Sunnuntaimme kului Sääksjärvellä Cefeus-kelpieiden tapaamisessa, muutama meitä siellä oli. Päivän ohjelma oli pitkä ja raskas ja aika loppui aivan kesken. Oman väsymystilani johdosta en osallistunut agilityyn enkä aikapulan vuoksi flyballiin. Agilityssä vähän katsoin muiden perään, ei varmaan ihan "kouluttamisesta" voi puhua. Ongelmakohdista keskusteltiin porukalla.

Tokossa Ansu puolestaan katsoi muiden perään ja antoi neuvoja. Osallistuin tähän osuuteen Yellon kanssa. Katsottiin vähän seuraamista ja seisomis-liikettä, kun on niitä ongelmia näiden kanssa. Kaiketi lähinnä sellaisia, että kun kukaan ei opeta niitä kunnolla Yellolle..... (ikuisuusongelma) . Seuraamistahan olen nyt yrittänyt jatko-opettaa ja palkata lelulla. Imutusseuraamisesta namin kanssa piti päästä eroon ja kun Yello ei palkkaudu enää kunnolla namilla. Lelu on parempi juttu. Olen pitänyt lelua oikeassa kädessä. Yellon seuraaminen on epävarmaa, se ei varsinaisesti jätätä, mutta kulkee epävarmasti ja välillä tulee hitaammin ja välillä nopeammin. Ja mä vielä menen mukaan sen hidastuksiin... ilmankos on epävarma! Sekä katson liikaa koiraan päin, katse pitäisi suunnata enemmän eteenpäin, koira ahdistuu. Yello ei kuulemma näytä olevan tyystin tietämätön mitä haetaan, mutta epäröivältä näyttää. Ansu kehoitti mua kokeilemaan siirtää lelu (pienempi kuin mitä käytämme) vasempaan kainaloon ja tiputtaa se sieltä, kun on palkkauksen aika. Olin tästä vähän epävarma, kun en ole miesmuistiin kokeillut, miten Yello reagoi maahan tiputettuun leluun. Ups. Aina vaan palkkaus kädestä (yhdessä leikki). Muinoisina aikoinahan tein suuren työn, että sain Yellon tuomaan lelun mulle. Mutta totisesti päätin, että testataan. Seisomisen osalta on palattava askel pari taaksepäin ja vahvistettava oikeaa asentoa.

Vaikka olinkin kotiin saavuttuamme turkasen väsynyt, ajattelin heti tuoreeltaan testata pihassa. Pienempi lelu kainaloon ja menoksi. Seuraamispätkät 2-6 metriä. Niin ja se seuraamiseen lähtö EI aina perusasennon kautta vaan liikkeestä. No nih, tulos: tehtiin toistoja ehkä lähelle 10. Parhaat ikinä. Liikkeelle lähtö, kontakti, intensiteetti, tekemisen riemu, oikean paikan nopeampi löytäminen kaikki paranivat toisto toistolta. Ja nopeasti Yello hoksasi, että lelu tulee ylhäältä ja toi sen mulle automaattisesti JOKA kerta vetoleikkiä varten ilman houkuttelemista.

Seisomis-liikettä tehtiin myös ja naksuttelin ja palkkailin Yelloa edestäpäin ohjaillen. Näitä vielä jatketaan ennen kuin vaikeutetaan ja yhdistellään muihin. Mutta ennen liikkeestä seisomis-liikettä on opetettava ne osa-alueet: seuraaminen ja seisominen. Vasta sitten voi tulla liikkeestä seisominen. So simple.

En tiedä, joko se tokokärpänen iskisi kunnolla. Jos saan tuon seuraamisen kuntoon, muut jaksaa sitten kyllä. Siis alokasluokan verran. Mutta jos tuo onnistuminen ei toistu seuraavissa treeneissä... sitten varmasti masentaa. Mutta se ei selviä kuin kokeilemalla. Harmi vaan kun ensi viikko on ihan kamalan kiireinen. Mutta yritetään jaksaa puristaa sinne jotakin treeniä. Eihän siihen paljon mene aikaa, eikä tarvitse välttämättä lähteä edes kotipihaa pidemmälle. Joten enää ei ole tekosyitä.