Perjantaiseen tapaan olimme agiliitelemässä vapaaharjoittelun merkeissä. Mukana sekava kokoonpano:). Tein treeniä 3 koiran kanssa, joten ihan kuntoilustakin se jo kävi:).

Aluksi radalle pääsi Yarra, jonka olin ottanut mukaan, jotta pääsee treenamaan lähinnä kontaktit kertaalleen. Otettiin ratapätkä, jonka piti olla simppeli, mutta loppujen lopuksi onnistuin alussa töpeksimään jonkin verran. Joten se siitä simppelistä:). Radan alkupuoliskolla oli se kaivelemaan jäänyt (tosin Trullin kisoista) puomilta lähtö putkeen, jossa ohitettiin ensin tärppipää ja mentiin vasta siihen jälkimmäiseen. Sain Yarran hienosti ohi väärän pään, mutta sitten jäin "itsevarmasti" vain heittämään koiraa putkeen ja lähdin jo peruuttelemaan seuraavaa kohtaa kohden. Ja koirapa luuli, että sinne ei siten saakaan mennä. Hyvä hyvä... Sitten vielä jatkona olleessa 3 viuhkahypystä keskimmäisen rima alas. Omituista, ilmeisesti taas ennakoin tulevaa, koska tuo tiputtaminen on tuiki harvinaista! Sitten otin uudelleen alusta ja lähtikin rullaamaan ihan eri tyyliin. Päästiin maaliin virheittä. Lopuksi A-esteen kontaktia, kun se ei kuulunut tähän ratapätkään. Yarralle ei muuta tänään, koska keskityin enemmän 2 muuhun mukana olleeseen koiraan.

Trullin treenit meni tänään aika hyvin. Pari pikku juttua vähän jäi harmittamaan, mutta ei mitään suurisuuntaista kuitenkaan, onneksi. Aloitin treenin pujottelutoistoilla. Trulli lähti vähän hitaasti liikenteeseen  ja olin taas vaikeahkossa sisäänsyötössä hivenen liian nopea. Koira ei ollutkaan lukinnut oikeaa suoritussuuntaa ja siinä takuttiin vähän aikaa (koira oikealla). Kun löysin oikean vauhdin, sitten ei ollut ongelmaa. Sitten koira vasemmalle puolelle ja hyvin lievä avo-kulma. Kokeilin menisikö koira itsenäisesti. Ja eipä mennyt, joten palattiin takaisin viemään se siihen ekaan välikköön. Sitten kun nuo sisäänsyöttelyt sain onnistumaan, itse pujottelu oli ihan nopeaa ja suht varmaakin. Sitten rataan: tietysti se puomi-putki-ansa oli ihan vasiten rakennettu Trullia varten. Mutta mutta; mitenkähän Trullin saisi treeneissä viritettyä kisafiilikseen?!? Ei minkäänlaisia ongelmia nimittäin ohittaa sitä väärää päätä! Nop, sen sijaan lieviä vaikeuksia huomata sitä oikeaa päätä (silmäili + sinkoili kohden vieressä olevaa hyppyä). Sitten kun sain koiran samalle aaltopituudelle, putkeensujahduksessa ei ollut minkäälaisia ongelmia. Jokusia toistoja. Viuhkahypyt hienosti, pujotteluunsyöttö nyt ok, tosin kulma oli helppo. Siitä vielä hyppy ja tiukka kääntö keinulle.

Trullin tokalla radalla oli jälleen tuo sama putkihässäkkäkohta, eikä vieläkään ongelmia ohituksessa. Jatkossa käännyttiin eri suuntaan, nyt kohden A-estettä, jonka kontaktit osuivat tänän hienosti ja varmasti. Viuhkahypyille päästyämme otinkin koiran nyt keskimmäisen hypyn jälkeen valssilla ohi sen kolmannen ja uudella valssilla seuraavalle hypylle, josta kääntö hypyn kautta pujotteluun. Ekalla yrittämällä jostakin syystä käskytin koiraa liian voimakkaasti, josta seurasi vauhdin tippumista. Luuli raukka "osaavansa" tämän hyppykuvion, mutta ohjaajanpentele ottikin tokalla radalla eri kuvion. Kaikkea ne keksiikin, mokomat:)-

Mukana vapaaharjoituksissa oli kolmaskin koira. Kyseessä on ohjaajan äitiyslomantuuraus, ei mikään pitkä projekti siis. Mutta tarkoitus on saada koiraa menemään taidoissa jonkunverran eteenpäin, toivottavasti:). Koira on rodultaan belgianpaimenkoira, malinois ja nimeltään Sipe. Hauska pakkaus, sitä on ihan ilo viedä. Varmaan muutaman yhteisen agilitykerran jälkeen ollaan sitten kaikki viisaampia, onko minusta tuuraajana hyötyä vai haittaa Sipelle. Belggarimuunnoksista onkin sitten enää lakenois kokeilematta, kun grotsku ja tervu on / on ollut omassa taloudessa! Sipen kanssa on pari kertaa vähän testattu esteitä treeneissämme Länsi-Teiskossa (Sipe on koulutusryhmässäni). Tänäänkään ei vielä mitään kovin erikoista tehty, mutta saatiin silläkin koira aivan uuvuksiin:). Eli aluksi mietittiin pujottelua. Sipe ei ihan vielä osaa itsenäisesti pujotella, mutta ei se kovin kaukanakaan ole. Sen tekniikassa on sellainen ongelma, että se pujottelee pää kovin korkealla. Tajuttiin sitten onneksi porukalla, että ilmeisesti se on palkattu pujottelun lopussa lelulla ylös. Muutama toisto meni sitten jo aika kivasti, kun hain / löysin tyylin, jossa lelu heitetään alakautta eteenpäin. Lelu on tietysti oltava valmiina kädessä ja saatava koira hallintaan, vaikka se kyllä tykkää siitä lelustaan ihan sikana.... Kyl se kai siitä suttaantuu, kun tulee toistoja + kokemusta, tässähän nyt vasta haetaan tuntumaa. Puomia, keinua ja A-estettä otettiin yksittäisinä. Alastulo on hiukka hankalampi (ohjaajalle), kun koira on oikealla puolella. Tähän täytyy kiinnittää huomiota. Otettiin hyppy-rengas-hyppy-yhdistelmää. Loppuun vielä 3 viuhkahyppyä, johon toiseen suuntaan tehtiin viimeiselle vastaanottovalssi + lähetys putkeen kuolleeseen kulmaan. Sipen oli hiukka vaikea hahmottaa viuhkahyppyjen viimeistä hyppyä ja siihen tuli jokusia alituksia (niitä on esiintynyt joskus omankin ohjaajan kanssa). Helpotettiin ja taas yritettiin, kyllä saatiin onnistumaan. Toiseen ohjaussuuntaan ei otettu vastaanottovalssia vaan kolmannen hypyn jälkeen työntö-sylkkäri neljännelle hypylle. Se meni kerrasta oikein. Siihen oli hyvä lopettaa.