Pitkän odotuksen jälkeen päästiin taas tekniikkahyppyjen ihmeelliseen maailmaan. Tai voisihan niitä itsekseenkin treenata, mutta harvemmin niin on tullut tehtyä. Tänään kertasimme asioita ihan suullisessa muodossa. Laitan lyhesti (kun en pitkästi edes muista:). Tässä jotakin hajanaista:

* Koiralla on oltava fysiikka kunnossa, jotta se kykenee tekemään hypyt oikein. Fysiikkaa voidaan kehittää erilaisilla harjoitteilla, kuten "hiipiminen" metsässä epätasaisella alustalla (alustan korkeuserot eivät mitään suuria) ja taiteilu kaatuneella puunrungolla jne jne.

* Koira oppii tekniikkahyppyjen avulla hyppäämään itsenäisemmin. Tarkoitus on, että koira prosessoi annettuja tehtäviä ilman ohjaajan apua. Tehtäviä muuntelemalla saadaan koira oppimaan arvioimaan etäisyyksiä ja hyppykorkeuksia.

* Ohjaajan tehtävä agilityradalla on kertoa koiralle ajoissa, onko tulossa lyhyt pyöreä hyppy(käännös) vai pitkä laakahyppy suoralla, joka voittaa aikaa. Koira on ihannetilanteessa  oppinut tekemään halukkaasti ja oikeaoppisesti hypyn ja hyppäämään sen oikeasta kohdasta.

* Tekniikkahypyt aloitetaan hakemalla hyppyihin rytmi tasavälihypyillä. Oikea hyppytekniikka on sujuva ja suhteellisen niukka (ei liikaa ilmavaraa hypyn yllä, se ei ole "taloudellista"). Rimat eivät tekniikassa ole koskaan korkealla ja estevälit silti lyhyitä. Jos esim. maxikoiraa halutaan hypyyttää maxikorkeudella, on estevälikin oltava vähintään 4 metriä.

* Tekniikkahypyissä voidaan varioida esteväliä (lyhyt/normaali hyppy, venytetty hyppy, väliaskel), rimankorkeutta, käyttää optisia harhoja ja ohjureita. Harjoituksia ei kuitenkaan kannata vaikeuttaa kerralla kaikilla osa-alueilla vaan vähitellen.

* Jokainen koira on yksilö ja työstää asioita omalla tavallaan. Usein tekniikkahypyissä joudutaan kunkin koiran kohdalla muuntamaan ja hakemaan erikseen ratkaisuja ja harjoituksia (estevälejä), jotta päästään haluttuun lopputulokseen.

* Koira, joka hyppää teknisesti oikein, pysyy yleensä terveempänä ja se pystyy vanhempanakin kisaamaan ja treenaamaan.

-------------------------------------------------------------

Hyppyharjoituksia tehtiin 2 erilaista. Aloitettiin kasvavalla hyppyjonolla. Siinä sekä rimankorkeus, että esteväli kasvoi loppua kohden. Tässä koulutuksen vaiheessa tätä voidaan jo tehdä. Yellon harjoitus oli (kaikki rimat tavallinen): 20 cm, 6 askelta -> 30cm, 8 askelta -> 30cm, 10 askelta -> 40cm, 10 askelta -> 40cm. Tämä meni aivan hirmu hienosti, Yello venytti juurikin siellä, missä sitä toivottiin:)

Jatkettiin haastavammalla kuviolla: Tavallinen 20cm, 7 askelta -> tavallinen 30 cm + vino rima toinen pää maassa, 10 askelta -> ristikko, rimojen toinen pää 45cm, toinen pää maassa, 16 askelta -> tavallinen 35cm, 10½askelta -> tavallinen 30cm. Tämä oli se viritys, mikä säätöjen jälkeen sai aikaan halutun lopputuloksen eli tokaan väliin venytetty askel ja kolmanteen väliin väliaskel. Viimeinen hyppy oli aluksi 6-7 askelta ja ilmeisesti Yello katsoi ja ennakoi sitä, ja teki tokaan ja kolmanteen väliin molempiin väliaskelet. Myös tuo toinen väli oli aluksi n. 12 askelta, mutta väkisin Yello otti siihen venytetyn sijasta väliaskelen. Koiralta ihan tippui vauhti, eikä se kyennyt prosessoimaan alkuperäistä harjoitetta, toisti vain sitä samaa, tehden väliaskelet väkisin ja töksähtäen. Kokeilemalla löydettiin oikeat välit ja suhteet hyppyihin. Tämä olikin ensimmäinen harjoitus, jossa Yello tavallaan "epäonnistui". Muutenhan se on osoittanut äärimmäistä kykyä ja lahjakkuutta tekniikkahyppyihin. Toivottavasti sama suuntaus tulee jatkumaan (tästä notkahduksesta huolimatta) ja sen hyppytekniikka vain paranee ja varmenee.