Tänään seikkailtiin Liedossa testaamassa puomin alastulon toimivuutta. Ja samalla pitkästä aikaa muutakin kisafiilistä hakemassa tietysti. Ohjelmassa oli 3 rataa, kaikki agilityratoja. Kahdella ekalla oli kaikki kontaktiesteet, vikalta puuttui keinu. Eli puomi oli kaikilla radoilla….

Ensimmäinen. Tuomariharjoittelija oli laatinut haastavan radan, jota maxeille vähän helpotettiin (tiukka välistäveto radan laidassa muutettiin u-käännökseksi ja jokusia muitakin estekulmia muutettiin). Alkurataan olen oikein tyytyväinen, taisin ensimmäistä kertaa tehdä kisatilanteessa puhtaan "jaakotuksen", hienosti Yarra kääntyi! Samoin pujottelun jälkeisessä putki-hyppy-putki hässäkässä olin suurin piirtein ainoa maxiohjaaja, joka kierrätti koiran hypyn sisäkautta. Tässä toimi (vain pientä kaarrotusta) puolestaan sylkkäri. Seuraavana oli se puomi…. ja pöö vaan, 4 tassua osui alastuloon. Mutta huonojakin uutisia: karkasi pois ennen aikojaan ja ohjaus myöhässä ja sen jälkeen seurasinkin vain, kuinka hienosti irtosi eteenpäin. Yhden hypyn liikaa… Tehtiin sitten vielä radan loppuosakin; A:n kontakti kuunneltiin hyvin, mutta siitä se jatko u-käännöksen ekalle hypylle menikin ohi. No, ohjaus oli vähän jo "masentunutta", jatkettiin vain loppuun, en korjannut suotta kieltoa.  Sen verran sain kuitenkin "treenattua" lopussa, että lähdin tokavikalla hypyllä tosi aikaisin leikkaamaan koiran takana vasten sen liikkumaa linjaa. Hypyn edessä oli putki, johon ei menty vaan maalihypylle vasemmalle, johon oli 90 asteen käännös. Yarra kesti mun liikkeen tosi hienosti ja kääntyi vielä niukasti ja siististi. Tämä oli hyvä treeni, kun koira on pehmeä ja reagoi usein kiellon arvoisesti, jos ennakoi liikaa.

Pöö. Toinen rata alkoi sitten jo heikommin. Onnistuin saamaan koiran putkesta ulos (taas). 3 hyppyä ja mutkaputki, huusin kyllä "menemene" koiran perään, mutta niin vaan tulkitsi mun liikkeestä että ulos. Eli kielto oli alla, kun tultiin esteelle nro 7 eli puomille…. Nyt ei odoteltu, himmailtu eikä oltu kuulolla. Komea loikka yli kontaktin. Pysäytin koiran maahan (vähän viiveellä). Tulkittiin kouluttamiseksi ja näin radalta ulos. EN pysty sanoin kuvailemaan kuinka maassa olin tuon radan jälkeen. Kaikki työ, mitä on tehty puomin eteen, turhaako vain? Jotakin teen edelleen eri tavalla kuin treeneissä, enkä pysty asiaa kisoissa korjaamaan. MITÄ, mitä mä teen? Onko meillä johtajuusongelma, vain kontakteilla (A, puomi), erityisesti puomilla? Meneekö koira sijaiselle, pakenee? Taas tämän kanssa melki jo valvotaan yöt. Tämän radan jälkeen olin valmis lähtemään kotiin, valmis lopettamaan koko agilityn, valmis vaihtamaan harrastusta (koira ei sentään mennyt myyntiin:). Noustako ylös vai masentua lopullisesti? Suuria kysymyksiä.

