Ja tiistai kun on, se tarkoittaa yleensä agilityä. Niin tänäänkin. Aloitimme lyhyellä pätkällä, toinen pätkä oli sitten pitkä:). Aloitus 2:n hypyn kautta -> lähetys putkeen (joka oli takaisinpäin), siitä avokulma kepeille. Halusin testata kepeille sitä vientiä koira mun oikealla puolella ja jatkaa omaa matkaa koira oikealla. Tässä ratapätkässä se nyt ei ollut mitenkään "pakollista", sisäänsyötön eikä jatkonkaan kannalta, mutta muuten oli sopiva kulma vähän testata:). Siinä keppien vieressä oli hyppy, jota olisi vähän joutunut varomaan (siis kiertämään), jos olisi vienyt koiraa vasemmalla puolellaan. Tai sitten ehkä ei, en edes kokeillut rataantutustumisessa sitä vaihtoehtoa. No, eniveis vein Yarran lennokkaasti (!) sisäänsyöttöön, ja sehän meinasi seota jalkoihinsa kakkosvälissä... Onneksi vain meinasi ja sai sitten rytmistä kiinni. Keppien päähän tein persjätön, joka kuulemma kiihdytti koiraan lisää vauhtia. Tuo on varmaan totta, kun seuraava este oli putki ja sinne mentiinkin vauhdilla. Sieltä takaisinpäin lähtöä kohden lievä takaakiertohyppy, muuri ja viistosti vasemmalle hyppy. Tässä kuvittelin pystyväni ottamaan sen verran etumatkaa, että työnnän sen tuolle muurin jälkeiselle hypylle. Turha kuvitella, rima tuli takaakierrossa alas ja sittenkin koira hyppäsi muurilta eteeni ja hypystä ohi. Eli valssasin ohjauspuolen vaihdon takaakierrolla, tuuppasin koiraa ennen muuria jo muurin jälkeisen hypyn linjalle ja leikkaus sitten sinne hypylle. Loppu oli putki ja maalihyppy. Toistimme tuon pätkän vielä putkesta eteenpäin, kun halusin tehdä sen pujotteluunviennin vielä uusiksi (tarkistaa, oli eka onnistuminen vahinko) ja toka kerta menikin paljon sujuvammin, ei enää kompuroinut kakkosväliin. Muurihässäkkäkin oli ok.

Sitten tehtiin aika kimurantti rata. Lähdössä 2 hyppyä, joiden jälkeen tiukasti takaisinpäin ja ahdas putkeensyöttö. Putkesta pussiin (joka on A:n alla) ja sieltä sinne A:lle. Tähän asti ei ongelmia. Mutta siitä lähdettiinkin sitten aikamoisiin kiemuroihin: rengas -> veto vasemmalle hypylle -> leikkaus  -> toisellekin hypylle leikkaus -> u-käännös muurille -> 180 asteen käännös -> takaakierto hyppy putken vieressä -> sitten sinne putkeen. Tässä sössin ekalla otolla tuon takaakierron. Otin sen ei-putken-vierestä vaan kauempaa kautta. Mutta kantti ei kestänyt viedä, vaan päästin väärinpäin sinne hypylle. Ja sitäpaitsi jäin typerästi ulkokaareen (en tajunnut pyöräyttää itseäni sisäkaareen ennen takaakiertoa) ja hyppy jäi Yarralle avonaiseksi. No, pikakorjasin ja jatkettiin putkesta pujotteluun. Jättäydyin pikkuisen taka-alalle ja Yarra pujotteli lopun itsenäisesti, käännyttiin meinaa pujotelun jälkeen takaisinpäin hypylle. Heitin koiran hypyltä itsenäisesti kauas putkeen. Sitten kirmausta putken jälkeiselle hypylle ja sieltä oli tarkoitukseni kääntää koira oikean kautta 180 asteen käännökseen takaisin pujotteluun. Rintamasuuntani oli ilmeisesti epäselvä ja sain Yarran hyppäämään takaisinpäin sen hypyn. Eipä tuollaisesta nyt mitään tapaa pitäisi ruveta ottamaan! Ja sitten taas jatkettiin: pujottelusta putkeen, sama takaakierto kuin ekalla radalla, mutta sitten jatkettiin viistosti vasempaan: hyppy-> hyppy -> vielä viistommin vasempaan -> rengas -> tiukka käännös A:lle, putkeenlähetys ja maalihyppy. Korjattiin toki tuo edestakaisin hypätty kohta + tuo viistotus vasemmalle (siinä pientä ylimääräistä kaarta), mutta muuten sitten keskityttiin tuohon tämän radan (meille)hankalimpaan kohtaan eli siihen muurilta 180 asteen käännökseen.

