Sunnuntaina 27.1 osallistuimme Yarran kanssa J.Suoknuutin agilitykoulutuskurssille. Anti oli jälleen mukavan runsas ja antoi rutkasti pohdittavaa. Rata oli totuttuun tapaan pitkä ja tosi vaativa, ei hetkenkään lepohetkeä aivokapasiteetille. Ohjausmanooveristä toiseen olisi pitänyt pystyä liikkumaan kuin rasvattu salama..... Kuullostaa (ja onkin) mahdottomalta! Rata oli pitkä ja vaikeaselkoinen vain näin kirjoittamalla selvittäen, mutta yritänpä joitakin huomioita sieltä poimia. Oikestaan en missään vaiheessa pystynyt kovin pitkään ohjauspätkään ilman virhettä, vaatimustaso oli kova. Termein jos puhutaan, jo alun (este nro 3) backlap- kuviossa meni aikaa, ennenkuin sain sen toimimaan. Nää nyt pitäis olla Yarralle jo aika tuttua puuhaa, mutta onnistuin kuitenkin itse mestaroimaan kaaosta ja virhettä. (Backlap; eli tietysti takaakierto + sylkkäri.)

Tuossa backlap-kohdassa työstettiin jokunenkin hetki ajoitusta, vartaloliikettä, käsiohjausta jne (sama aloitus kokeiltiin jossakin vaiheessa myös jaakotuksella, siinäkin työstettiin samoja ongelmia, siis ohjaajaa...). Hohhoijaa, olo oli kuin aloittelijalla... No, vihdoin päästiin jatkamaan, suora putki, josta hyppy, takaakierto, hypyt välistävedolla, putkeen taas. Takaakierrossa en onnistunut kamalasti sössimään, mutta tuo välistäveto on sellainen "ihme", jossa mun liike ei sitten ole riittävä. Jos sitä yleensä ottaen oli liikaa, tässä sitten toisin päin. Eli yritän muka vain vetäistä koiran välistä, kun sen saa paljon varmemmin ja nopeammin kääntymään, kun ottaa vähän puolivalssin tapaista mukaan. Putkesta jälleen jatkoa; hypyn takaakierto (itse oli jo valmiina siellä "takana"), tämä onnistui aika kivasti. Mutta sitten taas.... piti sijoittaa itsensä nopeasti (loppumetri peruuttaen) sopivaan ohjauspaikkaan ennen seuraavia mutkia. Hypylle lähetys, välistäveto (pitkähkö väli), sylkkärillä seuraavalle lähetys ja puomille. No, tässä sitten tuo sijoittautuminen ensinnäkin oli haparoivaa, sitten ennakoin sylkkäriä ja koira ohi hypystä. Voipa ei. Nämä kursittiin taas kasaan ja puomilta sitten jatkettiin parin hypyn kautta putken kuolleeseen kulmaan lähetykseen, josta tosi vaikea avokulmaan vienti pujotteluun. Tämä pujottelun sisäänsyöttö jäi mua todellakin harmittamaan. Näitä, juurikin näitä on treenattu ja väitän, että ne onnistuvat jo hyvin. Vaan mitäpä minä menin tekemään; taituroin koiran yli oikeasta välistä ja väärälle puolelle. Viimeistään tämä todisti sen, että näissä treeneissä emme yltäneet normaalille taitotasollemme. Ja se kiviriippa ja syyllinen siihen oli tietysti minä ohjaaja-tumpelo!

Mutta jottei totaaliseen epätoivoon olisi vaivuttu, lopuksi sentään opettelimme (meille) uutta ohjausmetodia, joka oli aika kiva ja onnistunutkin. Tämä oli ns. saksalainen huiskaisu. Rata jatkui pujottelusta putkeen, siitä käännettiin hypyille, lähetettiin koira u-käännökseen siten, että koiran lähtiessä hyppäämään ekaa u-käännöshyppyä, sijoittauduttiin jälkimmäisen hypyn siivekkeen kohdalle. Ohjaajan rintamasuunta oli vasten koiran kulkusuuntaa, eli tavallaan "vastaanottamassa" koiraa, mutta oltiin siivekkeen kohdalla. Siitä koira "huiskaistiin" vastakädellä näyttäen hyppäämään ja kun koira lähti suorittamaan, tehtiin nopea persjättö vaihtaen ohjauspuoli. Seuraava este oli taas putki ja oli järkevää vaihtaa tuossa vielä jatkoa varten toiselle puolelle. Ensiyrittämällä unohdin lähteä persjättöön, mutta Yarrahan tämän osasi. Kun muistin jatkaa liikettä, saatiin edes tuo huiskaisu aika nopeasti kursittua jotenkin läpi. Huh. Loppurataa ei sitten valitettavasti enää ehditty. Siellä olisi vielä ollut kaikkea mielenkiintoista. Toinenkin huiskaisukohta, jossa jatko olisi ollut vaikea putkensuunohitus, hypylle oli tarkoitus. Sekä vielä koiran itsenäinen pujottelu siten, että ohjaajan ja koiran väliin jäi hyppy. Mutta katsotaan niitä sitten vaikka myöhemmin ominpäin:).

Vielä jokunen huomio tai muistiinpano:

** Vartalon yläosa tekee monia ohjausliikkeitä liioitellun kulmikkaasti, minun pitäisi oppia hallitsemaan liikettä ja viemään Yarraa pienemmillä ohjausavuilla. Tämähän on tuttua: koiran pitäisi jo ponnistaessaan tietää seuraava suunta, jotta se suuntaisi jo sinne päin valmiiksi. Treeniä, treeniä!

**  Hyviä kelpieitä on kuulemma vähän; tarkoittikohan se, että Yarra olis hyvä (oikein ohjattuna) vai että turha kuvitella, että siitä hyvä tulis?!? Ilmeisesti kelpien perusominaisuuksiin kuuluu nopea vauhti ja pyrkimys mennä suoraviivaisesti eteenpäin. Sen kääntymisen kanssa on vähän niin ja näin...