Sunnuntain pk-pläjäys aloitettiin hakuharjoituksilla ja hakukoirana Yello. Tehtiin suurinpiirtein samanlainen treeni kuin viimeksi. 4 maalimiestä ja ne menivät etukautta alueelle lähelle piilopaikkaansa. Siitä hei-huudolla koiran huomio ja sitten maastoutuminen piiloon (piilot ei kovin kaukana, mutta siinä 25-30 metriä). Kaikki irtoamiset maalimiehelle aivan mielettömän hienosti ja vauhdikkaastikin. Mutta se ongelma - maalilmiehellä pysyminen. En sitten tiedä, taitaa Yello kuitenkin jotenkin paineistua, kun se on kaukana minusta. Aika vaikea on tuota uskoa, kun se ylipäätään on aina mielellään kaukana minusta... Mutta ehkä se on pehmeydessään epävarma, mitä pitäis tehdä. Ja kun se ei ole siitä namista niiiiin kovin kiinnostunut. Ensi kerralla kuitenkin koira kytketään siellä maalimiehellä. Jos ei ala pelittämään, mun on itse lähdettävä sitä hakemaan ja tuotava itse pois metsästä.

Sitten jatkettiin esineruutuun, esinekoirana Yello. Ja - ei sitä esinettä oikein pysty tuomaan, jos sen on sinne vienyt joku muu. Apua. Sitten vasta kun vein itse, toi varmasti ja perille asti. Jee. Tätä täytyy vahvistaa ja kannattaa varmasti tehdä myös sitä, mitä silloin Yellon ekalla esineruutukerralla. Eli annan sen katsella, kun Morris näyttää mallia.

Eikä päivän peekoot ihan vielä tähän loppuneet. Talloin vielä jäljet Morrikselle (noin 130 metriä) ja Yarralle (noin 100 metriä). Morris taisi eksyä jonkun verran pari kertaa, mutta löysi se perille. Yarra oli tosi tarkka ja keskittynyt jäljestäjä tänään. Sitä se ahneus teettää.