Tila alkaa olla jo aika vakava, jos olen ollut koko päivän tokokoulutuksessa.... Aamupäivän suoritusvuorossa ja iltapäivän vielä kuunteluoppilaana. Huolestuttavaa. Ylökkiin oli saapunut kouluttamaan  Jessica Svanljung Sipoosta. En ole koskaan ollutkaan tällaisessa tokokoulutuspäivässä osallistumassa (kuunteluoppilaana muistaakseni kyllä), mutta kokemus oli erittäin positiivinen. Kukin koirakko sai aikaa 2x15 min. Periaatteessa yksi ongelma per setti, mutta enemmänkin käsiteltiin, jos aika riitti. Yellon kohdalla tehtiin vain yhtä asiaa per vuoro.

Ensimmäisen setin ongelmaksi olin valinnut seuraamisen. Siinä kun on sitä vanhaa perua liialliseen painamiseen, jota on purettu pois. Lisäksi Yello saattaa mennä epävarmaksi ja ottaa paikan hivenen liian takaa. Sekä vielä hitaassa käynnissä se yrittää koko ajan istumaan tai menee banaaniksi siten, että saattaa koskea jopa mun oikeaan kantapäähän. Ensin näytettiin meidän normaalia seuraamista. Naksutin normaaliin tapaan, kun olin itse tyytyväinen paikkaan yms. Yello tietysti teki nyt sitten aika hyvin. Mutta se oli ihan musiikkia korvilleni, kun Jessica sanoi, että hänen mielestään Yello seurasi hyvin 99% ajasta. Oujee. Ehkä jotakin on opittu. Pientä koskemista jalkaan oli kyllä silloin ja tällöin, mutta mitään painamista ei ollut  ollenkaan. Mun asento seuraamisessa on kuulemma huono. Aluksi varmaan jännitin vähän, mutta suurempi ongelma on se, että katson liikaa koiraan. Riittäisi se, että katson suurinpiirtein eteenpäin ja vain silmäkulmasta tarkkailisin koiraa. Se kuulemma on ihan loistopakkaus ja kyllä siihen on luottaminen! Sitten tehtiin ihan pieniä liikkeellelähtöjä (ei perusasennosta vaan lennosta) siten, että Jessica aina sanoi, koska saan palkata / vapauttaa. Tässä naksu oli vasemmassa kädessä, koska namin lennätin oikeasta vähän vasemmalle etuviistoon, jotta sillä vahvistettaisiin koiran paikkaa hivenen kauempana musta. Sitten näytettiin myös sitä hidasta seuruuta. Siinä useinmiten ongelma on se, että ohjaaja ei ole löytänyt koiralle sopivaa tempoa. Näin meilläkin oli asianlaita. Eli kävelen liian hitaasti molemmat kävelyt. Yello pomppi ja oli tosi epävarma liikkeestä, kun menin sitä meidän normaalia hitaan kävelyn tahtia. Kun lisättiin tempoa niin normaaliin kuin hitaaseen, ongelma oli sillä selätetty. Toki tätä täytyy vielä treenata ja testata niitä sopivia vauhteja. Sopiva tahti kun on kullekin koiralle vähän yksilöllinen asia. Pääasia täytyy kuitenkin muistaa eli se, että eri tahtilajien välillä on selkeä ero. Oikeaa tahtia ja vauhtia voi hakea esim. tekemällä seuraamista kentän päästä toiseen päähän koko ajan vaihtaen normaalista hitaaseen ja päinvastoin. Jessica puuttui myös meidän perusasentoon, jossa olenkin opettanut koiran menemään liian eteen! Enpä ole tuota tajunnutkaan! Eli kun varpaat ovat samalla viivalla mun varpaiden kanssa, sitten se on oikein. Sitten tuli puhe tuosta sivulletulosta ylipäätään. Kun nykyisin Yello tulee luoksetulevissa liikkeissä mun takaa kiertäen, ehkä voisin myös näissä liikkeen aloituksissa ottaa sen vierelle samaa kautta enkä sivulle "heittämällä" kuten nyt teen. En ole oikeastaan ajatellut sen olevan ristiriitaista, mutta ehkä se yhtenäinen tapa voisi vahvistaa sitä vierelletulon tiiviyttä ja muutenkin olla selkeämpää koiralle. Siitä sitten jatkettiin lisää jälkimmäisessä setissä.

