Kesän viimeiset tottistreenit (just nää siis loppuu, kun mekin vihdoin ehdittäis ja päästäis... no, aina ei voi voittaa...) Mutalassa.

Yarran kanssa taas kesken kaiken osaavampiin. Paikalla 2 koiraa, siis Yarra mukaanluettuna. Muut ei taida oikein sitten kesällä ehtiä tai viitsiä, pöh. Eipä siinä sitten paljon mitään ohjausta ollut, lähinnä itseksemme jotakin tehtiin. Paikallamakuuseen toinen kouluttajista otti mukaan oman koiransa, niin saatiin 3 koiraa väljään riviin. Seuraamiseen saatiin neuvoja, tai siis siihen, että Yarra ei osaa seurata. Katsotaan tepsivätkö nämä. Yarra jotenkin paineistuu siitä, että yritän houkutella sen makupalalla oikeaan seuraamispaikkaan. Koiran pitäisi itse hoksata ja huomata, että siinä sivulla on ihan mukava olla. Ilman paineita. Katsotaan, mitä saamme treeneissä aikaan, jos niitä jaksamme jatkaa. Naksutetaan askel kerrallaan. Alokkaan liikkeissä ei muuten tunnu olevan ongelmia. No, mitäs pienistä, eihän tota seuraamista kovin paljon tokossa ole (silmänvinkkaushymiö tähän). Tai ehkä myös se luoksepäästävyys on jonkinasteinen ongelma... Yarra kun ei malta olla pussaamatta kaikkia lähelle tulevia:).

Yello jatkoi aloittelevammissa. Tuttua säpinää ja kurkkuääniä. Tässäkin ryhmässä oli vain 4 koirakkoa paikalla, kouluttajia 2, jakaannuttiin 2 osaan. Otettiin yksittäin liikkeitä. Aluksi seuraamista. Tein samoin, kun tässä on tehty, näytti kuulemma hyvältä ja tiiviiltä. Kättä kannattaa laittaa alemmas, jotta koiran persus ei olis niin alhaalla.... tämä yksinkertainen asia ei ole kenenkään mieleen tullut aiemmin. Bueno! Pohdittiin, jotta miten sitä makupala-kättä aloittaisimme häivyttämään. Ehkä kyselen myös kasvattajalta hänen mielipidettään aiheeseen. Liikkeestä maahanmenoa siten, että koiraa ei toki vaadittu seuraamaan, koska en ole jättäviä vielä Yellon kanssa oikeana liikkeenä treenannut (onhan tuo seuraamisen opettelu vielä kesken). Hengailtiin koiran kanssa samaan suuntaan ja siitä käsky -> mielettömän nopea maahanmeno! Piti ottaa uusiksi, koska kouluttaja halusi katsoa vielä uudestaan, kun se oli niin hyvä suoritus... Kiva, että jotakin osataan hyvin; täytyy tuotakin siis treenata koko ajan, jotta säilyisi hyvänä. Luoksetulo : pideltynä vauhtiluoksetulo. Ohjaaja mokasi, siis minä, otin vauhdista asentoon. Jälkeenpäin vasta muistin, että enhän ole Yellolle siten vielä tehnyt: on tullut eteen, mutta ei istumaan. Pitäisiköhän näitä joskus oikeesti treenata, jotta muistaiskin jotakin!!! Pyysin vielä paikallamakuuta ryhmässä, vaikka muut koirat eivät ehkä vielä osanneet (kuten sitten ilmeni). Yello keskellä, molemmin puolin koirat, jotka eivät hallinneet liikettä. Toinen nousi koko ajan ylös ja toinen ei edes osannut mennä maahan (nuorehko penneli). Mutta meidän Yello Jellona pysyi kuin liimattuna. En tosin uskaltanut irroittaa hihnasta, olihan tämä eka paikallamakuu vieraiden koirien kanssa. Seisoin hihnanmitan verran koiran edessä. Mutta ilmeisesti tuokin liike on toistaiseksi ihan kohtuullisella tolalla, kun ei häiriö, eikä makupalojen kaivelu tuottanut virhettä. Lopuksi alo-hyppy ja itsenäisesti seisomista (joka olikin vähän päässyt unohtumaan, kun ei ole pitkään aikaan otettu).