Tänään oli vuorossa Leppälän johdolla agiliitokurvailua. Tässä kopio treenien ajatuksesta:

"Harjoituksessa ei ole kontaktiesteitä. 3 eri harjoitusta. Radat ovat virtaavia. Tavoitteena on rohkea koiran kuljetus, irtoamiset sekä esteiden itsenäinen suoritus."

Ja näinhän siellä treeneissä tapahtuikin. Mielenkiintoiset kivat radat oli meille kehitetty ja niiden parissa sitten meni tovi jos toinenkin. Ensinnäkin lähtöön sain sellaisen vinkin, että jättäisin Yarran huomattavan kauas (ainakin 5 metriä) lähdöstä. Näin koira olisi täydessä vauhdissa ylittäessään ensimmäistä rimaa. Alussa oli 2 hyppyä suorahkoon joiden jälkeen taitettiin oikealle ja hyppyjen kautta mutkaputkeen, kauempaan päähän. Tuossa alussa jäin samanlailla kuin Laamasen treeneissä hypyn nro 3 kauimmaisen siivekkeen viereen selkä hypylle päin. Siitä sitten koiran lähestyessä 1 askel eteenpäin, joka kertoi koiralle esteen nro 3 suoritussuunnan. Eli pienellä kaarella hypylle ja jatkoon! Mutkaputken jälkeen oli 3 hyppyä kaarella, ja ne sijaitsivat siellä putken takana. Tarkoitus oli saada koira suorittamaan ne itsenäisesti. Eli ohjaaja jäi putken toiselle puolelle. Muistaakseni ei onnistunut ihan heti, mutta aika pienellä työstöllä.

Treenauksessa oli mm. itsenäinen pujottelu, eli jos pystyi jättämään koiraa mahdollisimman paljon, jatkotilanteen hyppykuviot helpottuivat huomattavasti. Tämähän on Yarran kanssa onneksi aika hyvässä mallissa, varsinkin, jos se jatko on suoraan kepeiltä. Eli tässä ei ongelmia. Pujotteluunsyöttö sen sijaan taisi kerran takerrella, kun meinasin luottaa koiraan liikaa... Sitten mentiin vielä 3 hypyn viuhkaa, missä ekalle hypylle tuli lähetys, leikkaus ja tietysti sitten lähetys myös sille kärkenä olleelle hypylle. Tämä meni näissä treeneissä tosi upeasti, siitä olen erityisen tyytyväinen.

Yhdellä ratapätkällä oli aika kinkkinen esteenohitus; tultiin suorasta putkesta "miljoonaa" ja piti ohittaa seuraavana siintänyt, "loogisin" hyppy ja mennäkin seuraavalle. Siinä yksi jos toinenkin takersi aika kauan, niin mekin. Olin valinnut ihan tyhmän ohjauspuolenkin, mutta kun vaihdettiin, niin johan alkoi pelittämään:). Radalla nähtiin myös pöytä, este, jota en oikeastaan ole Yarran kanssa tainnut treenata siis ollenkaan. Eli arpomiseksi meni ja makupalan avulla saatiin koira pysähtymään ilman huikeita jarrutuksia.

Summa summarum, hirmu kivat treenit, joista jäi paljon taas mietittävää ja pohdittavaa. Rohkeutta viedä ja rohkeutta luottaa. Sainkin jonkunasteisia kehuja kyllä asenteestani radalla. Eli ainakin tänään kohdallaan:)-.