Toiseksi ongelmaksemme olin valinnut luoksetulon, sekä pysäytyksen, että sen loppuasennon. Ensin tehtiin kisanomainen suoritus, jossa tulikin molemmat ongelmat esiin.... Yello seisahtui ihan ok, mutta sitten se valuu. Ja loppuasento jäi tosi väljäksi. Tässä se "onneksi" näytti ne ongelmat edellistä settiä paremmin:D. Ensin seisomista. Jos koira ei osaa seisahtua lyhyeltä matkalta käskettäessä, miksi se yhtäkkiä osaisi sen täyspitkältä? Koira lähetettiin ensiksi (nami heittämällä) hivenen kauemmaksi ohjaajasta ja sieltä sitten käskettiin tulemaan tykö ja sanotaan napakasti seis-käsky ja palkataan (Yellolle pallo). Mun käsky (seis) oli kuulemma aika vaisu ja totesin itsekin, että näin on. Onpas se hyvä, että joskus joku on katsomassa päälle, mitä kaikkea mokailee ihan perusasioista lähtien... Yello teki muutaman tosi napakan seisomisen tällä tyylillä. Tätä jatkakaamme. Sitten se vierelletulo. Ensin muutama makupalalla auttaen siten, että vien sen namikäden vasemman jalkani TAAKSE ja siitä vetämällä autan koiran oikeaan paikkaan. Yksinkertainen oivallus tuokin, olen aina pitänyt sitä kättä valmiina jalan vieressä. Yello tuli tosi hienosti, kun autoin sitä. Muutaman testin jälkeen Jessica tuli mun viereen estämään väljän asennon. Tätä tehtiin muistaakseni myös ilman namia ja se taisi mennä ok. Mutta sitten kun testattiin pidemmältä matkalta ja vielä provosoimalla vauhtia (Yelloa ei jätetty istumaan vaan avustaja piteli kaulapannasta ja ohjaaja + apuohjaaja J. poistuivat koiran luota juosten). Tässä ongelma sitten tuli taas esiin. Eli back to basics. Ja pointti on se, että lakkaan hyväksymästä ne väärät versiot ja hyväksyn/palkkaan vain oikeat. Tätä on yritetty, mutta ei sitten ehkä tarpeeksi tehokkaasti. Koiralla on selkeästi halu tehdä oikein, mutta sille ei ole kerrottu riittävän selvästi, mikä se oikea tyyli on.

Jessica kertoi, että tykkäsi Yellon tyylistä tehdä tosi paljon ja kehui koiraa. Puhuttiin myös vähän siitä haukkumisongelmasta. Siitä huolimatta Jessica oli sitä mieltä, että koiraa voi kyllä hivenen nostattaa, koska se selvästi reagoi nostattamiseen positiivisesti. Ja mitä tulee siihen haukkumiseen - voinhan mä toki kiertää ongelmaa pitämällä vauhtiliikkeissä (kiertoa lähinnä on tehty) koiralla palloa suussa - mutta kun se ei korjaa sitä ongelmaa. Kokeessa kun eivät tuomarit kuulemma salli sellaista. Joten härkää sarvista ja voisihan sitä koiraa vaikka KIELTÄÄ haukkumasta. Esim riekutetaan tarkoituksella kunnes koira haukkuu ja sitten kielletään. Uusi riekutus ja kielto, jos haukkuu. Kun hiljenee, kehutaan. Yksinkertaista. Jos kiertoliikettä tehdessä haukkuu, kielto ja kutsutaan uudestaan liikkeen alkuun ja otetaan kunnes tekee hiljaa. Yellollahan on ollut tapana kiertoliikkeen tietyssä kohtaa (juuri ennen kuin saapuu kierrettävälle esteelle) haukkua, yleensä 2 haukahdusta. Näissä kielloissa on toki oltava varovainen, jotta Yello ei mene epävarmaksi. Ehkä enemmänkin siten, että höpöhöpö, ei noin, otetaanpa uusiksi.

Aamupäiväryhmän lopuksi otettiin ryhmäpaikallaolot. Ensin istuminen, jossa Yello oli muuten hienosti ja tarkkaavaisesti muuten, mutta valtavan tuulenpuuskan tullessa oli kerran liikauttanut hivenen etutassujaan. Paikallamakuu tehtiin evl-tyyliin, Yello laidassa, ekana maahan, vikana istumaan. Tai näin piti. Nyt ei mennyt alku eikä loppu hyvin, itse makuussa ei ongelmia. Kun jätettiin koirat, Yello lötsähti jättökäskyllä lonkka-asentoon. Sehän on meillä kielletty. Otin koiran maasta uudestaan sivulle ja uusi käsky. Lopussa sitten reagoi (tietysti, arrrrgh) toisen ohjaajan istu-käskyyn. Ei ole toviin taidettu treenata tätä, joten seuraavalla vastaavalla treenikerralla otetaan huomioon. Toki tässä vaiheessa on pääasia, että itse makuuliike onnistui.

Päivän mittaan tuli monenlaisia ongelmia esiin eri koirakoilla. Monilla oli kyllä tuo seuraaminen ainakin toisena ongelmana. Ja sitten käsiteltiin ainakin ruutua, metallinoutoa, paikallamakuuta, jääviä ja noutoa. Oli ihan mielenkiintoista seurata muitakin, osa ongelmista oli sellaisia, että meillä ei niitä ole, mutta joistakin tuli vinkkiä ihan meillekin. Esim oli avo-luokan hyppy, jossa Jessica oli sitä mieltä, että jos koira hyppää liian sivuun (kuten Yello saattaa tehdä), takaisintulokäskynä voi vaikka pitää sitä hyppy-käskyä, eikä sivulle/luoksetuloa. Tämä erityisesti, jos avoon ei ole tarkoitus "jäädä". Avohyppyhän on tietysti vain avo-luokassa.

Täydentelen vielä myöhemmin, jos tulee jotakin mieleen. Mutta koulutuspäivä oli tosi kiva ja hyödyllinen. Juuri sellainen, mikä antaa motivaatiota eteenpäin.

Tässä loppukaneetiksi päivän kuvasaldosta aussi Riesu - sanoo heihei.