Päätin, että otan joka päivä 1-2 tunnaria aina siten, että lopetan heti, kun tulee onnistunut suoritus. Aamulla siis lenkin jälkeen kapulat ja naksutin esiin. Laitoin 2 väärää kapulaa ja yhden oman. Yello haistoi ensin oman (naksautus), mutta ei ottanut sitä suuhunsa. Sitten haistoi 2 muuta kapulaa, mutta ei koskenut niitä muuten. Koska ei tullut naksautusta, palasi oman luo (naksautus) ja toi sen mulle. Jee, bileet!!!! Ekan kerran näytti nyt siltä, että vähän oli jo ajatusta mukana. Jatketaan harjoituksia, tämä linja tuntuu nyt hyvältä meille.

Illansuussa tehtiin toka tunnari. Se oli lähes toisinto aamuisesta. Yello oli aavistuksen epävarma ja se meinasikin ottaa väärän suuhunsa. Oli ensin haistanut omaa (kuten aamullakin osui ekaksi omalle) ja jatkoi sitten tsekkaamaan muut kapulat. Kun vääristä ei edelleenkään naksautettu, palasi omalle ja tuonti. Ja mikä parasta - tänään 2 tunnaria ja molemmat heti oikein ekalla (ja siis viimeisellä) toistolla. Ei vielä hihkuta, mutta on tämä suuri askel eteenpäin, uskon näin.

Illalla oli 2-luokkien iltakisat Mutalassa ja jäin hetkeksi treenaamaan Yellon kanssa. Radalle jätettiin meitä varten muutama hyppy ja 2 putkea (tässä helteessä nämä riittivät mainiosti). Toisen putken luona oli aikamoinen hylkymagneetti putken muodossa. Hypyt suorahkon putken vieressä olivat tanskalaistyyppisesti (eivät suorassa linjassa kuitenkaan, vähän lomittain). Yhdistelmään tulohyppy oli aivan suoraan kohden putkensuuta (johon ei menty). Siitä piti kääntää seuraavalle hypylle, joka oli tosi lähellä putkea, oikeasti ahdas väli kääntää ainakin maksia. Sitten sylkkärillä leiskautus vikalle yhdistelmän hypylle ja sitten putkeen. Yellolle hidastuskäsky ennen ekaa hyppyä toimi kuin unelma ja onnistuttiin kuviossa ihan huipusti. Kerran taisi tulla keskimmäisen hypyn rima alas. JATKUU......

Uintireissun  jälkeen illalla  tehtiin vielä liikkeestä istumisia ja maahanmenoja.