Hakutreenaus pyörähti taas kuvioihin, ainakin joitakin kertoja on luvassa. Yarran treeni oli vähän vanhan kertausta, eihän ollut minkäänlaista käsitystä, mitä tapahtuisi. Viimeisistä hakutreeneistä on siis n. 4½ kuukautta aikaa! Totesin, että mun olis kannattanut hyödyntää tätä blogia ja kerrata vanhat treenikuviot (kummasti ovat päässeet unohtumaan), mutta en vielä täksi treenikerraksi niin tajunnut tehdä. No, ensi kerralle sitten, asia muistiin... (esim. en muistanut sanaa, joka Yarralle piti kuiskata ennen varsinaistä lähetyskäskyä.... tarkistin sen, se on "siellä").

Yarra teki ensin mielikuvia. Ensin se katsoi, kun maalimies nro 2 lähti metsään (käännettiin sitten pois). Sitten se seurasi, kun maalimies nro 1 lähti piilolle ja taas käänsin pois. Kun molemmat ehtivät paikoilleen, lähetys ykköselle. Haukku oli vähän epävarmaa ja rytmitöntä, mutta ihan ilmaisu kuitenkin. Hain koiran, ja se sai taas seurata, kun maalimies lähti kohden seuraavaa piilopaikkaa. Takaisin alkupisteeseen ja lähetys kakkoselle. Haukku ehkä aavistuksen parempi, mutta ei vieläkään valioluokkaa:). JA taas koira näki, kun äijä lähti kohden viimeistä piilopaikkaa. Vein koiran takaisin keskilinjalle ja lähetys äijä nro 3:lle. Tämä oli umpipiilo matalassa maakuopassa. Hienosti Yarra jaksoi sinnekin juosta ja ripeä löytö ja haukkukin kohtalainen. Maalimies toi koiran keskilinjalle ja lähetin sitten vielä sinne viimeiselle. Sinne olikin sitten aika vaikea löytää. Ehkä Yarra oli vähän väsynyt aivotyöstä, lumihangesta tai sitten ihan muuten vaan vauhti oli aika mitätön. Mutta töitä se teki koko ajan ja suuntakin oli enimmäkseen oikea. En lähettänyt ihan kohdalta, kun oli vähän kumpareinen maastonkohta. Yritin auttaa keskilinjalla liikkumalla koiran liikettä sen harhautuessa kerran vähän matkaa väärään suuntaan. Viimein löytö ja tämän päivän kunnon mukainen haukku. Pirteä koira sieltä metsästä vielä ulos saatiin!

Yellon alkeistreeni oli tänään tuulihaut "partioimalla". Eli maalimiehet olivat piilossa lakanan (tai kehikon ja lakanan) alla. Tuuli tosin olisi saanut olla voimakkaampi, mutta eihän se silloin ole, jos sitä oikein toivoo.... Lähdin etenemään ekalle ukolle koira hihnassa. Kun "luin" koirasta, että se on hajulla, päästin sen irti. Nopeasti Yello juoksikin piilolle, mutta siellä se näkikin yllättäen hilveän mölön... Ensimmäisen kerran tuli pojalta näin selkeä pelkoreaktio ja siltä irtosi pelkohaukkuikin ja se pakeni parin metrin päähän.  Eihän sille raukalle voinut muuta kuin nauraa ja toki vakuuttaa, että se on vain kiltti äijä, jolla on paljon herkkuja mukana. Kun Yello näki kasvot ja sille saatiin vakuutettua, että mitään hätää ei ole, se olikin heti kaveria. Ja sitten saatiinkin jo toppuutella sitä pussaamista ja hyppimistä. Eli loppu hyvin kaikki hyvin. Seuraavalle ukolle lähdettiin samaan tapaan, päästin irti, kun koiralla oli jokin käsitys oikeasta suunnasta. Jälleen hyvä löytö, nenä oli selvästi auki. Täällä ei pelottanut enää yhtään, maalimiehellä tosin oli koko ajan kasvot näkyvillä. Tässä vaiheessa kuitenkin kierroksia oli jo  kerääntynyt jonkun verran (lue = paljon) ja koira oli tosi innoissaan uusista jutuista. Viimeiselle pistolle päästinkin sen heti alusta lähtemään vapaana. Kerran se meinasi lähteä haahuilemaan vasemmalle, pyysin korjaamaan (huutelin sille jotakin, että tuupa tähän suuntaan), jonka jälkeen se taisi saadakin jo hajun ja sitten ei näkynytkään kuin takavalot. Eli erittäin nopea eteneminen (minä jäin jälkeen roimasti...) ja peloton löytö ja taas oli lihapullat hyviä.