Arrgh, viime yönä joskus 2:n maissa alkoi joku humalainen möykätä ja häiriköidä pihalla. Ja yöunet tärviöllä! Pelkäsin miten jaksan treeneissä, kun olin nukkunut arviolta noin 3½ tuntia ja senkin pätkissä. Yellon treenit vielä jotenkin jaksoin, mutta Yarran kanssa oli jo vaikeuksia. Yello treenasi tänään kaikenlaista ja meni aika hienosti. Aloitimme muutamalla A:n kontaktiharjoituksella, tehtiin vauhdista. Hieman tarkkuutta tuohon naksun paikkaan edelleen kaivataan, mutta suunta on jo oikea. Sekä täytyy kiinnittää huomiota myös siihen, että Yello ei lähde ennen lupaa kontaktilta. Tästä jatkettiin upeisiin pujottelusuorituksiin, aivan huipputasoa! Ensin suljettua kulmaa siten, että pujottelun takaa siinti putki (tosin suuaukot eivät näkyneet). Yello ei putkea mitenkään hakenut. Musta kyllä tuntuu, että Yellon lempiesteet ovat nimenomaan putki ja pujottelu, joten tasavertaiset tässä kohtaa. Suljettuun kulmaan mentiin ensin 1:n hypyn takaa, sitten lisättiin hyppyjä 3 joista tokan ja kolmannen väliin hieno kääntyminen 90 astetta. Myös avokulmaa tehtiin, ei mikään vaikea, mutta sain viimeisellä suorituksella jo antaa koiran tehdä aika itsenäisesti, olin vedättämässä jo sisäänsyötön tapahtuessa. Tämän suoritusvuoron lopuksi pieni kääntymisharjoitus 2:n hypyn kanssa. Treenasin sitä rintamasuunnan muutosta ennen kääntöä, kuinka paljon pystyn ennakoimaan. Hyvinhän se kuunteli, oma ajoitus vain oli pari kertaa pielessä. Mutta siitä ei voi koiraa syyttää...

Tokalla vuorolla tehtiin paria pientä ratapätkää. Ensin esteitä oli 8 (9). Lähtö hypyltä -> takaakierto -> lähetys putkeen - veto ja vippaus hypylle -> hyppy -> sylkkäri -> hyppy -> u-käännös seuraavalle (leikkaus) -> putkeen (-> vielä A-este joillakin toistoilla lopuksi). Tässä oli säpinää tosi paljon, Yello teki niukat linjat hypyille ja kesti rimat ylhäällä ja ilman lisäpyörähdyksiä suunnanvaihdot. Kohta, mikä oli haastava, oli tuo sylkkäri. Kohta oli tosi ahdas, enkä meinannut saada Yelloa kääntymään välistä. Eli teki hypyn muutaman kerran väärin päin. Tehtiin myös jonkun kerran pelkästään tuo kohta ja sitten vasta liitettiin kokonaisuuteen. Hyvin olis pyörinyt ilman tuota. Tai hyvinhän se meni, mutta varmaan omassa ohjauksessa olisi ollut tuohon parantamisen varaa. Toinen harjoitus oli persjättöharjoitus. Koiran lähetys putkeen, siitä hypylle, johon persjättö ja siitä tiukka taitto hypylle, jonka jälkeen linjan suoristus ja 2:n suoran hypyn kautta A-esteelle ja maalihyppy myös suoraan. En jaksa muistaa, onko persjättöä treenattu (tuskin ainakaan kamalasti, ei ole oikein mun juttu), mutta nyt siis kokeiltiin. Tuollainen vastaava kohta oli eilen vetämissäni treeneissä ja siitä se tuli mieleen, että onpas kokeiltava myös Yellolle:).

