Tänään tiistaina käväistiin iltavuorossa Hämeenkyrössä. Kasattiin sunnuntain Herralan radasta pätkä. Eli agiradasta puomista eteenpäin (loppusuoraa ei täysipitkänä), puomi - > hyppy takaakiertona -> hyppy -> putki (vapaavalintainen sisäänmenoaukko) - > loppusuora. Tuossa sunnuntain kisassahan ohjaukseni hajosi puomin jälkeen ja loppu oli pelastelua.... ja onneksi putki oli vapaavalintainen.

Mutta ensin aloitti Yello. Tehtiin ensin keinua jokunen yksittäinen tai hypyn kautta. Maltti ylösmenossa oli sellainen 50-60, eli välillä oli malttia, välillä ei. Keppeihin helppoa avokulmaa. Sitten puomia, kuten keinuakin, yksittäisenä ja hypyn kautta. Ja maltti kuten edellä. Sitten tehtiin tuota rataa loppuun. Kyllä Yellonkin sai taipumaan kuvioon! Tosin ekayrittämällä taisi jokin rima tipahtaa (leikkasin varmaan vähän "päälle").

Yarra aloitti oman vuoronsa myös vähän alkulämmittelemällä keinulla ja pujottelussa. Sitten tehtiin tuota pätkää puomilta eteenpäin. Ei vieläkään aluksi ollut sulavuutta, mutta hiomalla sitäkin löytyi. Puomille tehtiin jokusia toistoja avustajan kera. Aika äkkiä Yarra tuntui tajuavan, että naksahdus + palkka tulee vain, jos kuono osoittaa alaspäin. Katsellaan, mitä tästä nyt sitten tulee. Ei ainakaan huonommaksi voi kuonokosketuksella mennä. Ei ainaskaan olis varaa:). Lopuksi vielä koetettiin mutkaputken suoritusta siten, että olin mutkan puolella ohjaamassa ja koiran piti kääntyä putkesta kohden uutta menosuuntaa. Yllättävän hyvin meni, tämähän on ollut Yarralle vähän vaikeaa. Ihan vikana tehtiin vähän vielä pujottelua suljettua + avokulmaa.

Sitten vielä Yellon vuoro. Testailin taas kontaktien pitävyyttä vauhdista, puomi ja keinu olivat esillä. Eipä tässä kai muuta voi todeta, kuin että treeniä vielä kaivataan. Mutta uskon ja toivon, että yhteisymmärrykseen päästään. Yello tekaisi vielä pari toistoa hyppy - putki - pujottelu - yhdistelmää, eri variaatioita. Nämä esteet ovat siellä mukavuusalueen sisäpuolella, eli sujuvat.