Kauemmas ei olla (vielä) jaksettu lähteä katselemaan kenttien kuntoa. Pihassa siis ollaan toistaiseksi edelleen puuhasteltu. Yökkistä metskua (johonkin se metsku-innostus siis katosi yhtä nopeasti kuin saapuikin...) on treenattu joka kerta. En tiedä, miten palkkailen, ilmeisesti vailla järkeä, koska sitä epävarmuutta aina vaan on. Välillä Yello nappaa metallin tosi hienosti ja tuo nopsaan, mutta välillä menee ihan säätämiseksi. Suoristusten hajonta on taas ihan laidasta laitaan. Välillä tuntuu metallin ja muunkin kanssa, että edistytään, sitten taas tuntuu, että mentiin takaisinpäin ja rutkasti. Eli keikkuvaa on nyt. Niitä huonojakaan ei pysty jättämään täysin palkatta (suullinen kehu), kun on epävarmuutta.

Kaukoissa on keksinyt, että maa-sei ei onnistu ollenkaan ekalla, harvemmin tokallakaan yrityksellä. Sitten yhtäkkiä valo syttyy ja onnistuu. Mystinen! Kaukoissa olen tehnyt toistoja vaan siihen asti, kunnes saan onnistuneet vaihdot sei-maa ja sei-is. Pallo takapalkkana.

Seuraamisessa askelissa perusasento takkuaa edelleen. Se on hidas ja peruutuksessa loppuperusasento jää ärsyttävästi hivenen liian taakse (kuten noutojen luovutusperusasentokin). Joten perusteita tarttis jaksaa treenata.

Tunnari tehtiin tänään ekaa kertaa pitkästä aikaa. Helpotettu versio oli sellainen, missä oli 4 väärää ympyrällä, joiden keskellä oikea osittain ruoholla peitettynä. Yello teki kohtuullisen hyvän suorituksen. Alussa vain hivenen enemmän vauhtia kuin järkeä. Tuli kapuloille vauhdilla ja taisi ehtiä aavistuksen nostaa väärää (tai liikauttaa, oli niin nopea juttu, että en ehtinyt ihan rekisteröidä). Haisteli sen jälkeen kaikki ja toi varmana itsestään oman. En uusinut, koska mielestäni riittävän hyvä aloitukseksi.

Huomenna olis sitten ohjelmassa valmennusryhmän ekat yhteistreenit. Lumentulo peruutti edelliset ja viime viikolla oli teorialuento. Piti tänne raapustlla vähän referaattia muistiinpanoista muistutukseksi, mutta olenpa unohtanut! No, ehkä vielä ehtii!