Tänäänkin vähän treenattiin, vaikka molemmat meinaamme nääntyä tuohon keliin. Yello taitaa tykätä helteestä ihan yhtä paljon kuin mä eli ei ollenkaan. Mutta aloiteltiin pienellä toko-sessiolla. Tähtäimessä oli pieni hiekkakenttä, kun siellä suunnalla olimme. Kenttä olikin varattu, joten suunnistimme läheiselle nurmialueelle. Yello paikallamakuuseen siksi aikaa, kun rakensin ruudun. Hyvin oli. Sitten ruutuun lähetyksiä muutama. Merkit näkyivät vähän huonosti, kun ruoho oli aika pitkää, mutta Yello selvitti tehtävän kyllä. Viimeisellä toistolla jätin koiran lähtöpisteeseen ja tulin itse lähelle ruutua. Sieltä käskyn saatuaan Yello juoksi tosi hienosti ruutuun. Makupala-alusta siis joka kerta ruudussa.

Tästä jatkettiin seuraamisosioon. Siinä tehtiin käännöksiä (jo vähän tiukempia) ja myös askelia eri suuntiin. Pari peruutusaskel-seuraamista meni aika hienosti - myös Yello peruutti! En ole sille sellaista erikseen opettanut, ihan itse keksi. Otimme myös noutoa ja seisomista. Sekä kauko-käskyä m-i-m. Maahanmenot sikanopeita, istumaannousuahan mä en ole vielä varsinaisesti opettanut. Eli siitä sitten jatketaan.

Ja kotiinpaluumatkalla vielä esineet. Arvoin 2:n eri paikan kesken ja laiskana tyydyin siihen, mihin ei tullut mitään ylimääräistä mutkaa. Ehkä olis kannattanut mutka tehdä... No, joka tapauksessa kaikki esinetreenit olen ottanut eri paikoissa. Nyt tallattu ruutu oli pieni, mutta hiukka vaikea. Kokoa sillä oli noin 30 syvyyttä ja vajaa 20 leveyttä. Maasto oli niin hankala (ryteikköinen), että en halunnut (=jaksanut) enempää talloa. Ruudun takaosassa oli aikamoinen notkelma, mikä haittasi näkyvyyttä, ei kai se sinänsä muuten mikään ylivaikea koiralle ollut. Vein alueelle 3 vierasta esinettä, vasempaan takakulmaan vahvan narunpätkän, oikeaan takakulmaan kangaslompakon ja hiukka vasempaan laitaan ei alueen perälle asti hikinauhan. Yello tuli alueelta muistaakseni 3 kertaa ilman esinettä takaisin. Varmasti se oli käynyt alueen takarajalla asti, se näkyi lähetyslinjalle. Ja näin tehdessään bongannut myös ainakin yhden esineen. Suurten hetsausten jälkeen sain sen tuomaan ensin lompakon. Yello pysähtyi esineelle ja kääntyi katsomaan mua. Uuden käskyn saatuaan pystyi ottamaan lompakon suuhunsa ja toi tosi reippaasti perille asti. Uusi hetsaus ja lähetys toi narun. Ajattelin tässä vaiheessa, että vien koiran nähden alueelle vielä oman esineen, jotta se olisi helppo tuoda rivakasti. Näin teinkin, mutta harkinnan jälkeen jätin sen hikinauhankin paikoilleen. No, teemana tuntuu olevan omat käsikirjoitukset, joten Yellopa juoksi oman esineen yli (tuuli ei kyllä auttanut yhtään, joten oli sikakuuma seisova ilma, njot hjuva) ja nappasi kuin nappasikin hikinauhan suuhunsa! Tällä kertaa tuonti perille asti ei sujunut katkoksitta (nauha on tosi yök, tuumi Yello), mutta uudella käskyllä toki nauha saapui perille. 

Huh, olipas koira tosi poikki tämän juoksemisen jälkeen! Huomenna esineet levätköön ja treenaamme jotakin ihan muuta.