Jos viime tiistaina takkuili kone, tänään meno oli sitävastoin onnistunutta. Aloitimme vauhdikkaalla pätkällä, jossa ei haastetta puuttunut. Parin hypyn kautta putkeen (jälkimmäisen hypyn jälkeen otin koiran haltuun vastakädellä, jotta ei juokse etuvasemmalle A-esteelle) "kuolleeseen" kulmaan, eli suuaukko ei näkynyt yhtään. Ei ongelmia. Putkesta hypyn kautta nyt sinne A:lle (keskelle %&¤# vesilammikkoa) ja sieltä putkeen. Hypyn takaakierrosta pujotteluun ja valssilla putkeen, joka oli suora ja suurinpiirtein pujottelun vieressä ulottuen pujottelun puoliväliin. Eivät ihan samansuuntaisesti. Putkesta käytiin hyppäämässä 1 hyppy ja lähetettiin koira takaisin putkeen ja sieltä sitten vaikea avokulma pujotteluun. Tässä ratkaisi onnistumisen se, että pystyikö jättämään koiran selviytymään yksin putkeensyötöstä. Avokulma oli niin vaikea, että Yarra ei olisi siitä "yksin" selvinnyt. Tarkistin vain takaviistosta, että Yarra on lukinnut putken ja juoksin pujottelun aloitusta kohden. Hyvin meni. Pujottelun jälkeen 3 hyppyä kukin sisäkautta ulos. Eivät olleet mitenkään hankalasti tai vaikeasti, väljyyttä oli. Siitä huolimatta onnistuin ekaan väliin aiheuttamaan ylimääräistä kaarta ja jälkimmäisellä oli lähellä, että Yarra olis käynyt katsomassa hypyn väärää puolta (taisi kuono käydäkin...). Sain sen kuitenkin vielä käännettyä oikealle puolelle hyppyä ja lopetus tuon jälkeen puomi -> tärppipään ohi putkeen. No problemos. Hiottiin vielä linjoja tuohon loppuhyppelyyn ja Yarra tekikin tarkasti ja kaarettomasti, mahdollisimman niukasti. Kaipa sitä sitten himpun verran paremmin ohjattiin:).

Toka pätkä oli myös haastetta täynnä, mutta asenne oli nyt kohdallaan ja sanoisinko myös suoritus kohdallaan. Noo, tulihan siihen loppuun se vanha juttu (suorasta putkesta pois huutelu...), mutta eipä takerruta siihen, kun muuten oli aika maheeta. A-sta aloitettiin ja mentiin putkeen, josta hypyn kautta (hyppy hypättiin nyt sisäpuolelta ulospäin, ekalla radalla sama hyppy takaakiertona) pujotteluun. Tein pujottelun päähän vedätystä, jotta sain etumatkaa. Koira lähetettiin pujottelun jälkeen vieressä olevaan suoraan putkeen ja tarvitsin etumatkaa seuraavaa hyppykuviota varten (onnistuinkin siinä). Hypyt oli ensin u-käännös ja seuraava hyppy putken vieressä oleva hivenen vinossa linjassa. Sain siis hyvän etumatkan u-käännökseen ja muutin hivenen koiran linjaa ennen viistohyppyä, jotta sain sen hahmottamaan tulossa olevan kuolleen putkensuun. Yarra bongasikin putkenaukon tosi kaukaa (kauempaa, kuin mihin olin varautunut), siinä aivan henkeäsalpaava (adjektiivit loppuvat....) sisäänmeno. Pystyin siis jäämään putken toiseen päähän vaihtamaan ohjauspuolen. Siitä koira vielä hypylle ja takaisin sinne suoraan putkeen. Ja putken jälkeen oli tarkoitus ottaa koira takaisinpäin suljettuun sisäänsyöttökulmaan pujottelemaan sylkkärillä (eli ei sinne äsköiseen avokulma-syöttöön). Ja tein ne "klassiset"; huusin liian aikaisin "kom", onhan Yarraa sen verran hankala saada heti kääntymään suoran putken jälkeen. No, uusi syöttö ja pujotteluunvienti ihan pienellä ylimääräisellä kaarella. Tuo loppu vielä uusittiin ekasta suorasta putkesta lähtien. Eli tuli se u-käännös jne. Sinnekin pohdittiin kaaren pienentämistä ja onnistuikin hyvin. Vein Yarran tosi lähelle hyppyä ja siitä tiukka kääntö + se leikkaus. Putkenpää löytyi taas hienosti ja toisessa putkeensyötössä en enää epäonnistunut tai siis en huutanut liian aikaisin koiraa kääntymään. Hyvin se kääntyi ja pujotteluunsyöttö aivan nappiin, ei kaarta. No, tiesihän se toisaalta, minne mennään, mutta kuitenkin. Tästä jäi vähän sellainen fiilis, että hyvä jäi viimeiseksi. Toivottavasti kuitenkin ura jatkuu.

Treenien lopuksi tehtiin vielä yksittäisenä muutama toisto sekä puomille, että A-lle. Täytyyhän se iltaruoka jossakin syödä, miksi ei siis esteillä?