Osallistuimme tänään Yellon kanssa Heini Stenbergin tehoagilitykoulutukseen. Treenit olivat kivat, tehokkaat, opettavaiset, mieltäylentävät, haastavat ja mitä kaikkea vielä. Yello oli suhteellisen pätevänä ja olin yllättynyt kuinka hyvin se meni vaikeita kuvioita. Siitä ehkä vielä jonakin päivänä tulee agilitykoira. Ja ehkä mä opin hivenen paremmaksi ohjaajaksi, toivotaan näin.

Radalla oli 27-29 estettä, riippuen siitä, halusiko loppusuoran vai ei. Mä en halunnut, voimat loppuivat jo kaaaauan ennen sitä. Jos enimmäkseen tarkoitan ohjaajan voimia, niin kyllä vähän koirankin.... Rataa tehtiin pätkissä, tarkoituksena ei ollut edes yrittää kokonaisena, siitä nyt ei olisi mitään tullut. Mulla on aina vaikeuksia saada ajatukset pysymään kasassa kokonaisen radan ajan. Saati sitten kun viedään suhteellisen kokematonta koiraa vaikeisiin kuvioihin. Siinä ei ehdi mitään hengähdystaukoja pitää, vaan koko ajan uusi tilanne on päällä. Ei mun aivoilla pystytä pitämään pakettia kasassa!

Ratakuvion haluan vielä tähän liittää, joko piirrän sen tai jos se on saatavilla sähköisesti, aina parempi niin. Olisi kiva tehdä ne kuviot myös Yarran kanssa ja Yellonkin kanssa on tarkoitus tehdä samoja kuvioita uusiksi. Vapaaharkkaan ei ole viime aikoina ollut oikein mahdollisuuksia, mutta jos vaikka kohta olisi. Tässä on sitten valmiita kuvioita kokeiltavaksi ja sieltä Timonkin treeneistä jäi pari kohtaa mietityttämään....

Alussa oli pari hyppyä suoraan, sitten hyppy 3 kakkosen kanssa tasassa ja mentiin samaan suuntaan kuin kakkonen. Eli tässä oli hyvä, jos koiralle kerrottaisiin jo ennen hyppyä 2, että tiukka käännös on tulossa. Tässä testattiin myös ns. niistoa. Yellon hidastuskäsky-opetus on vielä hieman vaiheessa, mutta kun sain sen oikea-aikaiseksi, se toimi aivan sairaan hienosti! Kolmoselle tehtiin toi toi.. ootas... flippikös se nyt oli. Se oli mulle vähän vaikeaa tehdä vauhdista, mutta ilmeisesti pari kertaa tein vahingossa oikein. Flippi tehtiin sen takia, että este nro 4 oli putki, joka oli puomin alla, ja koiran linja oli kohden puomia. Flipillä siis saatiin koira kääntämään linja kohden putkea. Yellolla toimi myös pieni valevalssi-veto, mutta todellakin, flipillä ohjaajan liike pysyi paremmin koko ajan eteenpäin. Putkesta jatkettiin toiseen putkeen (ohjaaja eri puolella puomia kuin putket ja koira). Tässä valitettavasti ekalla toistolla jäin sen verran jälkeen, että edes Yello ei mennyt suoraan molempia putkia, vaan tuli siitä välistä tykö. Tätä yritettiin korjata makupala-alustan avulla, mutta eihän Yello sellaisista välitä, jos on hommat kesken. Mullakaan ei heti leikannut, että ei sille oikein sitä voi käyttää, paitsi maalissa. Eli saatiin lukemaan jälkimmäinenkin putki, kun kerran laitoin menemään siten, että otin etumatkaa ekalle putkelle jätöllä ja sen jälkeen ei ollut ongelmia.

Putkien jälkeen oli mielenkiintoinen hyppykuvio. Sanoin heti aluksi, että haluaisin ehtiä tekemään sokkarin (persjätön) ennen hyppykuviota, mutta en pysty juoksemaan niin lujaa, että uskaltaisin yrittää (törmäämisvaara). Eli suunnittelin tekeväni kuvion sylkkäreillä. Ja sainkin toki yrittää niin (ekalle hypylle vaihdettiin jaakotus, joka olikin siisti), ja "onnistuikin" ne sylkkärit lopulta. Mutta suoritus oli kaukana sujuvasta ja jouhevasta. Ja kouluttaja antoikin tähän kuvioon sellaiset ohjeet, että jo lähti tulemaan! Eli ensin (putken jälkeen ennen hyppyä jarrutus) jaakotus, sitten seuraavalle valssi, kolmannelle niisto. Sen jälkeen ennen pujottelua olisi ollut vielä sokkarin paikka, mutta se oli Yellolle (vai mulle?) hieman liikaa, joten takanaleikkasin pujotteluun. Vau. Mä olen aivan yllättynyt pienen miehen taidoista. Se on vietävissä, kun vain osaisi viedä! Ja kun näiltä kouluttajilta tuntuu aina tulevan kommentteja näistä mun kelpieistä (myös Yarrasta), että kiva vaihteeksi nähdä kelpie, joka kääntyy, eikä vain juokse suoraan! Ehkä jotakin olen osannut opettaa, kunhan vain sitten osaisin itse viedä ne eri tilanteet siellä radalla. Treeniä treeniä! Voi kun saisi tällaista treeniä joka viikko!

