.... voi tapahtua vaikka tällaista:

Yarran kanssa suunnistimme tänään iltapäivällä Tampereelle kohden agikisoja ja 2:ta starttia: agi ja hyppis. Ensin agilityrata ja asenne oli vähän sellainen: ei tuosta nollaa kuitenkaan tule, mutta rynnätään nyt mahdollisimman aggressiivisella asenteella. JA mitäs sitten tapahtuukaan: nolla siitä tuli ja maalissa kuulutetaan meidän menneen sijalle 2. Perään vielä kuulutellaan (useaan otteeseen), että olemme sertissä kiinni, koska johdossa oleva on jo valio. Poistun paikalta kävelyttämään koiraa....

Ratasuoritus ei ollut tokikaan täydellinen, pariin kohtaan tuli vähän kaarrotusta. Puomin alastulolta Yarra valuu pois ilman mun lupaa. Radan keskiosassa en ehdi tekemään suunnittelemaani valssia, vaan mennään takanaleikaten. Paljon hienojakin kohtia radalle mahtui: putkenohitukset (2 kpl) epäröimättä, A mentiin 2 kertaa, varmat alastulot. Lopun kulmaus ennen 2:ta viimeistä hyppyä aivan mielettömän hienosti. Olihan se kokonaisuudessaan erittäin positiivinen ja yhdessä tehty rata. Yarra on mainio kumppani, kun kaikki palaset loksahtavat paikalleen. Helppo kaveri. Sijoituksemme ja sertimme pitää loppuun asti, kun muutama nopeampi koira tekee vitosen tms.

Tämä tarkoittaa sitä, että Yarrasta tulee ensi vuonna agilityvalio, kun uudet säännöt toivottavasti vahvistetaan ja valionarvoa voimme hakea. Toki, jos tänä vuonna tulee vielä se nollavoitto, arvoa voi hakea heti. Mutta kyllä tämä kelpaa näinkin.

Myös hyppyradalle lähdin aggressiivisesti liikkeelle ja selvisimmekin radan alusta ihan järjettömän hyvällä sykkeellä. Valitettavasti en sitten saanut poispäinkääntöä onnistumaan hypyllä ja Yarra loikkasi hypyn molempiin suuntiin. Eli hylly siitä. Olin etukäteen ajatellut, että vaikea hyppis, pallille olis mahikset, jos vain nollan onnistuis tekemään. Ja näin: vain 2 nollaa tuli tuosta makseille (medeille ei yhtään, mineille 1). Tuo rata olis kiva joskus treenata!