Tahdonvoimaa. Tahdon voimaa. Viimeiselle radalle lähdin veitsi kurkulla; jos nyt epäonnistun, uskallanko enää ikinä starttiviivalle? Onko järkevää enää ikinä startata, jos treeneissä aina onnistuu ja kisoissa aina epäonnistuu? Paljon oli pelissä, ainakin sillä hetkellä tuntui siltä! Kontaktin on osuttava, p-kele!!! Puomi on suhteellisen alussa, este nro 6. Alku rullaa hivenen jännittyneesti, mutta jämäkästi. Putkikin saadaan onnistumaanJ . Sitten sinne puomille, jonka alla (tietysti alastulo-päässä) on putki. Olin käynyt mielessäni läpi erilaisia variaatioita, mitä teen/huudan. Hylkään ne kaikki puomin tasaisella osuudella ja onnistun kuin onnistunkin päättäväisen jämäkästi käskyttää "alas, YARRA, alas". Koira lähes hätkähtää nimen kuullessaan ja mitä ihmettä; se on keskellä kontaktia PYSÄHTYNEENÄ…. Sitten hieman (tietysti) poikkean aikeistani, ja liikahdan eteenpäin. Joo, annan siinä samalla luvan jatkaa. Tarkoitukseni oli kehua ja pitää koira vähän pidemmän aikaa kontaktilla. Taisi sittenkin tulla vähän yllätyksenä tuo hallittavuus. Kaikki ei suinkaan ole kunnossa, mutta toivottavasti tämä antaa uskoa tulevaan ja on eka askel oikealla tiellä. Vaikeaa on, vaikeaa. Puomilta jatkettiin toki eteenkinpäin (kun ei mennyt kouluttamiseksi), mutta suoraan sanottuna mulla ei ollut oikein kaikki pelissä. Energia valui siinä puomin alastulolla. Tämä rata ei ollut mitenkään vaikea, taisi olla päivän helpoin (nolliakin muistaakseni eniten). Medit karahtivat keppien avokulmaan, maxeilla se oli paremmin hallussa. Maxeilla sen sijaan oli 3.viimeinen hyppy vähän vaikea (takaakierto). Meinasi siihen karata meidänkin tuloksemme, kadotin nimittäin ohjaussuunnitelmani A-esteellä. Mun piti (ja teinkin) valssata A:n alastulossa ja lähettää koira siitä itsenäisesti renkaalle. Koira olikin himpun nopeampi, kuin luulin ja valssini menikin tosi kankivalssiksi koiran nokan edessä. Kontaktiin tuli vain niukka osuma ja koira joutui väistämään ohjaajaa… Etenin liian pitkälle kohden rengasta ja loppu meni sävellykseksi. Vaikka olihan siinä yksi sylkkärikuvio, jota sattumoisin juuri tiistaina vapaaharkassa treenasin. Ilmankos onnistui ja vieläpä lennosta. Tosi kaunista (not). Mutta nolla se oli.

Väliaikanumerona oli Morriksen kanssa vähän tottista; seuraamista, luoksetuloa (suorana ja seisomisella), idaria (kaikki asennot hyvät!) ja lyhyt paikallaistuminen. Yello pääsi myös vähän tekemään tauolla. Saatiin treenattua luoksepäästävyys (vain lievää kaaosta). Paikallamakuu kentällä onnistui satunnaisesta häiriöstä huolimatta. Seuraamisessa tehtiin vähän imutuksen häivytystä makupala molemmissa käsissä ja vasen vähän seilasi. Jep, pari hetkeä onnistuikin. Liikkeestä maahanmeno alkaa olla kohtuullisen nopea, toki vielä nopeammaksi toivotaan. Seisomista tehtiin naksulla ja vapautus. Luoksetulot vauhdilla, jees! (Otin loppuasennon kanssa). Kontakti koiraan katosi, kun mentiin sisälle halliin. Sikasika. Edes makupalat ei nykyisin näissä stressitilanteissa kelpaa. Kontaktin sain vain lämmittelyesteillä pikaisesti käydessämme. Pujotteluun teimme 4 toistoa aikomani 2:n sijasta. Pari kun meni tärviölle jonkun pikkukoiran käydessä häiriköimään tulemalla liian lähelle. Yellohan ei häiriköinyt, vaan se toinen.