Ei ihan 15 agilitykilpailuvuotta ehtinyt täyttyä, kun "jo" ohjastin ensimmäisen kerran koirani voittoon 3-luokassa! Parempi myöhään, kun ei milloinkaan! Tämä historiallinen tapahtuma osui tälle päivämäärälle ja paikkana oli Noormarkku. Ja koirahan on luonnollisesti Yarra, tuo ihana otus.

Yarrahan on ollut kisatauolla syyskuusta -07 lähtien (jos ei lasketa joulukuun -07 starttia kotikisoissa) ja kisatuntuma tuntuikin olevan tosi kateissa. Näin siis oli ainakin ohjaajan kohdalla. Oli aivan uskomattoman karmea tunne lähteä radalle, oli kuin ei koko lajista ymmärtäisi yhtään mitään. Tuntuma on kadonnut tauon aikana aika tyystin. Uskomatonta kyllä, tuo tunne ja tuntuman puute huomioiden, onnistuimme kuitenkin välttämään virheet ja hämmästyksekseni rata oli kuin olikin virheetön. Ja ihan haasteetonhan rata ei ollut kyseessä. Siis kukaan muu ei onnistunut tekemään nollaa ja ainoana puhtaan radan tekijänä Yarra siis sai kunnian olla voittajanpallilla! Uskomatonta, mutta totta!

Radan alussa oli 2 eri putkea pahoina tärppeinä, mutta saatiin ne luovittua yllättävän hyvin ohi ja pysyttiin oikealla radalla. Hyppyjen jälkeen keinulle, josta lähetys pituuteen ja siitä suoraan putkeen. Suoran putken kohdalla jäin tietysti jonkun verran jälkeen koirasta ja seuraava este menikin arpomiseksi. Eli seuraava oli mutkaputki, ja koira oli hyvin pitkään epävarma, että kumpaa putkensuuta tässä nyt tarkoitetaan:). Vihdoin sain koiran survottua oikeaan päähän ja sitten tulikin kiire seuraaviin asemiin, 1 hyppy, toinen hyppy takaakiertona. Takaakierrosta jäin plokkaamaan tärppihyppyä ja lähetin koiran edestäni pujottelemaan (leikkaus kepeille). Pujottelusta alkoi radan helpoin osuus, putki (jonka jälkeen tärppihyppy näkyvissä), veto muurille, taas veto putkelle(leikkaus). Tästä käännös 180 astetta hypylle, okserille ja hypylle (tästä suunnasta oli putken pää tärppinä). Putken editse käännyttiin kuitenkin puomille, jonka ylösmeno osui luokattoman huonosti, mutta onneksi kuitenkin osui. Siitä vielä kerran putkeen ja ääni taisi olla jo falsetissa, kun viimeistä hyppyä ohjastin. Marraskuussa -08 tulee täyteen 15 vuotta ensimmäisestä virallisesta agilitykisastartistani, joten kai se nyt jo vähän tuurinkin avituksella oli aika saada aikaiseksi nollavoitto kolmosista! Pisteet Yarralle, ohjaajalle mietittävää ja todettakoon vielä, että onneksi tuostakaan suorituksesta ei erillisiä tyylipisteitä jaettu:).

Toinen rata oli sitten vielä enemmän päivän fiiliksien mukainen. Alkuun oli mielenkiintoinen pujotteluunvienti, jota edelsi 4 hyppyä ja suora putki. Onnistuin hosumaan koiran pujotteluun väärälle puolelle aloitusta ja siitä vitonen. Pujottelun jälkeen oli 180 asteen käännös hypylle ja taas jostakin käsittämättömästä syystä kämmäsin ja sain koiran osumaan uudelleen kepeille tai oikeastaan keppiin. Mutta väärä rata ja hylly. Jatkettiin kuitenkin koko rata, eikä virheittä selvitty:(. Hypyltä putkeen lähetys ja suora lähestyminen puomille. Ylösmeno osui täydellisesti, mistä olen tyytyväinen! Siitä jatkettiin sitten hyppyjen ja okserin kautta mutkaputkeen, koira tosin huonosti ohjattuna meinasi mennä suoraan putkeen, joka näkyi etuviistossa. Sain vielä kääntymään ja pysymään oikealla radalla. Keinun kautta sarjaesteelle (2 hyppyä), u-käännöshypyt. Eka rima alas ja jälkimmäiselle taituroin varmaan kiellon (sitä ei tietysti enää merkattu, kun oli jo hylkäys alla). Vielä kääntö A:lle ja loppusuora; suora putki ja 2 hyppyä suorahkoon. Kunto loppui tyystin putken kohdalla ja kävellen maaliin. Huomenna treeneissä toivottavasti saan treenattua tuon radan aloitusta, sen verran jäi oma töppäilyni harmittamaan!

Mutta päivän tärkein uutinen kuitenkin on: Yarralle ensimmäinen NOLLAVOITTO kolmosissa, sehän siis tarkoittaa sitä, että AVA-kello on käynnistynyt!