Muurikäännökseen mietittiin erilaisia vaihtoehtoja. Tuo mun tekemä tapa oli ihan ok, kunnes pyöräytin itseni sinne sisäkaareen -> tämä poiki muurille kosketuksen, onhan Yarra tosi herkkä ohjattava. Sitten mietittiin sitä että pyöräytän Yarran muurilla kääntymään vasemman kautta ja menen itse oikealta puolelta muuria. Hmmm, tätä on joskus vastaavissa kohdissa kokeiltu, mutta eipä ole oikein ollut meille onnistunut juttu (vielä). Lisää pohdintaa: mitä nyt osattaisiin tehdä. Ja niinpä vietiin koira hypyn jälkeen muurille vastaanottona ja yritin itse saada pikkuisen etumatkaa ja menin sieltä muurin vasemmalta puolelta ottaen koiran oikeaan käteen mukaan ja sitten vastakädellä (vasen) takaakiertoon ei putken puolelta eli oikealta puolelta hyppyä. (Kokeilut viedä Yarra takaakiertoon putken puolelta olivat tuhoontuomittuja:(. Tämä se tuntui juuri tällä taitotasolla olessamme meille oikealta tavalta. Tuota eri suuntaan heittämistä (+ muita pyörityksiä) täytyy treenata ensin hypyillä, sitten voi kokeilla myös muurilla. Jospa sitten onnistuisi ilman kosketusta. Viimeiselläkin kierroksella keskityttiin vain tuohon ratakohtaan, en halunnut enää ottaa koko rataa vaan keskittyä tuohon kiemuraan.

Yarran treenien päätyttyä ilmeni, että seuraavaan ryhmään oli tullut niin paljon peruutuksia, että treenaavat ryhmät oli yhdistetty. Eli toinen puoli jäi vapaaharjoitteluksi. Tätäkään tilaisuutta emme jättäneet käyttämättä. Se tarkoitti siis sitä, että myös Yello pääsi treenaamaan. Jippii! Yello teki "irtiottoja" 3 hypyn viuhkassa. Tämä vielä sitten yhdistettiin putkeenmenoon (välillä ohi tärppipään) ja putkesta muurille + hypylle. Tai sitten rata toisinpäin (aloitus hyppy-muurilta päätyen viuhkaan). Aluksi jännitin jonkun verran viereisen radan kiinnostavuutta Yellolle. Mutta ei se tänään karannut, hieno juttu. Eihän se enää paljon ole karkaillut, mutta vielä vähän pitää varoa ja olla tarkkana. Viuhkassa tuli jokusia rimantiputuksia, jotka kyllä johtuivat mun jännittämisestäni (ja siten huonosta ohjauksesta). Muuten aikamoista vauhtia + menoa, huh! Muurilta hypylle oli suhteellisen lyhyt väli (pidensin sitä sitten, kun tuli ongelmia). Yhdellä toistolla, melkoisella vauhdilla vieläpä, Yello ponkaisi muurin jälkeen hypystä hämmästyneenä jotenkin ihmeellisesti siivekettä päin. Jotenkin se siiveke kuitenkin pysyi jotenkin tolpillaan ja rima vain tippui. Katsomossa todettiin jotakuinkin näin :"Tuohan näyttää vaaralliselta!". Niin, sitäpä juurikin. Vaan ei Yello moisesta tuntunut olevan moksiskaan. Jatkettiin vain (siirsin sitä hyppyä vähän kauemmaksi) ja hyppäähän tuo koipeliini aikamoisia loikkia...

Pujotteluverkot olivat unohtuneet kotiin ja meinasin jättää koko esteen väliin. Päätin kuitenkin kokeilla, kun toinen pujottelija oli tuonut rautalankakaarensa siihen aloitukseen. Tehtiin siis periaatteessa vain 1:llä verkolla (rautalangalla), se oli aloituksessa. Ensin yksi ohitus, olisko ollut 3. viimeinen väli. Sitten puhtaat ja nopeat pujottelut molemmin puolin. Vähän rengasta ja pussia. Muutama puomi-toisto ja myös muutama keinu. Siis viimeinenkin agility-este on nyt treenauksessa. Keinu on näin aluksi maxi-pöydällä eli keikkaa siten vähemmän. Parissa toistossa avustaja päästi keinun suht reippaasti alas, jolloin Yellon takapää pomppasi pois keinulta. Sitten hiljennettiin vauhtia ja saatiin puhtaita toistoja. Siitä se taas alkoi.