Että oli mahtava tunne päästä taas kisaamaan! Se alkaa olla harvinaista herkkua tässä taloudessa, toivottavasti tästä nyt alkaisi vähän parempi kausi sillä saralla.

Siitä tunteesta kumpusi aivan mieletön fiilis mennä radalle ja yritys nauttia koko rahan edestä. Ja näin myös tapahtui. Ensin oli vuorossa agilityrata. Siinä mielestäni oli vain 1 kuprukohta ohjauksessa ja 1 kontaktisekoilu (joka kyllä näkyi sitten suoritusajassa, eli vähentävästi:). Yhdestä putkesta tullessa jäin kääntämään koiraa sylkkärillä (blokkasin samalla väärän hypyn taakseni) kohden seuraavaa estettä (hyppy) ja siinä tuli vähän epäselvyyksiä suunnasta. Tennareiden suuntima ilmeisesti oli väärä, eikä Yarra tiennyt putkesta tultuaan, minne on seuraavaksi mentävä. Lisäksi varmaan käsi/vartalo-ohjaus oli jotenkin hukassa... Tällä radalla oli mielestäni jopa pari riskinottopaikkaa, ja ne onnistuivat molemmat. Ensinnäkin ohjasin koiran keinulta kepeille koko ajan oikealla puolellani, ja keppien sisäänsyöttö oli avokulma. Tämä on treeneissä onnistunut useitakin kertoja, mutta nyt muistini mukaan ekan kerran tuli tehtyä kisassa. Hieno fiilis! Sitten hetken päästä lähetin koiran takaakiertoon aika huolettomasti ja itse kiisin jo A:lle... Ja hienosti Yarra klaarasi tuonkin. Vauhti tosin jäi hivenen (ohjaajalle) päälle ja päästinkin Yarran kontaktilta ihan liian ylhäältä pois. Luulin itse asiassa siihen tulleen virheen, mutta katsomon tietojen mukaan oli tullut selkeä osuma yläreunaan. Eli meidän mittapuulla tosi nopea agiratanolla (aika alle 40s) ja sijoitus harmittava 4. Ja serti olisi jaettu, jos edessä oleville ei olis kelvannut. Valitettavasti 3.:ksi sijoittunut nappasi sen nokkamme edestä. Nollia tuli muuten vain 6 kpl ja startanneita oli 51. Kuriositeettina mainittakoon, että ajallaan Yarra olisi voittanut, jos kisaisimme mediluokassa. Maxeissa on kovaa menoa!

Toinen rata oli hyppis ja ilta pimeni tosi uhkaavasti tässä vaiheessa. Kivaa vääntöä tämäkin, ei mikään liian helppo, tykkäsin tosi paljon molemmista radoista. Nollia tuli tuplaten verrattuna edelliseen rataan, 12 nollaa ja 40 starttia. Yleensä se nolla on helpompi tehdä hyppiksellä kuin agiradalla, näinhän se on. Yarra oli kovassa iskussa tässä radalla, sen vauhti tuntui kovalta ja hyvin se tuntui näkevän esteet, vaikka aika lailla hämärän rajamailla mentiin. Valitettavasti tälle radalle osui kokonaista 3 kohtaa, joissa menetimme aikaa ja sijoitus olikin sitten sen mukainen, 6. Alussa oli muurilta tiukka kääntö pituudelle, annoin kyllä käskyn hypätä lyhyesti, mutta tälle kertaa sillä ei ollut tehoa ja muurin jälkeen tuli ylimääräinen kaarros. Seuraava kupru oli putken jälkeisellä u-käännöshypyillä. Luulin ehtiväni hyvin kääntämään koiraa, kun lähetin sen aika kaukaa putkeen, luulin näin saavani kivasti etumatkaa. Mutta ehei, tänään Yarra kiisi ja liisi sellaista haipakkaa, että olin sittenkin sen tiellä, kun piti kääntyä. Vielä välistävedossa annoin huonon käskyn jälkimmäiselle hypylle ja siinä tuli pieni epäröinti. Mutta molemmista radoista jäi tosi positiivinen fiilis. Ei täydellistä, mutta ratavirheetöntä ja ennenkaikkea HAUSKAA!