Sunnuntain riemuksi olivat aamusta agiliitelyt. Teemana tänään olivat hyppyjen takaakierrot, joita oli radalle siroteltu aimo tukku . Tehtiin yksi rata, tarkoitus oli ensin harjoitella ja tokalla kiepillä sitten jo osata:).

Heti lähtöhypystä mentiin vaikeasta kulmasta pujotteluun tai no vaikea ja vaikea, mutta oli etua, jos koira haki sen suht' itsenäisesti. Tästä rata jatkui keinulle, josta 2 hyppyä vasempaan, käännös takaisinpäin takaakierron kautta, 1 hyppy suoraan ja taas suunnanmuutos takaakiertona. Siitä ponkaistiinkin sitten A-esteelle, josta hypyn kautta tärppiputkenpään ohi toiseen päähän. Sieltä u-käännöshypyille, takaisin putkeen. Sieltä vauhdilla 2 hyppyä suoraan, ahdas kääntö takaakiertoon, toinen takaa ja vielä maalihyppy suoraan. Eka yrittämällä päästiin jotenkin kahlaamaan ekaan takaakiertoon asti, toinen sitten meni ryssiksi. Ei, ei mitään väärään suuntaan hyppäämistä (vielä), mutta aikamoiset siksakit ennenkuin sain koiran oikealle puolelle estettä. Siitä jatkettiin matkaa ja veitsenterällä mentiin, mutta virheettömästi. Kunnes tuohon viimeiseen takaakiertoon en kertakaikkiaan enää ehtinyt. Kunto loppui, kun ohjaus oli vähän myöhässä jälkimmäseltä putkelta asti. Mietittiin, missä voisi voittaa muutaman hetken ja metrin, että ehtisin. Ekan takaakierron jälkeen oli lähdettävä rivakammin liikenteeseen, että ehti seuraavalle ennen A:ta. Tuossa ekan putken jälkeisessä u-käännöksessä oma sijoittuminen oli tosi tärkeää. En saanut ajautua liian lähelle hyppyä (jotta hypyn jälkeinen kaarros jäisi mahdollisimman lyhyeksi) ja toisaalta piti tehdä pieniä ohjausliikkeitä koko sen ajan, kun koira teki sitä käännöstä. Siitä nopea putkennäyttö ja melkomoisella riskillä itse toiseen suuntaan hyppyjä kohden, jotta sen ekan takaakierron jälkeen myös ehtisin sinne jälkimmäiselle ohjaamaan. U-käännös sujui hienosti, kun koordinaatit olivat oikeat. Putkeen lähetys ja karkuun lähtö nappiin ja ehdin vielä sen lopunkin! Kylläpä oli kiva rata. Tuota putkeen lähetystä ja omaa liikettä "karkuun" seuraavaan suuntaan on syytä harjoitella, mutta samalla pitää mielessä, että ei joka kerta tee niin, vaan täytyy tehdä mahdollisimman paljon variaatioita. Ettei tämäkään juttu olisi aina se yksi ja samanlainen.

Lopuksi sitten tosiaan sama pätkä, sehän piti jo olla hanskassa. Uutta rataantutustumista ei ollut, mutta kertasin kaikki kohdat vielä mielessäni ennen suoritusta. Alun pujotteluunlähdön onnistuin sössimään kerran, kun lähdin liian aikaisin peruuttamaan (koira ei ollut vielä ehtinyt ekaväliin) ja samalla vähän kompastuin jalkoihini, tästä tuli liian voimakas nytkähdys, johon koira reagoi menemällä väärinpäin sisään. Tämä korjattiin eli uusi aloitus ja kyllä vain, tehtiin puhtoinen ratasuoritus. Eihän se nyt mitään täydellistä ollut nähnytkään, mutta useita takaakiertoja onnistui aika opitimaalisesti  meidän tasollemme. Ja erityisen ilahtunut olin tuosta riski-putkeenlähetyksestä ja sen jälkeisten ratakohtien hyvästä hallinnasta ehtimiseni johdosta. Ehkä se tekeminen ja oikea fiilis siitä taas löytyisi ja palikat loksahtavat taas takaisin paikoilleen. Eli se tekemisen riemu ja yhteenpelaaminen tuon koiran kanssa.