Käväisimme Yarran kanssa Tampereella kisaamassa 1:n agilitystartin. Rata oli jälleen kerran jouheva ja lievästi helpohkon tuntuinen. Vaan se ratahan meillä ei ollut niinkään harjoituksen kohteena, vaan ne kontaktit ja vieläpä erityisesti puomi. The murheenkryyni. Yarra kulki kuitenkin aika hienosti. Ennen puomia oli 3 hyppyä jonkinlaisen viuhkana. Viuhkan hypyistä keskimmäinen oli aika kaukana, mutta Yarra irtosi sinne kuin unelma. Vikalle hypylle ennen puomia tein vastaanottovalssin ja sain koiran vasemmalle puolelleni. Hieman siksakkia ennen puomia, mutta sitten päästiin matkaan. Alastulossa yritin olla tosi tiukkana ja sainkin koiran hallintaan hyvin. Käskytin Yarran maahan kontaktille ja vietimme siinä jokusen tovin. Hyvin rauhoittui. Tasan luvalla lähdettiin jatkamaan matkaa ja myös loppuosa tehtiin virheittä. Myös A:n alastulossa vietimme jokusen ylimääräisen tovin. Putkesta vielä pujotteluun ja loppusuora rengas ja 2 hyppyä. Näin maksettu harjoitus saatiin tehtyä ratanollana. 3-luokan tiukka ihanneaika ei tokikaan kestänyt mitään kontaktiparkkeerauksia, joten yliaikatulos (7,72 ). Eihän kontaktit (varsinkin puomi) täydellinen ollut, ei lähelläkään. Kankisuoritus on aina kankisuoritus. Mutta kun jostakin pitää aloittaa, jotta joskus se asia olisi taas jossakin hallinnassa. Toivotaan niin.