Kolmannella ja samalla viimeisellä suoritusvuorollaan Yello treenasi keinua. Se sujuu aina vain paremmin ja rohkeammin. Tosin en ole varma, oppiiko Yello itse mukauttamaan liikkeensä keinahtavaan keinuun, vai juokseeko se vain sinne päähän ja odottaa laskeutumista..? Eli siinä mielessä vielä on matkaa hyvään suoritukseen. Mutta treenataan treenataan. Tai no, mikä sitten on hyvä suoritus? Saahan se tykillä sinne keinun päähänkin juosta, kunhan ei vain telo itseään.

Yarran treenit olivat tänään (toisaalta onneksi) suoraa soiroa yhdistettynä kaikenlaiseen kikkailuun. Tästäkin huolimatta onnistuin ekalla ratapätkällä unohtamaan radan, kunto loppui ja "tipuin" totaalisesti väsymyksen vuoksi. Jotta tässä ei vielä kaikki, Yarra myös juoksi ja hyppäsi suoraan päin kyynärpäätäni (onneksi vasenta), joka muuttuukin hetki hetkeltä kipeämmäksi, osui siis tosi pahasti. Huh, onneksi Yarra painaa vain 14 kiloa! Eka treenirata alkoi 2:n hypyn kautta putkeenmenoon, siitä yhden hypyn ohi ja 2:n kautta pujotteluun (leikkaus). Koira sai pujotella itsenäisesti, itse siirryin putken taakse (putki koiran ja minun välissä), sieltä kuitenkin pystyi käskyttämään ja pitämään vartalo-ohjauksella koiraa pujottelussa (eka toisto hienosti!). Sitten jatkettiin sinne putkeen, vipattiin hypylle sisäkautta ulos (tässä sössin ekalla kierroksella) ja takaisin hyppysuoralle, josta otettiin 2 kpl ennen siirtymistä viistosti oikealle puomille (leikkaus). Puomilta täyskäännös putkeen ja taas hyppysuoralle, nyt mentiin 3 kpl. Sitten multa katosi rata, vaikka loppu oli ihan helppo. Vikalta hypyltä putkeen, putkesta hyppysuoraa 3 kipaletta (eka hyppy lievä takaakierto, Yarralle helppo), putkeen ja maalihyppy. Tokalla toistokierroksella oli sitten vähän vaikeuksia, kepeillä tuli häröä (ohitti viimeisen) ja palatessani alkuun, Yarra hyppäsi kipeästi käteeni. Kipu oli häiritsevää, ja olin koiralle vähän tyly. Sitten alkoi esiintyä tietysti epävarmuutta. Putkesta ulos takaisinpäin... jälleen kerran. Lopussa ja keskellä ohi koko putkesta... Noo, ei kai tuo vakavaa ollut, kaiken pystyi korjaamaan. Ja käsikin paranee aikanaan. Pieniä parannuksia kokeiltiin: ennen puomia tehtiin hypylle vekkiä, jotta lähestymislinja oli parempi. Vippaushypyllä keskityin, eikä vain hosuttu..

Tokalle sitten tsemppasin ja ratakin oli onneksi lyhyempi. Onnistuttiin kerrasta. Hiottavaa toki jäi varmasti paljonkin, mutta en halunnut uusia, koska meni niin kivasti. Tässä olikin aikamoista luukutussuoraa! Aloitettiin puomilta, 2:n hypyn kautta putkensuunohitukseen ja veto toiseen päähän . Sieltä kaarrettiin tekemään kaikki 4 hyppyä suoraan ja vielä lähetys 90 asteen kulmaan 5.:lle hypylle ja takaisinpäin putkeen. Sieltä 1 hyppy, vähän vetoa ja pujotteluun. Koira pujotteli nyt itsenäisesti lopun, koska jättäydyin takaviistoon seuraavan hypyn takia. Se oli sijoitettuna suurinpiirtein pujottelun aloituksen kohdalle kohden pujottelua. Siihen vastaanottovalssi ja pyöräytys puomille vaikeasta lähestymiskulmasta. Nappiin! Lopuksi puomille yksittäistoistoja ja hyvä mieli lopuksi (varsinkin ihanaiselle Yarralle:).