Pujottelusta käännyttiin takaisinpäin suoraan putkeen ja siitä 2:n hypyn kautta puomille (jonka vieressä oli se putki). Yello meni ekalla yrittämällä putkeen (kääntyi putkesta takaisin, kun käskin), mutta muut kerrat puomille. Ei mitenkään erityisen jouhevasti, kun aina joutuu varomaan sitä #¤#% ylösmenoa. Mutta ihan ok tässä harjoituksen vaiheessa. Puomilta lähdettiin sitten hyppykuvioon, missä ensin oli u-käännös, sitten 2 takaakiertoa ennen kuin mentiin taas pujotteluun. Tässä oli tärkeää saada koira tekemään u-käännös niukalla kaarella, jotta saisi hieman etumatkaa takanakiertoihin (vikan takaakierron etualueella oli A, johon täytyi myös ehtiä eteen, jotta pujotteluunsyöttö onnistuisi). Tiesin, että u-käännös tulisi sujumaan Yellolta hyvin (ollaan sen vahvuusalueella), kun vain lähetän sen tekemään itse ja samalla voin jo liikkua kohden takaakiertoja. Siellä sitten jäin vähän liiaksi paikoilleni, eikä eka suoritus ollut vielä sujuva. Taisi jokin rima tulla alaskin. Pujotteluun toki sain Yellon vietyä (sekin on sitä vahvuusaluetta), mutta ei kuvio onnistunut ollut. Kun sain liikkeen paremmin päälle, tehtiinkin varmaan koko treenien onnistunein pätkä. Pujottelun jälkitilanne-hypyille olin myös aluksi tehnyt vähän huonoa suoritusta (twist jäi vajaaksi, kun unohdin vaihtaa ohjaavaa kättä). Koira kyllä meni, mutta vähän jäi kököksi. Toistolla sain siis liikkeen kuntoon, pujotteluun sairaan vauhdin+vedätyksen. Seuraavalle hypylle varman takaakierron, twistillä seuraava, siihen jäinkin vähän naaaatiskelemaan ja seuraavalla takaakierrolla rima alas. Olin siis hivenen myöhässä ja Yello liian niukalla kaarella sinne taakse. Mutta EI SE MITÄÄN, fiilis oli katossa, mieletön onnistuminen. Kyllä vanhakin jotakin näemmä vielä osaa. Ja koira varsinkin.

Tästä vielä pienet ohjauskuviot radan loppuun. Ensin A:lle, josta jaakotuksella niukka pituus (Yello muuten onnistui joka toistolla tässä, vaikka ei ole koskaan pituudelle jaakotettu), takaakierto ja takaisin A:lle. Ja tosiaan, onnistuttiin siinä pituudella, vaikka tässä täytyy sanoa, että koira pelasti, mun esteen yli ohjaava käsi unohtui pitää päällä useammankin kerran. Olis hävettänyt enemmän, jos koira ei oli ollut pelastava enkeli. Takaakierrolta kerran karkasi pujotteluun (samalta hypyltä oltiin äsken menty pujotteluun), siihen pieni kulmaus ennen hyppyä ja sain paremmin sinne A:lle. Ei sujuvasti (jokin pyllistys....), mutta ei ehditty sitä enää hioa, kun aikaa oli jo mennyt aika ruhtinaallisesti.

A:lta vielä samat putket kuin alussa, mutta toiseen suuntaan. Tähän suuntaan vähän vaikeammat, ja onnistuinkin ekan taas tärvelemään. Juoksin liikaa koiran perään ekalle putkelle (ikään kuin tarvitsisi...) ja näin ei enää jäänyt tilaa työntää koiraa tokalle putkelle. Toista kertaa en sentään erehtynyt!

Mahtitreenit. Jee. Sen verran inspiroivat, että pyörsin päätökseni pitää talvi agitaukoa ja hain koirille talveksi treenipaikkaa. Saa nähdä saammeko ja onnistuuko, mutta ainakin haettu on.