Yello starttasi Seinäjoella 3 starttia. Agility - hyppis - agility, kaikki radat Rauno Virran käsialaa.

Foto kuvaaja Taija Linna

Eka rata meidän paras veto ikinä kakkosissa. Hillitty ja hallittu, omasta mielestäni hipoi jo sitä "täydellisyyttä", mihin allekirjoittanut kykenee. Eli tyytyväinen olen. Harmittavasti okserin takarima ei pysynyt ylhäällä. Rata oli rakennettu suhteellisen ahtaasti ja osin lyhyillä esteväleilä. Rata vaikutti ensinäkemältä aika mahdottomalta. Kuten yleensäkin näissä tapauksissa; kun pääsi rataantutustumiseen, radan loogisuus paljastui. Eikä se nyt niin mahdottomalta enää tuntunut. Tykkäsin kovasti radasta, siinä oli juuri sopivasti haastetta! Ja se meidän suorituksemmekin sujui tosi hyvässä rytmissä ja yhteistyössä. Sillä fiiliksellä kun pääsisi aina tekemään! Yello oli tosi kuulolla ja teki just niinkuin käskettiin. Erityisen ylpeä olen radan keskivaiheilla alkaneesta kuviosta, jossa tultiin A:n jälkeen viistohypyt (2) ja käännyttiin 180 astetta puomille. Hypyt olivat ahtaasti, väärä hyppy jälkimmäisen vieressä ja takaa siinti okserikin suht lähellä. Sain kerrankin perille asti "hyppää lyhyesti" vinkit. Lähinnä omalla liikkeellä (eli en rynnännyt perään). Yello hyppäsi tosi optimaalisesti ja kääntyi puomille älyhienosti. Puomin jälkeinen maailma oli hivenen haastava, mutta koska Yellon voi jättää kontaktille ja vaihtaa ohjauspuolen sen edestä, selvisimme tästäkin kunnialla. Loppusuoran alkaessa olimme edelleen nollassa kiinni. Pujottelun jälkeen oli enää okseri ja hyppy. Valitettavasti emme ole (muistaneet) moneen kuukauteen treenata okseria ja koira ei osannut katsoa itse, että rimoja on 2. Se törmäsi jälkimmäiseen ja se siitä nollasta sitten. Tältä radalta maxeille vain 1 nolla, joten Yellon vitosen ollessa toiseksi nopein sellainen, sijoituimme sijalle 3.

Sitten hyppäri... ja myös siellä oli okseri. Kävin kysymässä, josko lämmittelyhypylle saisi toisen hypyn kaveriksi. Jotta pääsisi treenaamaan sitä okseria. Voi miksi en tajunnut käydä pyytämässä ennen ekaa rataa! Kävi sitä okseria sitten treenaamassa muutama muukin koirakko:). Tällä radalla Yello sitten selviytyi okserista, mutta se ei riittänyt tulokseen, kun alla oli jo hylly. Hyppärin alku lähti vähän kankeasti, nyt emme olleet rytmissä. Yritin tehdä "pakkonollaa", eikä se kovin usein onnistu. Alun välistäveto meni vielä kohtuullisen sujuvasti, mutta sitten putken jälkeen alkoi luukutussuora, aloin jäädä rytmistä. Ennen keppejä suoritettu valssaus tapahtui vähän väärässä kohtaa (liian lähellä keppejä) ja sitäpaitsi vähän valui. Yello oli mun liikkeessä mukana, eikä jarruttanut riittävästi kepeille. Vaikkakin olen sitä mieltä, että olisi sen pitänyt se sisäänmeno hoitaa! Ei niin ei sitten. Eli vitonen siitä. Jatkotilanteessa olin valinnut vähän huonon ohjauksen, olisi pitänyt varmaan valssata renkaalle ennen putkea ja tehdä tulossa olevat viuhkahypyt varmistamalla. Nyt yritin lähettää kärkihypylle ja koska se rytmi oli kateissa mulle tuli varmaankin liian suuri vauhdin muutos juuri ennen kuin Yellon olisi pitänyt irrota. Eikä irronnut. Sekä Yello kyllä aisti, että mua harmitti se keppien vitonen. Joten jos mua ketuttaa, Yello "rauhoittelee" pysyttelemällä lähempänä. Se ei ole oikein järkevää silloin kun pitäisi irrota... . Mutta sama se vitonen vai hyl, nolla oli jo menetty!

Vikana taas agirata. Myös tämä toinen agirata oli osin ahdas ja lyhyillä esteväleillä. Kuitenkin on sanottava, että tykkäsin päivän kaikista radoista, jotenkin tuntui, että niissä oli ripaus jotakin, jos nyt ei ihan uutta, niin ainakin persoonallista. Mutta se ahtaus meinasi sitten koitua meidän kohtaloksemme... Hyppiksen ja tämän viimeisen agiradan välissä tein aika pitkän lenkin, kun ennen hyppistä en tehnyt ja meinasin sitten jäätyä. Mutta varjopuolensa sillä pitkällä kävelylläkin sitten oli - jalat oli tässä vaiheessa päivää tosi väsyneet:(. Ja väsyneillä jaloilla on aika mahdoton tehtävä pärjätä radalla Yellon kanssa... Mutta yritin parhaani ja sehän tuntui riittävän - kankinollaan. Alku oli rakennettu siten, että alkuhyppyjen jälkeen olisi ollut järkevää vaihtaa ohjauspuoli puomin takana. Mutta mä en ole sitä vielä ylösmenokontaktin takia treenannut, niin jätin sitten tekemättä. Jäin puomilla noin kilometrin jälkeen (tai jo ennen puomia) ja Yello meinasikin suikata puomin ohi. Mutta kun huutelin sieltä takaviistosta tyynesti vain käskyjä, lähtihän se suorittamaan. Ja odotteli sitten kiltisti siellä alastulossa kun puuskutin paikalle. Kiltti piltti. Puomilta matka jatkui vähän matkaa sitten vain lähettelemällä. Seuraava kommervenkki tuli ekan A:n suorituksen jälkeen (valssasin koira kontaktilla), kun tultiin radan ahtaimpaan kohtaan, jossa hypättiin 2 hyppyä poikki radan muurin ollessa tosi lähellä kulkureittiä. Eli ei saanut hypätä ekaa hyppyä pitkälle, olisi saattanut jopa törmätä muuriin! Jäin sitten vähän jarruttelemaan liikaa ja Yello tajusi jälkimmäisen hypyn jälkeen, että jatketaan etuviistoon putkelle. Eiku piti kääntyä vallan eri suuntaan pujotteluun.... Hiukka huutelin siinä ja sainkin Yellon kääntymään. Sujuvaa (not) mutta onneksi tässä lajissa ei ole tyylipisteitä jaossa. Viimeinen vaaranpaikka vielä lopussa, toisen kerran A:lta lähdettyä mentiin suoraan hyppy - muuri - vasemmalle mutkaputkeen - sitten vasta muurista suoraan ollut hyppy. Ennen muuria töpötin viimeisillä voimillani siellä koiran takana ja Yello luuli vähän aikaa muurin vieressä ollutta hyppyä seuraavaksi esteeksi. Tahdonvoimalla osoitin muuria ja sain kuin sainkin Yellon sinne. Sitten tiukkaa haltuunottoa, että vielä sain putkeen ja sitten kyllä jo jännitti viimeinen rima. Huh, olipas se tuskallista. Jotain ihan muuta kuin eka rata, joka oli lähes täydellinen. Mutta tästä se nolla sitten tuli vaikeuksien kautta ja sijoitus 2.