Hakutreeneissä samassa maastossa, missä jokunen viikko sitten Yello vaihteli puolta omatoimisesti. Maaston vasen puoli tiheäkasvuista nuorta puustoa ja oikea puoli "perinteisempää" maastoa, muodostaen harjunnyppylän.

Ekalle ukolle vasuriin (tiheäpuoli) pieni ääniapu, yskäisy. Siitä huolimatta Yello päätti olla juoksematta suoraan etukulmaan, murmur. Teki jonkunlaisen lenksun juostuaan tovin suoraan ja kesti vähän aikaa ennen kuin löysi. Tarkkaa varmuutta lenksun laajuudesta ei ole, koska sitä näkyvyyttä ei ollut. Haukut kuitenkin ok, etenin piilolle, mutta en kovin lähelle ennen palkkauksen alkua. Maalimies siirtyi seuraavalle piilolle koiraa hetsaten, joten jonkunlainen mielikuva Yellolle jäi. Toinen oikealle, valmis. Tässä etulinjassa on 3 puuta kaatuneena. Viimeksi Yello meni tyylikkäästi ekalla yrityksellä puunrungoista yli-ali-yli, nyt se olisi halunnut KIERTÄÄ ne. Vasta 3. lähetyksellä uskoi, että siitä on vaan mentävä. Sitten kun meni, löytö tuli nopeasti. Hyvät haukut, hain koiran (kiersin puunrungot, laiska minä).

Siten seuraava sinne tiheyteen - JEE; hienosti ja mahtihyvät haukut. Vika sinne helpommalle puolelle ja sekin hienosti rinteestä huolimatta. Into ja tekeminen on nyt kohdillaan Yellolla.