Viikonloppuna esteet siirtynevät talviharjoittelupaikkoihin. Ja piruvie ei taida tällä viikolla päästä enää treenaamaan. Ilmeisesti ei kentällä eikä maneesissa. Kyllä nämä treenikausien taitekohdat pitäisi tapahtua siten, että treenaamiseen ei tule katkoksia! Nyt pitäisi päästä treenaamaan kontaktiesteitä, mutta selkä on valitettavasti siinä kunnossa, että yksin kantamisesta ei kannata edes unelmoida. Täytyy vain olla onnellinen, että pystyy ylipäätään liikkumaan. Hammasta purren mennään ja toivotaan, että suunta olisi parempaan päin.

Mutta oltiin tänään kelpiepoikien kanssa siis keskenään treenaamassa, raahasin kentällä  3 hyppyä, muurin, pujottelun ja putken. Puomin suuntaan ei pystynyt kuin luomaan haikean katseen ..... Onneksi treenit sentään menivät hyvin molempien koirien kohdalla. Menin ilmoittamaan Yarran ensi viikon lauantaina kisoihin Turkuun, toivottavasti jollakin konstilla saatais sitä puomia treenattua vielä kerran ennen sitä. Olikohan ensi viikon alussa joku sikakamala vapaaharkka-aika jostakin maneesista ja tarjolla se esteidenkantoKAVERI. Voipi olla liikaa vaadittu.....

Mutta valitusvirren jälkeen itse treeneihin. Teemana olivat erityisesti käännökset ja  pujottelu. Yello aloitti treenit A-esteen toistoilla ja pikku estepätkiä oli ohjelmassa 3 kpl. Ekassa pätkässä mentiin hypyn ja putken kautta muurille, josta tiukka käännös valssilla pujotteluun avokulmaan. Olihan se sen verran vaikea viritys kokemattomalle, että ekalla toistolla Yello ei päässyt pujottelurytmiin vaan 3.väli meni ohitukseen. Mutta toista kertaa ei poika erehtynyt! Ja tämä oli eka kerta, kun pujotteluun mentiin muurilta, joten se näkyväisyyden heikkous oli myös uutta. Pujottelussa pieni vedätys (hienosti) hypylle, jossa ennakoin mahdollisimman rohkeasti kääntymistä maalihypylle. Kerran Yello arvioi jotenkin omituisesti maalihypyn sijainnin ja törmäsi siivekkeeseen.....koko este päreiksi. Näiden häröilyjen jälkeen tehtiin pari onnistunutta suoritusta. Tuohon muurin jälkeiselle käännökselle jäi tosin parantamisen varaa. Mitä ilmeisemmin mun olisi pitänyt kääntää koiraa ENNEN muuria vekille, jotta olisin saanut muurin jälkeisen kaaren pienemmäksi. Harmi, kun en kentällä tuota tajunnut.

Nimittäin seuraavana vuorossa ollut Yarrakin kaarrotti samaisessa kohdassa. Sittenkään en vielä tajunnut muuttaa muurille lähestymistä. Muuten Yarran suoritus oli kertatoistosta hyvä, kesti myös pujottelun jälkeisen hypynaikaisen käännöksen ennakoinnin! Tämän pätkän jälkeen myös Yarra teki muutaman toiston A-esteelle.

Yellon urakka jatkui lopuilla pikku ratapätkillä. Ensimmäinen lähti 2:n hypyn kautta suljettuun pujottelukulmaan. Pujottelun päähän valssi (ei kestänyt ekaa valssia, pieni/pienehkö vedätys alkaa olla ok, mutta valssissa ilmeisesti sen verran "liikettä", että tuli pois kepeiltä suorittamatta viimeistä väliä) ja putkeensyöttö tärppipään ohi. Putkesta takaisin pujotteluun ja siitä vielä vippauksella viimeiselle hypylle. Vippauksen jälkeen käännös ja heti palkka ja lopetus. Tämä siis Yellolla hienosti lukuunottamatta reagointia ekaan valssiin. Toinen pätkä oli sitten vähän monimutkaisempi. Lähtöhypystä putkenpäänohitus ja putkeen vasta kaukaisempaan päähän. Sieltä helppo pujottelukulma ja 2:n hypyn kautta muurille ja taas putkeen tärppipään ohi. Lopetus aloitushypylle. Hypyistä jälkimmäinen + muuri olivat sellaisessa niukassa/viistossa linjassa, että koiraa piti kääntää ennakoiden. Erityisesti hypyn ja muurin väli oli niukka/viisto. Muurilta putkelle ei ollut mitenkään ylivaikea, koska linja lähti viettämään jo hypyltä oikeaa putkenpäätä kohden. Tässä ei tuntunut olevan mitään suurempia vaikeuksia . Itse vain jännitin siinä muurilla (suotta) väärää putkenpäätä ja ekalla kerralla muurille kosketus. Sekä sain molemmatkin koirat kääntymään pois hypyltä, kun ennakoin niukkoja linjoja... mutta sehän on vain positiivista! Vihdoin olen oppinut sen.

Yarra teki samat pätkät. Eka ongelmitta. Erityisen tyytyväinen olen vippaukseen pujottelun jälkeen, kesti hyvin ennakoinnin ja vastaanolevan rintamasuunnan. Tokassa pätkässä tosiaan sain Yarrankin kääntymään pois hypyltä ennakoidessani linjausta. Mutta toisaalta muilla toistoilla sain sen jatkamaan etenemistään erityisen hyvin, kun annoin vahvistavan suullisen käskyn. Hyvä Yarra! Muurilla samaa panikointia, kuin Yellon kanssa. Yarran kanssa oli sekin ongelma, että melkein sain sen tuupattua väärään päähän putkea.... selkeä ohjausvirhe tuo, kun koira on hyvin ohjausherkkä.