Koira osais, mutta se joutuu kärsimään huonosta ohjaajasta. Mulla alkaa mennä usko "meihin", onko mitään meitä olemassa? Onko vain koira ja vain ohjaaja? Kas siinä kysymys. Mä en pysty pitämään itseäni ja ohjaustani kasassa kokonaista kisarataa. Ennemmin tai myöhemmin kämmään, kun ajatus katoaa tai jään hivenen liian pitkäksi aikaa makustelemaan jotakin tosi onnistunutta kohtaa. Niin ei auta tehdä. Yellon kanssa pitäisi olla aina 110%:n keskittyminen, vähempi ei auta. Ykkösistä livahdettiin nopeasti, kun ykkösen radoilla pärjää paljoilti vain lähettelemällä. Kakkosissa enää ei, saatikka sitten siellä kolmosissa, JOS sinne nyt ylipäätään ikinä päästään.

Eli tästä esipuheesta päästään itse asiaan: 2 agistarttia Liedossa. Ei päästy vieläkään nollakantaan kiinni. Hyviä ja huonoja uutisia. Hyvät vaikka ensin: ei yhtään kontaktivirhettä (ei edes lähellä) & toiselta radalta TULOS (kautta aikojen toinen kakkosista, jihuu).

RATA A

Noniin ja tässä ihan kuvan kanssa. Arvasin tuon "hyppyneliön" olevan Yellon kanssa se tämän suhteellisen helpon tuntuisen radan vaikein kohta. Eli ensin hypylle 5  (joka muuten ei ollenkaan ollut kuvan osoittamassa asennossa, vaan enemmänkin samansuuntaisesti muurin nro 6 kanssa) oli "pakko" valita ohjaustavaksi leikkaus ja sitten aavistin hypyn 7 jälkeen olevan vaikeaa taivuttaa Yello oikealle hypylle. Se väärä eli 4/17 oli ihan linjassa.  Ja niinhän siinä kävi: jäin ihailemaan pienen pieneksi hetkeksi koiran upeaa suoritusta esteillä 5 ja 6, joten unohdin perhana ohjata kulmauksen esteen nro 7 jälkeen ja VÄÄRÄLLE HYPYLLE niin että kosahti. Höyry nousi siinä vaiheessa korvista ja laitoin sitten isoa lujaa ohjaukseen p-kele! Yello kesti siinä agressa mukana kaikkine kontakteineen  päivineen. Mutta mun vedätys ja usutus aiheutti kuitenkin 3 rimaa alas (13, 14 ja 18) . Hyvä sekin on sitten tietää, että ei pysty hyppäämään kunnolla, jos mamma kerrankin on ehtinyt vedättämään. Tältä radalta 6:lle maxikoirakolle nolla, eli viimeinen näistä jäi ilman luvaa. Mineissä 4 nollaa, medeissä ei yhtään.

RATA B

Toka rata oli sitten oli astetta vaikeampi ja sanoisinko hieman kökkö tuolta radan päädystä. Kuitenkin taisi mennä niin, että maxikoirakot selvisivät siitä minejä ja medejä paremmin, kun kontaktit näyttivät olevan paremmassa kuosissa maxeilla. Eli sekä puomilla, että A:lla todella testattiin, onko koirat hallinnassa alastulossa. Muutama läheltäpiti tilanne oli pikkukoirilla, kun koira hyppäsi A:n kontaktilta ja meinasi jäädä ohjaajan tallomaksi! Sekä puomin jälkeiselle väärälle hypylle hylkääntyi (kontaktivirheen jälkeen) aimo tukku koiria. Yellon kanssa tehtiin hienoa rataa ihan sinne puomille asti, hyvin pysyi kontaktilla, mutta sitten hätiköin vastaanottovalssissa hypyllä 8 ja rima alas.... Siitä hienoa taas muutama este, valssi-valssi-valssi vai miten se nyt menikään. Oli niin tai näin, sekosin valsseissa ja varmaan rupes sen verran pyörryttämään ja heikottamaan, että lähetettyäni koiran pujottelemaan horjahdin pahasti. Yello sekoontui rytmissä (ei pitäis, vaikka olisin kaatunut rähmälleni) ja jätti 1:n kepin välistä. Pujotteli loppuun ennen kuin sain pois ja alusta. Loppurata virheittä, vaikka hypyllä 18 en uskaltanut kääntää koiraa ja se "aavisti" suunnan väärin. Siihen siis aikamoinen ylimääräinen kaarros. Tulos 10,56 (ärsyttävä 0,56 oli pakko siihen tulla). Eli ei päässyt taaskaan vertaamaan aikoja, kun tuli tuota ylimääräistä noin paljon. Tältä radalta maxeissa vain 1 nolla, medeissäkin 1, mineissä 2.

Puuh, kait me jatketaan kisaamista, vaikka just nyt ottaa aika paljon päähän.