The day never comes. Näin radiossa laulettiin, kun Turusta kotiin ajettiin. Ja siltä se tuntuikin - päivä, jolloin opin ohjaamaan, ei koskaan tuleJ . Mutta antoisaa ja valtavan kivaa oli treenata. Anti oli runsas ja mietittävää jäi hirmu rutkasti. Yritän tähän piirtää radat kaikista treeneistä. En mitenkään voi ulkomuistista muistaa kaikkia linjoja jne, mutta jotakin lähinnä oman muistin tueksi. Näitä kun haluan joskus treenata uusiksi (=lue: kaikki ei niin hehkeästi sujunut…J ). Loppuun laitan muistilistaa, mitä kaikkea pitää ihan lähiaikoina muistaa ottaa harjoitusohjelmaan. Kiitos järjestäjille Kelmi-Nallikallion-kelpieiden agilitypäivästä. Ja mukava juttu, että myös Cefeus-kelpie pääsi mukaan menoon!
Päivän aloitti herra Yello Kaisan laatimalla harjoituksella, jotakuinkin näin:

Ensimmäisellä suoritusvuorolla tehtiin esteet nro 2-12. Tuon radan nähtyäni ajattelin, että voi ei, 7-8 ei tule onnistumaan erkilläkään ja valitsin sitten ohjaukseksi monesta pahasta yhden, eli liikuin (tai tarkoitus oli) koko ajan hyppyrivin takana. Eli yritin olla menemättä putken puolella hyppyjä. Koiran sai tässä tapauksessa jättää lähtöön ja edetä itse haluamaansa paikkaan. Mua jännitti ihan kamalasti ympäristö; vieras paikka / vieraat esteet / ja joka paikka täynnä kelpieitä:). Miten ihmeessä Yello kuuntelee ja toimii?? No, jätin koiran lähtöön. Ei ensimmäistäkään ongelmaa. Pysyi tasan yhtä hyvin kuin tutuissakin ympyröissä. Etenin tuonne 4-5 hypyn tietämille. Koiran putkeen saamisessa ei mitään ongelmaa. Sitten yritin (muka) "heittää" koiran seiskalle ja ennakoida väärien esteiden ohituksen kohti kasia. Pah. Huono ajatus. Siitä seurasi kaikenlaista; tuli väärän hypyn, hyppäsi siivekkeiden päältä, rimaa alas..... kaikenlaista. Eli menin sittenkin sinne putken puolelle ja vekitettiin koiraa ennen seiskaa. Sitten seuraava ongelma; tärppiputki kasin jälkeen. Ei helvata, mitä me ollaan puoli vuotta eniten varmaan treenattu: putken ohitusta. Turkulaisia putkia ei pysty ohittamaan! Tai no, ohjauksen puutteistahan se johtui, ei kaiketi putkia henno syyttää.... Ja viimeinen ongelma oli se, että Yello ei irronnut loppusuoralla. Jotta ihan niin hyvin meni tämä. JA mikä ihmeellisintä; Yellolla ei ollut vauhtia, sellaista ei ole ennen tapahtunutkaan. Eli sitä pehmeyttä on, kun itse jännitin ja hermoilin (karkaamista ja meille uudentyyppistä treeniä), koira totisesti reagoi! Tokalla kierroksella rataan lisättiin tuo ykköshyppy, muuten sama, siis 1-12. Nytpä koiraa ei voinutkaan jättää lähtöön. Olinpas minä taitava vekittäjä: Yello puomille! Sitten vekitys kohdilleen ja mitä tapahtuikaan; kadoksissa ollut vauhti löytyi tälle pätkälle ja ohjaaja jäi takavasemmalle ihan heittämällä! Nyt oli siis pakko palata siihen alkuperäiseen ratasuunnitelmaani pysytellä hyppyjen takana. Kun en kerran muualle kerinnyt. En tarkkaan muista kaikkia konkeloita; otimme ainakin tuota 7-8 käännöstä yksittäisenä, loppusuoraa maalipalkkaajan avulla (Yello ei oikein vielä herännyt asiaan). Lopuksi taidettiin tehdä "nollarata" ilman virheitä, tehtiinhän me?!? Muisti on hyvä, hiukka lyhyt vainJ

