Kelpiet pääsivät taas normaalin viikkojärjestyksen mukaiseen sunnuntai-aamun agilityiloitteluun. Kankeasti tämä homma on lähtenyt käyntiin, mutta toivottavasti se siitä muuttuu iloksi jossakin vaiheessa kevättä.

Ensin Yellon vuoro ja virtaa piisasi tuttuun tapaan enemmän kuin tarpeeksi. Aluksi menin Yellon vaahtomiseen mukaan (mikä vain lisää vaahtoamista), mutta siirryttyäni lähes hiljaiseen ohjaukseen, tilanne parani jonkun verran. Teimme tänään erilaisia ohjauskuvioita pienellä määrällä esteitä; muuri, pujottelu, putki ja 3 hyppyä. Tarkoitus oli mm. kääntää koiraa tiukasti hypyillä (esim. putken edessä), siedättää pujottelussa sivusuuntaetäisyyttä, tehdä vähän sylkkäriä, välistävetoa ja takaakiertoa. Raapaistiin siis vähän sitä ja tätä, mutta ei kunnolla mitään. Hyvinhän Yello jaksoi ja jaksoi, tarkkuus kärsi hypyillä, joissa rima tuli heti alas, jos olin yhtään liian aikaisin kääntämässä. Malta, malta! Kontakteista tehtiin vähän keinua. Treenattiin 2 eri kertaa, mutta teemat pysyivät samana.

Yarra jatkoi tästä ohjattuihin treeneihin - normaaliin tapaan. Tehtiin yhtä rataa, ensin koko rata ja tokalla kierroksella ajanpuutteen vuoksi valittu pätkä. No, en kyllä ekallakaan kierroksella loppujen lopuksi tehnyt koko pätkää. Alku oli niin mielenkiintoinen ja haastava, että käytin siihen ekstrapaljon aikaa. Siinä pystyi valitsemaan useista eri ohjausvaihtoehdoista hyviä tyylejä saavuttaa optimaalinen suoritus. Ainakin teoriassa siis. Jaakotus, sylkkäri, leikkaus, lähetys jne. Kaikki oli mahdollista. Ja kaikenlaista kokeiltiinkin. Enemmän ja vähemmän menestyksellä. Hieman on vielä tauon jäljiltä tuntuma hakusessa. Mutta reenaamallahan se tuntuma sieltä taas tulee, toivottavasti.