Yarra kisasi Tampereella, 2 starttia; agilityrata hyl ja hyppyrata 0 (sij. 5.).

Eka rata oli suht simppeli 3-luokan radaksi, ja agilityä mentiin. Alussa ei hämminkiä, takaakierrolta A:lle (jonka kontakti kuunneltiin megahyvin), jatkettiin kurviin, pussin kautta välistäveto ja sitten se perhanan puomi. Koira kävi ennen estettä hihaani kiinni... taisi olla kierroksia meillä molemmilla. Ja siinähän kävi, kuten arvattavaa on; komeasti loikkasi alastulon yli..... Kutsuin takaisin esteelle, laitoin maahan ja kehuin ja silitin. Sitten ulos radalta. Usko tässä alkaa jo mennä. En kohta enää jaksa. Treeneissä ei KOSKAAN loikkaa, kisoissa melkein aina. Uskomaton ongelmakierre. Masentaa, masentaa, masentaa, masentaa.....

Toka rata oli sitten (myös suht helppo) hyppäri. Tehtiin suht loppuun asti meidän tasolla aika ideaalia rataa. Sitten putkella unohdan ratasuunnitelmani ja lähden tekemään valssia putken päähän (kun piti jättäytyä taakse ja ottaa koira sieltä välistävetoon). Tästä ei ratavirhettä, mutta aikaahan siinä paloi (ja sijoitus, jos ei toinenkin), kun tuli ylimääräinen kaarros. Ihan kiva aika kuitenkin saatiin ja sijoitus oli 5. Onneksi edes tämä onnistui. Mutta olo on enemmän kuin surullinen. Onko meistä enää ikinä mitään?