Tämän viikonvaihteen agiliitelyt olivat poikkeuksellisesti jo tänään lauantaina, koska en pääse treenaamaan huomenna sunnuntaina. Mutta onneksi saimme edes tämän vapaaharjoittelumahdollisuuden!

Yarran kanssa tehtiin aikalailla töitä. Käytiin läpi monenlaisia ohjauskuvioita, enimmäkseen onnistuneesti. Tai ainakin koira kulki ihan mainiosti, ohjaajasta ei voi mennä takuuseen... Ekalla suoritusvuorollamme aloitimme samantyyppisellä putkeenviennillä, missä viimeksi oli vähän takeltelua. Eli "vippasin" koiran hypyn jälkeen vastakädellä putkeen, kaukaisempaan päähän siirtyen jo itse seuraavan esteen "ohjausasemiin". Tänään se este oli puomi (kontakteilla namit + käytin naksutinta). Puomilta suoraan putkeen ja hyppyhässäkän (hypylle vastaanotto, josta u-käännöshypyt) jälkeen pujotteluun päätös. Tähän pari kierrosta. Pujotteluun tahkottiin sitä samaa avokulma-vientiä kuin viimeksi. Ei ihan hirveen lähelle tarvinnut saatella. Keinulta jyrkkä käännös itsenäisesti pujotteluun (koira mun oikealla puolella). Vielä puomille vientejä suorasta putkesta ja joku toisto taisi olla "namitonkin", hyvät ylösmenot tänään (syvä huokaus). Ehkäpä onnistuin siinä omassakin jarruttamisen ajoituksessa nappiin. Palkkauksista osa nopeita, kisanomaisia lähtöjä eteenpäin seuraavalle esteelle. Kyllä se siitä taas suttaantuu! U-käännöshypyillä tein myös sitä viimeksi unohtunutta käännöstä, jonka ryssin viikko sitten kisoissa. Mutta ohjaustyyli siis eri. Otin koiran vastaanottona jälkimmäiselle hypylle ja siitä jyrkkä kääntö 180 astetta seuraavalle esteelle. Äsh, jotenkin tämä jäi vähän hutaisuksi, koira toki kuunteli. Ehkä tuota vielä joskus otetaan ihan samaan suuntaankin kuin se oli kisaradalla  ja seuraavana esteenä sama oli A-este. Kaikkea kivaa treenattavaa on niiiin kamalasti!

Toisella vuorolla tehtiin sitten radan aloitukseksi jaakotusta + sylkkärikääntöjä u-käännöshypyillä. Jaakotukseen lähdettiin siten, että jätin koiran 2 esteen taakse ja otin sen sitten manööveriin 2 hypyn välistä (ei vilkaissutkaan kumpaakaan hyppyä), jatkettiin hypyn kautta lähetykseen suoraan putkeen, sieltä koira takaisinpäin (aluksi teki aika kaarta, kun luuli pääsevänsä puomille...) taas hypyille, jossa ensin kierrätys 90 asteen hyppyjen ulkokautta u- käännökseen, jossa taitoin koiran sylkkärillä edestäni. Olisin ehtinyt tehdä muunkinlaisen ohjauksen, mutta halusin treenata juuri tällä tavalla. Sylkkärin jälkeen taivutinkin koiran takaisin u-käännöksen aloittaneelle hypylle, josta vielä uudestaan toiselle ja vihdoin pois käännöksestä pujotteluun. Pujottelun jälkeen lähetys hypylle ja suunnanvaihto "kaukojaakotuksena"; meni aika hosumiseksi, kun kädet heiluivat kuin heinätöissä (tai ainakin kuvittelisin niin....). Siitä jatko hypyn kautta erittäin lähellä olevaan putkensuuhun. Koirakin ihan hämmästyi, kun esteväli taisi olla 2,5 metriä, ensin ei mennyt. Kun näytin hypyn takaa selvemmin, että mene mene vaan, sitten vasta ymmärsi! Putkeen irtoamisen kanssa tietysti on nyt vähän ongelmia, kun on tullut tehtyä niitä ohjausvirheitä, koira on ollut jo menossa ja olen lähtenyt pakittamaan liian aikaisin.... Putkelta vielä (nyt ei puomille vaan) keinulle. Koira kulki tosi kivasti, teki töitä kympillä ja seurasi kaikkia epämääräisikin kädenheilutuksia. Yarraa oli ihan mieletön ilo viedä radalla!

Lopussa Yellokin pääsi tutustumaan rataan ja ehdittiinkin monenmoista kurvia treenata. Aluksi 2 hyppyä, josta mutkaputkeen kauempaan aukkoon (jätin koiran lähes 2 hypyn taakse, joilloin se ei edes nähnyt putken väärää suuta) ja putkesta takaisin samat 2 hyppyä. Jouduin / pystyin lähettämään Yellon putkeen aikamoisen kaukaa, mistä olikin hyötyä, koska loppusuoralla tulikin aikamoinen kiirus ohjaaja-pololle..... Pari toistoa, joista varsinkin jälkimmäinen mallikas, uskalsin kiihdyttää pakoon, jotta ehdin ohjata loppusuoran. Sitten siirryttiin tekemään töitä 3 hypyllä, jotka olivat lähes suorassa linjassa. Aluksi jätin koiran ja menin vastaanottamaan kaikkien 3 taakse. Sitten molemmat ohjauspuolet siten, että menin keskimmäisen hypyn kohdalle aloittamaan ohjauksen. Ei mitään epäröintejä hypyillä, tosin taisin pari kertaa joutua käymään komentamassa Yellon uudestaan istumaan. Innokas vai tottelematon, pläääh?!?

Ja ei tässä vielä ihan kaikki. Siirryttiin vielä vaikeampiin kuvioihin. Eli U-käännöksen pariin. Tässä ensin yksinkertainen vastaaottovalssi, jossa koira meinasi kiihdytellä ohi jälkimmäisestä. Tai siis kerran kiihdyttikin ohi. (Suoraan, nopeasti, eteenpäin, lisää, hih!!) Lisättiin onnistumisen jälkeen vaikeusastetta. Normi U-käännös, ahdas väli seuraavalle hypylle, siitä lähetys suoraan putkeen. Nyt alkoivat rimat vähän kolista, se menemisen into on nyt niin kova, että ei malta hypätä kunnolla. Tai mä ainakin toivon niin, ettei kohta sitten ala totiset rimaongelmat. Eihän? Tänään kaikki rimat korkeammalla mitä ikinä, eli 40 cm. Sitten vielä sama kuvio toisinpäin, eli putkesta vastaanotto hypylle (tässä sai olla tosi tarkka, ettei rima tippunut, koiralle tarpeeksi tilaa hypätä) ja siitä vielä U-käännös "normaalisti" ohjaten. Lopuksi hilasin vielä kokeeksi yhden riman 55 senttiin ja otin vastaanottona. Puhtaasti ja hienosti yli. Myös Yello oli tänään kiva ja pirteä vietävä. Myös vetoleikki sujui ja kelpasi palkaksi. Ja se eteni niin rivakasti (sanoisinko jopa lähes) estehakuisesti, kukahan sitä on käynyt salaa treenauttamassa?!?

Oi päästäisiinpä pian kesäkentälle, niin ehtisimme rauhassa aloitella Yellon kontaktientreenausta. Ja ottaa taas ne kepitkin ohjelmistoon. Tosin olen pyytänyt irtokeppini takaisin lainasta, joten kohta voidaan treenata ihan kotipihassakin!