Jotta viikonlopun agilityanti olisi mahdollisimman täydellinen, käväisinpä vielä Mutalassa treenaamassa kelpukoiden kanssa. (Ja niinpä ne kotityöt on tältäkin viikonlopulta tekemättä....).

Yello aloitti (maxi)renkaalla, sillä vaikeammalla, kun se sattui olemaan estekasassa etummaisena. Tehtiin n. 4-5 toistoa, kaikki luoksetulona ja varmistuksella toki (katsekontakti renkaasta läpi) ja joka ikinen onnistui! Ja vieläpä ilman minkäänlaista epäröintiä. Sitten tehtiin tekniikkahyppyjä. 4 hyppyä rimat 20 cm korkeat ja välit 5 kantavarvasaskelta. Taas oli kierroksia enemmän kuin laki sallii, eikä Yello aluksi oikein keskittynyt kunnolla. Kyllä se teki ja hyppäsi, mutta se oli sellaista hosuvaa ja tulipa niihin rimoihin hipaisujakin. Yritin itse olla mahdollisimman rauhallinen ja ehkä se sitten vihdoin tuotti tulosta ja koirakin teki rauhassa ja puhtaasti. Lopuksi otin vielä pienen muutoksen harjoitukseen. Edelleen ne 4 hyppyä ihan vain suorassa linjassa, mutta välit 5-6-7 askelta eli loppua kohden välit hieman pitenivät. Tämä meni kerrasta (molemmat ohjauspuolet) aivan mainiosti ja ilman "rimankopistelua". Vielä jokusia kepityksiä (puolikkaat kepit ja 3 verkkoa, nyt ei niitä verkkoja sitten otettu pois..).

Yarran treenien aihe oli lähetykset ja itsenäisyyttä suorituksiin. Lähetyksissä myös ohjaajan lähtöjä seuraavaan suuntaan, joka oli täyskäännös. Eli lähtöhypyn kautta u-käännökseen, lähetys kaukaa ja etäännyin sivusuunnassa ottamaan vastaan sille jälkimmäiselle. Kun koira lukitsi hypyn, lähdin heti alta pois kohden seuraavaa hyppyä, joka oli käännös oikealle. Kun koira taas lukitsi sen hypyn, lähdin taas jatkamaan kohden seuraavaa estettä (täyskäännös ja putkeen). Koira siis suoritti takanani hyppyä ja lähti hienosti siivekettä nuollen heti hypyn jälkeen perääni ja syöksyi putkeen. Tämä harjoitus onnistui uskomattoman hyvin. En ollut uskaltaa toistaa sitä, mutta olihan se sitten pakko testata se kuuluisa testi (= oliko se vahinko....??). Myös toisto onnistui yhtä hyvin (no, koira varmaan jo osasi radan:). Sitten tehtiin vähän myös itsenäistä pujottelua. Eli tarkoitukseni oli testata, saanko Yarran pujottelemaan (suljettu sisäänsyöttökulma eli helppo) kaukaa ohjattuna ja täysin itsenäisesti. Asetuimme lähtöasemiin pujottelun loppupään oikealle puolelle. Pujottelun alkupään oikealla puolella oli rengas. Itse jäin seisomaan ja lähetin koiran renkaalle, siitä siirryin pujottelun vasemmalle puolelle samalla kääntäen koiran pujotteluun. Tätähän aikoinaan treenasin jonkunverran Morriksen kanssa. Ihan vain huvikseni, mutta jouduinhan sen kerran tekemään myös kisoissa, olosuhteiden pakosta (kun Morris karkasi lähdöstä), tosin toiselta ohjauspuolelta. Yarran suoritus näytti niin hyvältä, että voihan tuotakin ihan vaikka piruuttaan lisätä treeniohjelmaan, jos on joskus vaikka siihen sopiva rataprofiili.

Sitten Yello pääsi taas radalle. Tarkoitus oli tai ihan toteutuskin oli ottaa treeniä 1 hypyllä + 2-3 hypyllä. Nyt rimat 55 cm. Ensin pelkkä 1 hyppy, jossa otimme vain kääntymistä esteen jälkeen + palkka. Sitten oli tarkoitus ottaa u-käännöstä. Siinä alkoi koiran kuumeneminen ja äänen käytön aloitus. Otin kyllä palasissa ja palkkasin hiljaiset suoritukset. Ilmeisesti ne äänenkäytön takia palkkaamattomiksi jääneet (muuten oikeat) suoritukset hämmensivät koiraa ja se alkoikin kuumeta lisää:(. No, tehtiin vielä sitkeästi ajattelemani valssiharjoitukset 3:lla hypyllä. Eli 2 viistosti eteenpäin, valssi ja vielä 1 hyppy takaisinpäin. Toinen ohjauspuoli meni aika nopsaan oikein (siis itse harjoituksessa ei ollut mitään ylivaikeaa tai edes vaikeaa, vain sen suun pitäminen kiinni tökki....) ja reilut palkat. Mutta sen toisen ohjauspuolen kanssa takuttiin. Toisaalta sain tekemään hiljaa, jos otettiinkin vain 2 hyppyä suoraan. En tiedä kokeeko Yello ne kääntymiset liian vaikeina (vaikka se tekeekin ja tottelee ne hienosti) vai kuumiaako se, kun saa kurvissa kiiihdyttää vauhtia?!? Kelpien sielunelämä on varmaan jokaisella kelpiellä ihan omanlaisensa. Tai ainakin minä olen onnistunut saamaan kelpiet, jotka on kyllä hyyyyvin erilaisia keskenään. Tarkoitus olikin olla erilaiset. Siinä missä Yarra on kuuliainen ja nöyrä, Yellon kanssa saa kyllä raapia päätään ja pohtia ja pohtia. Niin, saatiin se treenikin tehtyä lopulta (hiljaa). Mutta loppupäätelmänä todettakoon, että Yellon kanssa taitaa olla turha pidellä mitään kiirettä, perusasioita saadaan tahkota varmaan kuukausikaupalla. Eli pidemmät kaavat on tulossa herra höyryävän kanssa. Helppoja, palasissa, paljon palkkaa. Ja siitäkin huolimatta lopputuloksena saattaa olla agikoira, joka haukkuu lähdöstä maaliin, ainakin, jos löysästi ohjataan.....

Lopuksi tehtiin vielä Yarran kanssa toistoja A-esteellä. Nyt en laittanut makupalaa valmiiksi, vaan naksautin oikeassa kohdassa oikeassa asennossa ja sitten vasta annoin makupalan. Ja tarttis sitten kisoissakin alkaa tehdä se kontakti samalla tavalla. Siis ei tietenkään naksulla ja makupalalla, mutta se kaikki muu liikehdintä yms. Eli enhän treeneissä jää sinne taakse, vaan juoksen koiran kanssa tai edellä (riippuen, mihin ehdin). Nop, näitä tässä työstetään ja mietitään vielä.