Takuttien iltakisoissa oli ohjelmassa agia 1 rata ja hyppistä 1 rata. Ensin mentiin agilityrataa. Illan tuomarilta olin odottanut kivaa ja haastavaa rataa, mutta tämän radan nähtyäni olin vähän pettynyt. Rimat oli 65 ja (lähes)suoria putkia 2 ja hirmuinen loppusuora sisältäen maksimimittaisen okserin. Vaikeuksia siis luvassa. Takuuvarmasti. 65 cm rimoja Yello on treenannut radan yhteydessä kerran - eilen siis. Yksittäisenä ollaan toki kokeiltu, mutta ei mulle ollut tullut mieleenkään, että jo kakkosissa sekin pitäisi hallita. Oma moka siis selvästi. Radalla selvittiin sitten 7 ekaa hyppyä puhtaasti, 8. rima tuli alas. Ja täytyy sanoa, että ohjausvirheestä. Siihen asti olin kulmannut ja ohjannut mahdollimman rauhallisesti (lue=kankeasti) hypyt. Tuossa kohtaa (tultiin 2.kertaa viuhkahypyille) mulla vähän katosi rata ja siitä se virhe sitten. Unohdin kulmata. Viuhkahyppyjen jälkeen olin vieläkin vähän hämmennyksissä ja saatiin sitten kepeillekin kielto. Yello pujotteli loppuun asti, en saanut pois kepeiltä. Aikaa meni. Loppusuoralla tippui sitten vielä okseri ja viimeinen rima. Radalta 15, ajasta 5 ja risat. Ei kovin kummonen saalis tuo.

Hyppiksen aikaan olin sitten jo vähän paremmassa iskussa. Nämä kisoihin suoraan töistä - iltakisat - on mulle vähän vaikeita. Heräsin hommaan vasta tässä vaiheessa. Agiradalla olin tosi huono, huono, arggh. Hyppis oli vaativa, mutta olisin tykännyt siitä, jos rimat ei olisi olleet 65. Eli haastetta hyppykulmiin, joo. Ohjaus oli valittava sen mukaan, että rimat oli tapissa, ei sen mukaan, miten muuten olisin ohjannut.  Mutta ihmeiden aika ei ole ohi! Sain ohjattua hypyt maltilla ja osin kulmauksilla ja osin sitten jo vähän tuurillakin puhtaasti! Hyvä Yello, se kyllä taivutteli nyt itseään kivasti. Mutta sitten kun heikkousalueet petrataan, samassa pettää vahvuusalueet. Kielto kepeille ja niin ohjaajan vika kuin olla ja voi. Ja mainittakoon vielä, että tällä radalla takanaleikkasin OKSERILLE ja sepäs pysyi ylhäällä. Ja paljonkos tuo lohduttaa. Radan jälkeen pääsi (hups) useampikin kirosana. Se vaan on niin, että ei se "pitipäs nyt sattua" auta yhtään mitään. P-kele!!! Vitosella tultiin toiseksi ja saatiin sentään palkinnoksi uusi vetolelu. Mikäs sen mukavampaa.

Jos mä nyt vihdoin oppisin, että en yliarvioi Yellon keppikykyjä. Sen verran on pujottelussa tullut kisoissa virheitä, että ne täytyy alkaa ottaa tosissaan, siis opiksi. Rimojen kanssa taistellaan varmasti ikuisesti, mutta on se mahdollista, on se. Siis kolmosiin nousu. Nyt tuntuu siltä, että yhteistyö alkaa sujua myös kisoissa eikä pelkästään treeneissä. Odottelen sitä viimeistä sinettiä siihen. Sitä alusta loppuun onnistuvaa rataa.