En tiedä, miksi se on aina samanlainen järkytys nähdä pöytä radalla. Mutta niin se vain on:). Mun muistaakseni Yarran kisauran aikana pöytä on ollut kisaradalla tasan kerran ja silloinkin oltiin vielä 1-luokassa. Mutta nyt se oli Riihimäen agilityradalla, este nro 5. Alku oli pelkkää suoraa, tosin este nro 4 oli keinu, mikä himpan jarrutti koiraa ennen pöytää. Silloin 1-luokassa pöydältä tuli vitonen, kun pysäytin koiran jo ennen pöytää (kielto), mutta nyt selvittiin puhtaasti. Tosin ei ilman jännitystä.

Alku oli siis 2 hyppyä, pituus, keinu ja pöytä. Kaikki linjassa, mutta ei nyt toki ihan suorassakaan. Mentiin aika apinanraivolla mun mielestä, onneksi vimmmattu vartalojarrutus + "väntä"-käsky puri ja sain koiran pysymään pöydällä. Hilkulla oli se yli meno, mutta onneksi koira on taitava jarruttelija. Sitten meinasin kämmätä laskun aikana, melkein annoin koiralle lähtöluvan jo ennen mene-komentoa. Onneksi sain juuri juuri pelastettua. Jatkettiin A:lle (putki oli A:n alla), hyvin pystyi itse peittämään sen putken. A:lta okserille, josta käännös 180 astetta putkeen (sinne A:n alle). Okserin jälkeen eka pieni ylimääräinen kaarros tälle radalle. Putkesta muurille ja jyrkkä 90 asteen käännös suljettuun kulmaan kepeille. Vauhtia on. Sitten hypyt, joille jälkikäteen ajateltuna tekisin hieman toisenlaisen ohjauksen. Eka niistä oli erittäin lievä takaakierto, sitten voimakkaampi takaakierto. Jään tekemään sylkkärin jälkimmäiselle. Nyt ajateltuna  olisin vedättänyt pujottelun ja mennyt hyppyjen väliin valssaamaan. Hypyt meni ihan ok (sylkkärin otin hieman varmistaen, ettei mene hyppyä väärään suuntaan, varmistuksesta johtuen taas pieni ylimääräinen kaarros), mutta jäin jatkotilanteessa ihan liikaa jälkeen. Eli hypyltä paineltiin suoraa rengas - > puomi. Olin suurinpiirtein renkaan kohdalla, kun koira oli puomin tasaisella osuudella. Paniikissa huusin alastulokäskyä ja koira meni jotenkin omituisesti pomppimalla sinne loppuun. Ja karkasi eteenpäin.... hirmu kaarroksen. Sain siitä vielä koiran kääntymään mukaan, maali oli puomilta jyrkästi vasemmalle: hyppy -> pussi -> hyppy. Ja niin nolla tuli, sijoitus vasta 11., voittajalle hävittiin n. 4,6 sekuntia.

Hyppiksellä oli 1 kohta jota mietin pitkään ja jätinkin itselleni siihen 2 eri vaihtoehtoa. Ratasuorituksessa valitsin sitten sen haastavamman, koska alla oli (typerä) vitonen. Mokasin radan ekan käännöksen pitkäksi. Menin tyhmä kakkos-hypyn kohdalle alussa ja lähdin koiran kanssa yhtä matkaa. 2 hypyn jälkeen oli pituus, jonka jälkeen oli kuolleessa kulmassa vasemmalla hyppy. Eikös me juuri viime viikolla treeneissä tehty Yarralle niukkaa käännöstä. Ja siinä oli just oleellista se, että en mennyt kovin lähelle estettä, vaan jättäydyin taaemmas, jolloin koirakaan ei edennyt eteenpäin liikaa. Mitäs varten niissä treeneissä käydään, jos ei kisassa muista mitään niissä opittua?!? Kysyy tässä hän. No, siitä vitonen kokemusten joukkoon ja päätinkin sitten vetäistä hirmuradan siihen päälle. Kaarteet ja käännökset riskillä ja hoputusta minkä ehtii. Sinne pujottelun edellä oleville hypyille en suinkaan mennyt valssaten varmistamaan, vaan lähetin sen kauas edelle tekemään sen nurkassa olevan hypyn. Sijoituin sillä aikaa sen seuraavan taakse kääntämään koiraa kohden itseäni ja tulemaan kohden sen seuraavan. En  uskaltanut ihan riittävästi peruuttaa (pelkäsin ohitusta), joten koiralle ei jäänyt kamalasti tilaa. Onneksi Yarra on pieni ja se mahtui kurvaamaan edestäni sinne kepeille. Ai että oli hieno kuvio, kerrankin sai nauttia. Kepeillä muistin jättäytyä hivenen taakse, jotta sain paremman linjan jatkoon. Seuraava este oli muuri ja sen jälkeen oli 2 putkea vierekkäin, joista mentiin siihen vasemmanpuoleiseen. Pujottelusta alkanut juoksulinjani painoi koiran siististi oikeaan putkeen nopeasti ja epäröimättä. Loppuradan putki, pussi ja hyppykaarrokset painatettiin tuhatta ja sataa. Vielä yhden ohjausvirheen onnistuin käännöksessä tekemään, kun luulin koiran karkaavan käsistä. Hieman paniikinomainen käskytys ja rintamasuunnan käännös kohden koiraa saivat aikaan pienen kosketuksen rimaan ja siitä toinen vitonen. Aika oli roimasta kiellonkorjausajasta huolimatta ihan hyvä.