 Yarra oli seuraavana tulessa Eevan kiemuroissa: Jostakin syystä tämän radan sisäistämiseen mulla meni tovi jos toinenkin. Epäilinkin, että jossakin kohdassa tulee "blackout" ja unohdan radan. Eeva neuvoi käyttämään mielikuvaharjoitusta ja muistella rata katsomatta sinne. Näin sainkin sen muistettua, mutta itse radalle lähdin sitten kuitenkin hivenen epävarmana. Tässä piirros, valitettavasti vain en tajunnut (ehtinyt siinä kiireessä) tsekata rataa joka kulmasta, joten linjoissa on varmasti virheitä. Sekä hyppy 6/18 taitaa olla hivenen liian lähellä putkea. Mutta suurinpiirtein näin.
Lähdössä (1-2) vien ihan ok, mutta puomin alastulossa odottavat namit hieman vetävät koiraa puoleensa. Joten siihen heti uusi toisto. Putken jälkeisen takaakierron vien oikean siivekkeen ympäri. Jos oltaisiin ehditty, olisin kokeillut myös toisen siivekkeen ympäri vientiä. Miten lie vaikuttanut nopeuteen ja linjoihin. Mutta teknisesti siinä ei ollut ongelmia. Hypyn 4 vien ihan "normaalikääntönä", kun en ihan sitä jaakotusta tohdi. Mutta se siihen kuitenkin minut pistetään tekemään... ja se toimi aivan mielettömän hyvin! Kannattaisi näitä uusia/uusio - ohjauksia käyttää - kunhan se paikka on vain oikea. Jepulis. Sitten viuhkahypyt, en oikein luota koiraan (onhan siellä se yksi hyppy vähän tyrkkynä...), mutta kääntyy, kääntyy. Kouluttajamme onkin sitä mieltä, että Yarra on oikea kultakimpale (ja mikä minä olisin vastaan tuohon väittämään.. en toki). Eli Yarra kääntyy kuulemma juuri niin, kuin hän haluaisikin kelpien kääntyvän. Tämä ei ole eka kerta, kun mulle näin sanotaan. Ehkä se on sitten uskottava. Jotta kultakimpale menee ihan hukkaan tällä tumpelolla, damn. Ja itse ratahan jatkui sitten puomille, jossa normaali treenisuorituksemme(puomista / kontakteista yleisesti vielä lopussa). Puomin jälkeisessä hypylle viennissä ensin mokaan (saan koiran hyppäämään hypyn myös takaisinpäin). En oikein luota tuollaisissa ulospäin lähetyksissä jostakin syystä Yarraan, vaan jotenkin ylivarmistan ja jään liikaa paikoilleni. Yarra kuitenkin irtoaa ihan kohtuullisen hyvin, sitä pitäisi käyttää hyväkseen. Tehdään tämä uusiksi ilman, että jään pysäkille, niin saadaan toimimaan; irtoaa ja suhahtaa putkeen. Hyppy 11-12 sujuu, sitten tulee kaarta, kun olen myöhässä välistävedossa (mennään  sylkkärillä). Tähän hiotaan hypyn 11 jälkeen vekkiä kertomaan koiralle seuraavaa suuntaa. Tulkitsee takaakierroksi. Olen siis liian hidas. Onhan niitä tehty jonkun verran, kouluttajamme tosin tulkitsee, että ei oltaisi tehty. Taisin olla aika  "taitava":). Loppujen lopuksi saadaan se vekki kuosiin ja onnistumaan. Sitten mennään hieno pätkä, johon sisältyy se odottamani "blackout". Koiran ollessa putkessa unohdan, mille hypylle olemme menossa ja sanon siinä ääneenkin, että rata hukassa. Samassa muistan ja teen jopa hienon vedon hypylle 15, kääntö 16:lle ja sylkkärillä sujuvasti kepeille. Kouluttajan kommentti on taas mairitteleva: Yarra on kyllä mielettömän kuuliainen; saan sen tuosta pikku unohduksesta huolimatta tekemään hienon tien hypylle ja jatkoon. Niinpä, kuuliainen on, ei lähde sooloilemaan omiaan (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta:).  Koira pujottelee itsenäisesti samalla, kun hiivin kohden hyppyä 18, selkä kohden hyppyä. Samalla jätän koiralle vapaaksi putken ja sinnehän menee. Hypyn sijainti oli mulle vähän hukassa ja samalla jätän rintamasuunnan auki koiralle. Eli hartialinja olisi pitänyt sulkea siinä kohtaa. Eli rintama-/hartiasuunta kohden keskikenttää, kunnes putki olisi ohitettu. Otetaan uudestaan kepeiltä ja samassa napsahtaa; valitettavasti mun pohkeessa. Piru vie! Otan kuitenkin loppuradan varovasti, hyppy nro 19 tietysti väärinpäin, kun varon. Toistan vielä tuon kohdan, kun napsaus oli vain pieni. Saan nyt ohjattua oikealta puolelta, mutta kaarrokseksihan se siinä varoessa menee. Joudun siten jättämään tämän loppuradan hiomisen tuon jalan vuoksi. Loppupäivänkin treenit ovat vaarassa, mutta onneksi saan pohkeen sen verran tuetuksi tiukalla siteellä, että pystyn varovaisesti tekemään loputkin treenit. Harmittava takaisku kuitenkin. Ja nämä treenit olivat tosi mieleenpainuvat ja ajatuksia herättävät. Kiva fiilis jäi päällimmäiseksi, vaikka pohje ruhjoituikin.
Vielä siitä puomista ja kontakteista yleensä. Keskustelimme Eevan kanssa Yarran kontakteista lounastauolla. Eevan mielestä Yarra ei tiedä, miten kontakti pitäisi suorittaa. Eli kriteeri on epäselvä. Hän suositteli kontaktien uudelleen opettamista, onhan Yarra vielä nuori koira ja kisauraa edessä toivottavasti runsaasti. Kontaktialusta ja namipalkkaus ohjaajalta, ei maasta, oli hänen ohjeensa. Mietitään ja katsotaan.

