemään vastaanottovalssi jatkotilanteen takia. Tässä riman kanssa sai taiteilla, kun olin vähän koiran tiellä. Ja rimat oli tänään 60 cm, jokusia muitakin pudotuksia tuli. Putkesta suljettu kulma kepeille (hienosti meni!) ja maalihyppy hivenen viistossa vasemmalle (ei kuitenkaan vedätystä kepeillä). Olihan nämä treenit vaikeita Yellon kokemuksella ja vauhdilla, mutta kuitenkin niistä karikkokohdistakin selvittiin. Kaipaisimme tukuttain kääntymistreenejä (hypyillä), niitä täytyisi miettiä ja myös etsiä vaihtoehtoja. Yarra oli niin erilainen tässä koulutusvaiheessa, ei ihan samat jutut eivät riitä.

Ratapätkien lisäksi otimme puomia ja keinua yksittäisesteenä sekä hypyn kautta pujottelua avokulmaan (onnistui ja ei onnistunut, vähän piti auttaa koiraa, yritin liian vaikeasti ensin).

Yarran treenivuorolla jatkettiin siitä, mihin viime sunnuntaina jäätiin. Treeniratana oli siis J.Suoknuutin laatima rata ja tänään se rakennettiin hivenen erilaisena kuin viimeksi. Vaikeahan se toki olisi tasan samanlaiseksi ollut saada, mutta tehtiin ihan tarkoituksella eroavaisuutta. Itse ohjaamisvalintoihin eroavaisuudet eivät ihan hirmusti vaikuttaneet, vain tuossa jälkimmäisessä pujotteluunviennissä tein ensin toisella tavalla.

Alun olin päättänyt siis jo viime sunnuntaina, että seuraavan kerran teen eri tavalla. Eli sen välistävedon jälkeen käännös putkelle jaakotuksella. Tällä tavalla tehtynä käännös oli lyhyempi, mutta jotenkin putken väärä pää mielestäni oli suurempi riski. Mutta eipä Yarra siihen narahtanut, vaan alku meni ihan kertaotolla:). Hienosti kulki aina u-käännösyppyjen, A:n, hypyn puomille lähetyksen (tänään Yarra teki puomin nyt sitten itsenäsesti, itse juoksin siellä pujottelunkin toisella puolella). Vaikeuksia alkoi olla puomin jälkeisestä takaakierrosta eteenpäin.

Nyt kun olin takaakierron eri puolella kuin viimeksi en malttanut pitää koiraa kontrollissa riittävän pitkään ja se hyppäsi tuon hypyn niin pitkälle, että jatkotilanteiden kääntymiset menivät tosi vaikeiksi. Sain neuvon peruuttaa takaakierrossa hivenen pidempään ja siten pitää koiraa kontrollissa. Näin koira hyppäsi lyhyemmän hypyn ja sen jälkeen se oli huomattavasti helpompi kääntää seuraaville esteille. Taas huomasi, kuinka näennäisen pienellä ohjauksenmuutoksella oli suuren suuri vaikutus. Kivaa! Tästä kuviosta Yarra osasi taitavasti hakea itse pujotteluun, itse vain maltoin kääntää ja olla paikoillani, kunnes se oli tehnyt sisäänmenon. Sitten J-putken kautta mersunmerkkiin, jonka olin päättänyt saada tänään onnistumaan. Ja täydellinen, niin täydellinen. Siihen ei mulla mitään sanomista, kuin että kerrankin keskittymiseni oli onnistunutta. Sitten jatkettiin J-putki, A, ja viistot hypyt vasemmalle (leikkaus), hyppy ja takaakierto. Tässä onnistuin olemaan hätäinen leikkauksen kohdilla ja hiukan meni kaarrosta pitkäksi. Ei mitään vaarallista kuitenkaan ja saatiin korjattua. Siksak-hyppyjen- putken jälkeen vein nyt pujotteluun ensin eri tavalla. Putki oli suunnattu hieman eri tavalla ja vaihdoin tällä kertaa ohjauspuolen putken jälkeisellä hypyllä persjätöllä (ne valssit oli pannassa tällä radalla... ) ennen pujottelun avokulmaa. Persjättö toimi, paitsi siinä en pystynyt puuttumaan pieneen vekkiin hypyn jälkeen. Siis pieni kauneusvirhe. Pujotteluun eka syöttö epäonnistui, kun "autoin" koiraa liikaa ja ajautui keppien taakse. Loppu J-putki- hyppy - hyppy (tällä kertaa yritin ottaa hypyt työntönä, unohtaen leikkauksen) - välistäveto hyppy (jaakotus) ja maalihyppy. Joo, sainhan mä "puhtaan" radan tehtyä työnnölläkin, mutta ei toimi, kun pitäisi myös kääntää se koira välistävetoon toiseen suuntaan. Ei ei ei näin. Työnnön tilalle takaisin leikkaus ja onnistuinkin tällä vikalla kerralla (vahingossa varmaan) antamaan koiralle tosi hienon ennakoivan suuntavinkin ennen leikkaushyppyä ja päästiin välistävetoon tosi niukin kaarin. Jaakotuskin onnistui tähän perään, kun ei ollut niitä kaaria yms. virheitä alla.

Toisella suoritusvuorollamme otin 2 eri pätkää. Toinen oli tuo A:lta hyppy - puomi - takaakierto hypylle - hyppy ja pujottelu. Hiottiin vähän sitä peruutusta / koiran kontrollissapitoa sen hypätessä. Ihan saatiin onnistumaankin. Toinen pätkä oli sitten pujotteluun meno siitä avokulmasta (aloitimme hivenen pidemmältä, A:lta hypyt, siksak jne pujotteluun asti), nyt vien putken jälkeisen hypyn työnnöllä ja olin pujotteluun mennessä koira oikealla puolellani (kuten myös viikko sitten). Siitä putken eri asennosta johtuen hypyn ottaminen siinä välissä piti varmistaa tosi huolella. Siinä oli ensin vaikeuksia, mutta saatiin taas onnistumaan lopuksi. Huh, olipas tämä mielenkiintoinen rata. Ja hiottavaa jäi vielä vaikka kuinka. Onneksi rata on mulla paperilla, sitä voi vielä joskus vaikka vapaaharjoittelussa tehdä (pätkiä).