Edellistreenien "katastrofin" jäljiltä on pakko ottaa Yarralle parit treenit palauttavasti. Elikäs palataan treeneissä taaksepäin ja rakennetaan uusiksi koiralle itseluottamus tehdä. No, tämänpäiväisen perusteella varmaan ohjaaja tarvitsee enemmän sitä palauttavaa kuin koira....

Treeni tehtiin 2 parilla eli yhteensä 4 maalimiestä. Kustakin parista näyttäytyi ensin jälkimmäinen, sitten ensimmäinen ja lähetys. Löydön jälkeen lähetys sinne ensin näyttäytyneelle. Treeni meni aivan, sanoisinko, rutiininomaisesti. Koira toimi hyvin ja innokkaasti. Itsellä vain on sellainen etiäinen, että jossakin kohtaa tuo viime kerran töppöily varmasti tulee haittaamaan. Mutta tällä kertaa kaikki meni kuten oli kirjoitettu! Ensi kerralla vielä palautellaan helpommalla treenillä ja sitten varmaan, jos kaikki menee ok, yritetään uudestaan tuota viimekertaista. JA varmistetaan, että maalimiehet ovat tasan siellä, mihin olen ne tarkoittanut!

Morris otti taas nopean, helpon treenin. Morrista on vaivannut pari päivää ripuli, joten en halunnut juoksuttaa sitä liikoja. 2 maalimiestä, molemmat valmiina. Ensin vasen etukulma, koira teki melko täydellisen piston ja erittäin nopean löydön. Toinen maalimies oli oikealla puolella n. 60 metrissä, takarajalla. Jos koira tekee tyhjän alkuun, lähetän sitten vain toisen kerran lähempänä maalimiestä. Mutta mutta... mitä tekee Morris!?! Lähtee kuin ammus luotisuoraan etulinjaa etukulmaan, kääntyy, saa ilmeisesti hajun maalimiehestä. En ehdi laskea edes kymmeneen, kun haukku jo kuuluu. Ja taas oli pala kurkussa; kuinka hienosti tuo koira tekeekään! Yritän lohduttaa itseäni, että jos tahkoaisin sitä tosi mielellä kisakuntoon, motivaatio ja vire todennäköisesti laskisivat. PAkkohan sitä itseään on jotenkin psyykata, kun tietää, että kisaaminen on mahdottomuus:(.