Vaan ei ole kirjoitettu blogia!

Tammikuulla ollaan käyty muutaman kerran Yellon kanssa hallitokoissa. Mitään erityistä en yhtäkkiä muista tapahtuneen, sellaista normaalia treenisettiä on tehty.

Paikallamakuissa ei ihmeellisiä ole tapahtunut. Tunnaria ei ole otettu eikä pahemmin ruutuakaan (liian pieni halli ja liian paljon porukkaa paikalla). Metalli ja kaukot tökkii, tarvis enemmän treenata.

Tammikuun alussa oli vielä yhdet hakutreenit, mitkä tietysti jälleen epäonnistuivat Yellon kohdalla. Taitaa tässä toivo jo mennä, kun ei koskaan onnistu! Jos koira ei töppää, ohjaaja sitten osaa sen taidon. Jos muuten olis ok, tulee jokin ulkopuolinen häiriö. Tällä kertaa perhe Virtanen, joka kävi tekemässä uuden hajuvanan hakualueen reunalle koireinsa kera ja jäivät vielä vitkuttelemaan keskilinjalle. NO, ei sitä metsää kukaan omista, mutta MIKSI aina meidän vuorolla tapahtuu tällaista. (Tai miksi Yelloa ei saa tajuamaan, että kesken hommien ei saa lähteä tsekkaamaan uusia hajuja tms.). No, nyt on talvitauko, keväällä sitten taas taotaan päätämme seinään. Ehkä.

Vaikka noita tokotreenejä on silloin tällöin ollut, ihan riittämätöntähän se on ollut. Toivottavasti nämä huimat pakkaset vihdoin hellittäisivät, joten uskaltaisi ja pystyisi treenaamaan ulkona. Tänään tehtiin vähän pihassa lenkin jälkeen, kun Yello kertakaikkiaan alkaa hyppiä seinille yms. vähemmän mukavaa. Tehtiin luoksetulon stoppeja (huonoja...), liikkeestä istumista (ok) ja seisomista (ok) sekä pari maahanmenoa(vaati apua). Noutoa tehtiin niin puu - kuin metallikapulalla. Sen verran Yello oli intoa täynnä, että metallikin nousi tosta vaan. Eikä meinannut irrottaa luvallakaan! Seuraamista tehtiin pitkiä pätkiä ja välillä tein salamakäännöksiä, joilla yritin saada koiraa hämääntymään. Mutta sepä pysyikin vauhdissa mukana, vaikka käännöksiin ei annettu etukäteisvinkkejä. Aikapoika!