Yarra jatkoi suoraan seuraavassa porukassa Sonjan johdolla. Rata suurinpiirtein näin. Esteiden  13 ja 14 sijoittelu ei taida kuvassa olla ihan oikein, mutta sinne päin:). Niiden pitäisi olla varmaan himpun alempana, jolloin 12-13 väli ei ole niin lyhyt.

Tämä tuntui hivenen helpommalta, kuin edellinen, Eevan laatima treeni. Lähdin alkuun vähän epävarmasti, kun tunnustelin pohjettani, uskaltaako yhtään juosta. Yarra hermostuikin varovaisesta etenemisestäni ja meinasi kaataa minut! Jäin jälkeen hyppysuoralla ja Yarra tuli suoraan jalkoihini rähisemään esteen nro 8 edessä! Pelottava eläin... Onneksi jalka antoi lämmettyään myöden ja uskalsin hivenen juosta. Sonja teki juuri sitä, mitä kaipasin, eli huusi mulle "älä odottele sitä koiraa, vaan MENE!". Eli jäin 5-6 esteiden välissä odottelemaan koiraa ja samalla vaikeutin jatkotilannetta. Esteet nro 8-9 olisi periaatteessa voinut (ja ehkä kannattanutkin) ottaa välistävetona, mutta en uskaltanut lähteä kilpajuoksemaan. Kun uskalsin luottaa, että koira tulee perääni odottelematta, ehdin hyvin kasille. Mun pitäisi luottaa Yarraan tuollaisissa ratapätkissä; se tulee sieltä satavarmasti, varsinkaan, kun tärppejä ei ole. Eikä se yleensä tee edes liiallisia kaarteita. Yritin pari kertaa sylkkärikäännöstä ysille, mutta ei tullut mitään. Eli jäin ohjeiden mukaan sitten pyörähtämään kasin siivekkeen kohdalle, koira vasemmalla puolellani. Tätäkään, yksinkertaista, ohjauskuviota en ole paljon tainnut käyttää. Mutta nyt meni hienosti. Koira takaakiertoon hypylle 10 ja sitten ne putket. Yarra taisi olla ainoa tästä ryhmästä, joka ei mennyt kertaakaan väärään päähän kumpaakaan putkea. Ne oli ihan vau:). Sitten pulmallinen välistäveto 14-15. Hypylle 13 sain Yarran hienosti irtoamaan ja sain aikaa siirtyä välistävetohyppyjen väliin. Tarkoitukseni oli liikkua hypyn 15 edessä ja kierrättää Yarra hypyn 16 sisäkautta. Näin tietysti linja loppuhypyille olisi huono, mutta ajatukseni oli välttää ulkokierto hypylle 16, sitä kun mielestäni Yarra ei oikein hallitse. Peruutus hypyn 15 edessä sujui hienosti... mutta en saanut Yarraa hypylle. Hartialinjan kanssa vaikeuksia, se ei liikkunut eikä kertonut koiralle suuntaa. Kun laitettiin hartiat liikkeelle, koirahan hyppäsi ja kääntyi hyvin! Ja se jatko, eip hyvä ajatus. Eli tehtiin taas se samanlainen pyöritys siivekkeen ympäri kuin siellä kasi-hypyllä. Ja hypyn ulkokautta, jolloin loppusuora oli helppo nakki. Yarra pyöri kyllä ihan mielettömän mainiosti. Tuota samaa hartialinjan auki-kiinni-pitoa olisi voinut hyödyntää vielä tekemääni enemmän myös tuolla putkihässäkässä. Tästä treenistä jäi tosi positiivinen ja kiva fiilis. Ihan kamalasti ei hiottu, kun piti säästää mun jalkaa. JA toisaalta; treenihän meni hyvin; virheet ja puutteet saatiin korjattua.

Päivän päätteeksi "pikku"poika Yello pääsi vauhtiin Tapsan kuvioissa. Tapsan treenin ajatus oli - ei saa valssata! Iik, pujottelun jälkeinen suora putki, taitaa emäntä jäädä takavasemmalle aika rajusti. No, lähdettiin matkaan kuitenkin, ja vieläpä ilman valsseja.. Eka pujotteluunsyöttö meni varovaiseksi (putken varomiseksi), koira ohi koko esteestä. Toka meni putkeen.... kolmas nappiin! Eka pujottelu taisi onnistua, mutta ongelmia seuraavana olleen hypyn sylkkärin kanssa. Että mä en ole opettanut sylkkäriä kunnolla oikeastaan kummallekaan kelpielle. Yarra osaa jotenkin, mutta Yellon kanssa ollaan vielä ihan alkutekijöissä. Ja taas se putki; väärä pää että helähtää. Voihan vinetto, ne turkulaiset taisivat luulla, että palturia puhun, kun sanoin, että on treenattu tuotakin asiaa ja PALJON! Hiottiin tuota alkua ja pihulainen, kun menin ohjaamaan virheen sinne pujottelun loppuun - eli en malttanut antaa Yellon pujotella rauhassa loppuun, vaan tyrkkäsin sen liian aikaisin putkeen...ääk! En ihan just muista, koska Yello on tehnyt virheen pujottelussa (ainakaan lopussa, avokulmasisäänsyötöissä kyllä), puhumattakaan 3-4:stä virheestä. Hiottiin sylkkäriä, joka melkein sulavasti jopa saadaan onnistumaankin, sitten on ongelmia (mutka)putken kanssa. Käännän liikaa, enkä siten anna lupaa suorittaa; joten ohi. Sekin päivä on taas nähty:). Ja pöh, loppusuoralla onnistun unohtamaan tokavikan hypyn (joka ei ole ihan linjassa) ja eiku  siitä ohi! Eli "kanttaa"! Tulikohan nyt varmasti ihan kaikkiin kohtiin tehtyä jokin virhe?!? Kutakuinkin ainakin. Hipihipi. Toka rata oli sama toisinpäin paitsi aloitettiin renkaalta. Ajatuksena oli se, että lähtö tehtäisiin koiran kanssa yhtäaikaa. Jalkavammasta johtuen sain ottaa puoli metriä etumatkaa. Hurjaa, kovastihan se auttoikin! Otin alkusuoran ensin koira mun vasemmalla. Oli kuulemma parempi niin, että koira olisi lähdössä oikealla ja sitten pitäisi tehdä leikkaus hypyllä nro 3. Mulle on jostakin syystä tuo leikkaaminen vastenmielistä tai ainakin viimeinen mahdollinen ohjaus hyvin usein. Mutta nyt piti näin siis pakosti tehdä. Eikä ongelmia. Koira putkesta vastaanottona hypylle ja sylikääntö putkelle. Aina ei ajoitus ollut oikein.. rima alas tai hirvee kaarros hypyn jälkeen. Teimme siis / tai lähinnä yritimme tehdä vekin putken ja hypyn väliin kertomaan koiralle seuraavan suunnan. Joku yritys taisi olla jopa kohtuullinen . Tästä lähetys suoraan putkeen ja itse noin pujottelun puoliväliin varmistamaan aloitus & varsinkin se lopetus! Meninpä siinä kuitenkin mainitsemaan, että on jo kerran kokeiltu itsenäistä pujottelua (vieläpä samasta eli suorasta putkesta, tosin putki ei ollut ihan keppien sisäänsyötön tasalla), sitä pitikin sitten samantien kokeilla...! Eli pitää uskaltaa. Ja näin teimme, ja vieläpä onnistuneesti, hyvä Yello! Kylläpä se osaa. Loppurataan kokeiltiin sitten hypylle 8 sylkkäriä ja hypylle nro 9 leikkausta. Olipas haastetta, mutta ihan kiva oli myös onnistua! Nyt mun on urakalla opeteltava takanaohjausta, vauhtia on..... Itse en tuossa vauhdissa tule pysymään, joten mitä kauempaa saan Yellon toimimaan, sen parempi. Kas, tuohan kuullostaa ihan suunnitelmalta!

Muistilistaa:

- sylkkäri sujumaan

- jaakotus -> paikallaan siihen, mihin se on paikallaan:)

- Yellolle suorat etenemiset!! Piruvie, kun niitä kääntymisiä on jauhettu, sehän ei osaa irrota suoraan!!

- takaaleikkaukset eivät ole kiellettyjä, päinvastoin, niitä pitää treenata