Kas, sunnuntaina olis kisat, käväistiin siis vähän treenaamassa pitkästä aikaa. Sitä sun tätä pientä tehtiin, lähinnä vain höntsäilyä ja tuntuman ottamista. Esteistä radalla olivat pujottelu, putki, keinu, muuri ja hyppyjä. Myös A siirrettiin hieman kentän puolelle, joten sitäkin pystyi ottamaan. Treeni meni kohtuullisesti, mutta täysin valmistautumattomiahan me ollaan su kisoihin. Ensi viikolla alkaa sitten "oikea" treenaus. Kenttä tosin oli nyt huonompi kuin viikko sitten. Routavaurioita, olettaisin.

Tuossa pihassa ollaan silloin tällöin taas puuhasteltu kaikenlaista. Kaukoja otin testisarjan täydestä kisamatkasta ja vaihdot taisivat olla maa-sei-maa-is-sei-is-maa. Eka käsky muistaakseni kaksoiskäskyksi, muut vaihdot ekalla. Etenemä noin 40cm. Positiivista oli vaihdot ekalla käskyllä (paitsi eka), mutta ei ne vaikeat vaihdot oikein vielä onnistu. Argggh.

Onnistuneita tunnareita on otettu. Viimeksi oma oli hieman peitettynä hiekalla. Hyvin bongattu. Siirryn pikkuhiljaa pallopalkasta pois, jotta saadaan mielentila paremmin tunnariin sopivaksi. Palloa ei mielestäni enää tarvita tässä liikkeessä.

Mutta voihan METALLI. Jos nouto on kokonaisuudessaan hajonnut atomeiksi, kun talvemmalla sujuneet metallinoudot vaihtuivat entiseen närppimiseen. Samalla puukapulanoutokin on kärsinyt rajun takapakin. Vain meille voi tapahtua sitten metallinoudon nostatusvaiheessa sellainen, että onnistun livauttamaan kapulalla Yelloa kuonoon ja tulee ihan kunnon vekki. Olin siis heittämässä kapulaa. Yello lähtee pari askelta etenemään kunnes tajuaa, että SATTUU. Voihan räpellys. Mutta jossakin vaiheessa saadaan noutokin tehtyä. Mutta minkälaista takapakkia tämäkin nyt vielä aiheuttaa - uskallan vain arvailla.