Aamusella oltiin taas reippaita ihanassa syyssäässä ja tehtiin aamulenkin yhteydessä pieni treenisessio. Tallasin erittäin lyhyen jäljen tiiviisti askeltaen Morrikselle. Kun se viime kertainen meni katastrofiksi.... Jäljen mitta oli vain 15-20 metriä, kun lihapullia oli aika vähän. Nyt löytyi tarkkuutta ja varmuutta työskentelyyn, yllätys.

Sitten talloin vielä esineruudun, suuruusluokkaa jälleen noin 20x20 metriä. Maaston kohta oli mukavan kumpareinen, en nähnyt ruudun takalinjaa ollenkaan lähetyslinjalta. Puusto oli harva, mutta korkeuseroja löytyi, siksi näkyväisyys katosi. Ensin Morris, olin jättänyt molempiin takakulmiin esineen. Morris teki aivan upeasti töitä ja molemmat esineet nousivat noin 30sekuntia käskystä. Molemmat se myös tiputti mun jalkoihin, kun kaivelin lihapullapussia sen tullessa kohti.... Mutta Morris on niiiiin helppo, kun sille antaa uuden käskyn, esine tulee käteen asti. Mahtiukko!

Noo, tässä vaiheessa Yello oli riekkunut itsensä hengästyksiin jo lenkin aikana, saatikka odotellessaan vuoroaan puuhun kytkettynä. Noin niinku hermot oli jo aikalailla riekaleina siihen mennessä. Aattelin sitten, että vaikeutan ruutua Yellolle sen verran viime kertaisesta, että takuulla se mokaa ja saan vaan hermostua sille lisää. Eli aivan sama siinä pisteessä sitten. Vein esineen (hiusdonitsi, sekin vielä!) siten, että Yello ei nähnyt paikaltaan kovin hyvin. Siinähän sitten etsit, senkin kakara! Jaa, sitten otan Yellon lähetyspaikkaan, annan käskyn (hykertelen jo mielessäni, että kohta se epäonnistuu) ja jään seuraamaan tilannetta. Yello juoksee miljoonaa ruutuun, saa ilmeisesti hajun, pienentään ympyrää, paikallistaa, paikallistaa, löytää! Eihän sen pitänyt löytää! Ei onnistu mun källi. Loppuun asti en saa sitä tuomaan esinettä, kun otan palkkalelun esille innoissani. Mutta ei se mitään. Sitten vien sen donitsin uudestaan ruutuun, tällä kertaa sinne lähelle takarajaa, eli kumpareen taakse. Taas Yello lähtee hyvin, mutta kun ei heti löydä, käy epävarmaksi. Hyvä vaan, että joutui vähän käyttämään älynystyröitään, jos vähän rauhoittuisi (jos). Morris reagoi jokaiseen "esine"-käskyyn haukkumalla ja Yello haukkuu sille takaisin. Yritän saada Morriksen hiljenemään (ei onnistu). Sitten, kun kävelen vähän ruudun puolelle ja annan siitä vielä yhden käskyn, Yello lähtee vielä kerran etenemään. Näen tästä paikaltani, että nyt on paikantanut esineen ja alan jo kehua. Tällä kertaa esine tulee melkein perille asti. Ei se nyt ihan tonttu olekaan, sehän on yllättävän taitava! Eli treenejä voi siis jo vaikeuttaakin. Ja erikseenkin treenata sitä luovutusta.

Lenkkipolun varrelta: