Rohkeasti matkassa: Yarra (ja minä) olimme elämämme ensimmäistä kertaa osallistumassa MM-karsintoihin. Paikkana hulppea kisa-areena: Helsingin jäähalli, sama paikka, missä syyskuun MM-kisat käydään. Kokemuksen hakemiseksihan tuo spektaakkeli meidän tapauksessa jäi ja pääsimme radalle vain 2 kertaa, eli ekan päivän lähtöihin. Vaikka sanottava / todettava on, että ei se tokan päivän startteihin pääsy niin toivottoman kauas jäänyt. Mutta juuri sen ratkaisevan verran; suoritus ei ole virheetön, jos tekee virheen...

Ensin oli vuorossa hyppyrata, missä ajattelin meidän mahdollisuuksien piilevän. Agilityradalle en ollut oikeastaan uhrannut ajatustakaan (ja jännitin toki puomia, enkä ilmeisesti suotta). Ennen hyppistä olin suorastaan kauhusta sairaana. Mielestäni rata oli ihan mentävissä, suoraa pätkää ja sitten vähän vääntöä siinä välissä. Lähtö oli ihmeellinen. Yarra, joka ei ole koskaan missään kisoissa varastanut lähdössä, päättää kokeilla ekan kerran; ja paikaksi oli valinnut juuri karsinnat. Olinko niin omituinen, että se luuli saaneensa luvan lähteä vai mikä oli? Onneksi kuitenkin pidän aina koiraan näköyhteyden silmänurkasta radalle kävellessäni. Näin sen lähtevän ja ehdin kuin ehdinkin karjaista uudestaan "VÄNTA". Tottelee ihmeissään ja palautan sen oikeaan lähtöpaikkaan. Uusi lähtö luvan kanssa -> 2 hyppyä, putkeen. Putkesta avokulmaan kepeille. Tiedä häntä, olisinko klaarannut pujotteluunsyötön ilman lähdön panikointia, sitä on kait turha jossitella. Mutta käsky on myöhässä (ja sijoittumiseni väärä) ja Yarra ajautuu väärälle puolelle ekaa keppiä. Kielto siitä, ja nolla on karannut (niin ratanolla kuin nolla-nollakin.... ). Kiepautan koiran uudestaan kepeille, tosin aikaahan siihen menee sitten aika reilusti. Keppien suorituksen aikana päätän, että ei tänne hidastelemaan olla tultu ja loppurata meneekin virheittä. Harmin pujotelma!!! Yksi karkaus kaarelle u-käännöksessä tulee, mutta muuten olen suht tyytyväinen ohjaukseen. Korjattavaahan ja hiottavaa tietysti olisi, mutta tuolla jännitämisellä tämä oli ihan siedettävää menoa. (tulos radalta 5, ajasta 6,93, yhteensä siis 11,93 ja sijoitus 59.).

Rata 1

(Muuri oli este nro 12 ja nro 17 hyppy, toisin kuin piirros väittää)

Rata 2

Agility-(kontakti)painajaisemme jatkuu. Agilityradalta virheitä 5, ajasta 0,54. Puomin alastulovirhe. Hävittiin voittajalle (ajassa) vain 3,9 sekuntia. Eihän ne huiput vielä tuossa vaiheessa viikonloppua täysiä painattaneet, mutta katsoinpa nyt tuonkin piruuttani. Jos puomin alastulo olisi osunut (ja siihen kulunut hivenen vielä lisää aikaakin), olisimme olleet sunnuntaina mukana. Jos ja jos, se nyt on ajanhukkaa sellaista pohtia, mutta aina niin pakollista. En jaksa olla vielä toivottoman masentunut puomin ongelmista. Työtä se nyt vaatii urakalla ja paljon. Kisasuunnitelmat kuitenkin muuttuivat siten, että kisaamme jo ne ilmoittaudutut pm-kisat ja seuraavan vkl Tampereen kisat. Jatko menee sitten mietintään. Ja puomia treenataan ja treenataan ja treenataan. Ja siinä sivussa vähän muutakin:). Yarra osaa sen kontaktin, mä ite olen ongelma siellä radalla. Tuossakin Yarra oli täysin hallinnassa menossa kontaktille ja mä taas onnistuin tekemään sen... (= viimeinen varmistuskäsky jäi sanomatta ja sitten vielä nytkähdin eteenpäin... liian aikaisin). Onneksi on hyviäkin uutisia: tuo muu agilityrata oli jo vähän agilityä muistuttavaa (ainakin musta itestä tuntui siltä). Ihanaa säpinää ja reipasta menoa. Se tietää hyvää jatkoon, jahka vain puomi-painajainen hellittää. Hellittäähän se?!?

(Hyppy nro 4 ei ollut mielestäni noin paljon ulospäin, vaan suoremmassa, esteen nro 5 suuntaisemmin)