Raahauduttiin Yellon kanssa kentälle vähän treenailemaan. Puomia en tänään tosiaankaan jaksanut edes ajatella, joten valitsin treenien "pääteemaksi" pujottelun. Muutamaa muuta juttua tietysti unohtamatta:).

Alkulämmittelyjen jälkeen tehtiin A-estettä, kun se on kätevästi koko ajan esillä. Sitten muutama yksittäinen pujottelu-suoritus. Verkkoapu molemmissa päissä pujottelua. Matka jatkui pujottelun liittämisellä pikku ratapätkiin. Olin raahannut kentälle myös pituuden ja mietin pikku kuvion. Sitten vasta havahduin, että se pituushan on todella haastavassa kohdassa. No, en ruvennut esteitä siirtelemään, vaan päätin, että tehdään, vaikka haastavaa onkin! (Tehtiin toki alkuun muutama yksittäinen toisto pituudelle). Eli lähdettiin matkaan 3:n hypyn kautta (keskimmäinen helppo takaakierto), siitä pujottelu (koira vasemmalla puolellani). Hienosti rullaa. Pujottelun päässä on suoraan putki, mutta ei mennä sinne, vaan käännytään vähän oikealle ja pituus -> käännös vasemmalle -> putkeen. Eli pituudelle tuli siis lähetys ja ohjauspuolen vaihto. Jokin taas viiraa tuolla päässä, kun oikein kerjää vaikeuksia... Mutta mutta, Yellohan selviytyi tuosta, ohjaaja ei niinkään. Siis aivan uskomaton koira taas. Joo, joo virheitä tuli, hyppäsi viistosti pituuden ja meni putkeen (ohjaus aikaisessa). Tai pituuden jälkeen teki kiepin oikealle (ohjaus myöhässä). Tai jätti viimeisen välin pujottelematta (ohjaus aikaisessa, ja vikan välin verkko oli välillä pois). Eli kun ohjauksen ajoitus oli kohdillaan, Yello teki kuin unelma....

Sitten käänsin vähän esteitä ja tulikin vahingossa taas haastava kuvio. Huomasin tilanteen, mutta en taaskaan jaksanut vääntää esteitä uudestaan. Vaan mitä tekee meitin pikkumiäs!? Puhtaan radan. Ja nopeasti, upeasti, kiitäen. Eli putki oli mutkalla, sinne lähetys. Koiran ollessa putkessa siirryn pituudelle ottamaan koiran vastaanottovalssilla. Pituudelta pujotteluun (alku- ja loppuverkko paikoillaan auttamassa) suljettuun kulmaan. Pujottelun päähän valssi, hyppy -> lähetys kärkihypylle -> vastaanottona maalihypylle. Valehtelematta leukani loksahtaa ammolleen. En oikein tajua, miten se taas tuon teki. Emme toistaneet tuota harjoitusta. Miksi rikkoa täydellistä, niin täydellistä!! Agilityn tähtihetkiä.

Koska äskeinen kuvio meni kuin rasvattu salama, päätän ottaa lopuksi vielä yhden kuvion. Pituus siirtyy pois kentältä. Pujottelun viimeisen välin verkko pois. 3:n hypyn kautta pujotteluun. Hypyt ovat 2 ekaa viistosti, 3:lle hypylle u-käännös ja vastaanottovalssi. Pujottelun jälkeen ohi putken pään ja kauemmasta päästä sisään. Minut palautetaan maan pinnalle. Tuo koira, vaikka välillä väläytteleekin aivan mielettömiä kuvioita, on vielä kovasti keskeneräinen. Eka suoritus taisi olla onnistunut, vaan enpä sitten päättänyt siihen (valitettavasti). Lähdin tokalle kierrokselle vähän löysin rantein ja 3:sta hypystä riman ali.. Yello tuli kyllä tosi pienellä kaarella, eihän se pystynyt hyppäämään. Sitten pari kertaa ennakoin pujottelun päässä putken ohitusta ja ohittikin viimeisen välin. Pari kertaa syvään hengitettyäni tuo kuvio meni ja suoriuduttiin puhtaasti. Sitten vielä pari kertaa putkesta pujotteluun (vain lopussa verkko, sisäänmeno siis ilman) siedättäen Yelloa vedätykseen, ihan millin verran vaan:). Ei ollut montaa estettä, mutta kylläpä taas treenattiin!